Ompelukoneen ääressä

Rauhallista kotielämää

Aurora-kirjat ja autot 1

 
Vanessa ei pidä autoista
 
Ikävystyttävä John Baldwin oli tulossa pelaamaan tennistä. Viimeksi hän oli vienyt Vanessan ajelulle uudessa automobiilissään, mutta se oli pysähtynyt ja Vanessa oli joutunut työntämään autoa.


Vanessa inhosi autoja. Piti pukea päälle ruma pölyviitta ja kasvoille sammakon mulkosilmiä muistuttavat suojalasit. Suu tuli täyteen pölyä, kun ajettiin maantiellä. Mutta John Baldwin rakasti autoja aivan kuin Edward enokin. Pormestarin Rhona, Vanessan ystävä ja koulutoveri, haaveili ostavansa oman auton. Rhona rakasti vauhtia.
Anna Amnell: Aurora. Vaahteralaakson tyttö. Julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen vuonna 1991 (2. painos 1992) Kirjapaja Sisältyy yhteispainokseen Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, 2014

Keksintöjen aikakausi

1800-luvun loppupuoli ja 1900-luvun alku olivat mitä ihmeellisimpien keksintöjen aikaa. Kuva on professori Kemppisen blogista, jossa kerrotaan muutamista sen ajan järkevistä keksinnöistä - ja nykyajan keksinnöistä.
Klikkaa hakusanaa 'keksinnöt, jotta löydät tämän blogin kirjoitukset keksinnöistä.

Auto vuonna 1904

Tällä vuoden 1904 Studebakerilla oli varmaankin mukavaa ajella ainakin kesäisin. Kuva: Dover

Lamppuja 1900-luvun alun tyyliin

Lamppukauppa Zagrebissa.

Viuhka ja päivänvarjo

Espanjalainen viuhka ja kiinalainen päivänvarjo ovat nykyajalta, mutta voisivat yhtä hyvin olla Viktorian tai Edwardin ajan naisen käyttämiä.

Matti Amnell: Kuvitusta: Aurora ja Molly

Klikkaa kuvaa ja katso kirjan sivua suurempana.

Matti Amnell on skannannut kuvitusta, jota hän on tehnyt historiallisiin nuortenkirjoihini. Yllä irlantilainen orpo, löytölapsi Molly töissä kanadalaisen kartanon keittiössä kirjassa Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999. Kirjapaja. Kirja on loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa.

Irlannista vietiin tyttöjä ja poikia lastenkodeista Kanadaan, ja heille järjestyi siellä koti tai työpaikka. Kuvassa oleva hella on 1800-luvun loppupuolella olevan lehtimainoksen hellan kaltainen. Kaikki muutkin esineet ja Mollyn vaatteet on piirretty vastamaan 1900-luvun alun maailman todellisuutta. Kirja onkin sitten mielikuvitusta.

Matti Amnell: Kuvitusta. kansio Flickrissä.

Thomas Pariisissa

Pariisi 1903  (kuva)

Thomas Austin on Euroopan matkalla nuoren enonsa Edwardin kanssa vuonna 1903.

Tekstinäyte kirjastani Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2.painos 1992) ja Yhteisniden Vaahteralaakson Aurora 2015:

Pariisi oli Thomasille tuhannen ja yhden yön maailma. Hän rakasti kaikkea Pariisissa. Aamuisin hän heräsi katukauppiaitten huutoihin ja avasi ranskalaiset ikkunat selkoselälleen. Hän hotkaisi maitokahvin ja voisarvet ja kiiruhti torille, joka oli täynnä värejä, tuoksuja, ääniä ja muotoja. Mestarikokit olivat tulleet sinne jo aamuvarhain valitsemaan ravintolaansa parhaat kalat, vihannekset ja hedelmät.

Pieni musta luonnoslehtiö taskussa ja Baedeker* kainalossa Thomas puikkelehti Pariisin uusilla leveillä bulevardeilla, jotka olivat puolen päivän aikaan täynnä ratsastajia, hevosrattaita, hevosten vetämiä monikerroksisia raitiotievaunuja ja jopa kimaltelevia bensiinintuoksuisia automobiileja, jotka kiehtoivat varsinkin Edwardia.

Thomas ajoi polkupyörällä Boulognen metsässä ja käveli Seinen rannalla etsien lempikirjojaan vanhojen kirjojen myyntikojuista. Hän osti kuumia kastanjoita katukauppiaalta ja ajoi kahden hevosen vetämässä raitiotievaunussa Montmartrelle. Hän piirsi siellä kuvia tuulimyllyistä ja nuorista pariisittarista, jotka asettivat kukkakimppuja sen pienen talon portaille, jossa Taiteilijaelämää-oopperan sankarittaren Mimi Pinsonin kerrottiin eläneen.

Thomasia kiehtoi kiihkeä jännitys Pariisin taidegallerioissa, joissa oli aina jotain uutta ja kapinallista nähtävänä. Hän vietti päiväkausia Louvressa, piirsi ja käveli huoneesta toiseen. Taiteilijakorttelien kahviloissa istuessaan hän sai olla juuri se ihminen, joksi hän oli syntynyt. Hän tunsi itsensä kylläkin sivistymättömäksi ja kömpelöksi tyylikkäitten ja terävä-älyisten pariisilaisten elämää seuratessaan, mutta viihtyi siitä huolimatta paremmin eurooppalaisten kuin maanmiestensä parissa.



Valokuvia 1900-luvun alun Pariisista (maailmannäyttely 1900)

Baedeker* = Pariisin matkaopas

Vanhan ajan levysoitin

 

Zagrebin kaupunginmuseo

Mekaaninen soitin

 

Zagrebin kaupunginmuseo
carillon a music (music box, musical box)

Mekaaninen soitin

 

Zagreb, kaupunginmuseo

Klikkaa kuva suuremmaksi!

Vanhan ajan radio

 

Zagreb, kaupunginmuseo

Musiikkia ennen

Mekaaninen soitin, josta saatiin piamomusiikkia. Tällaisia oli mm Amerikassa saluunoissa ja hotelleissa. Tämä on kuvattu Zagrebin kaupunginmusossa, jossa niitä on useita. On ihmeellinen tunnelma, kun saa kuunnella näitä sadan vuoden takaisia mekaanisia soittimia.

Kuunneltiin musiikkia ennenkin 2

 

Zagrebin kaupunginmuseossa kuvattu

Kuunneltiin musiikkia ennenkin

 

Kuvattu Zagrebin kaupunginmuseossa

Vanhan ajan polkupyörä 2

 

Zagrebin kaupunginmuseo

Vanhan ajan polkupyörä

 

Zagrebin kaupunginmuseo. Kuva: Anna Amnell
Klikkaa hakusanaa 'polkupyörä'

Hevosrattaat

Kuin ennen vanhaan. Aurora-kirjoissa matkustetaan hevosrattailla, laivalla, veneellä, junalla ja tietenkin myös kävellen ja hiihtäen.


Aurora lähtee töihin torontolaiseen kartanoon vuonna 1903



Varhain seuraavana aamuna Auroran matka-arkku nostettiin ajurinrattaille. Auroralla oli päällään toiseksi paras mekkonsa ja laukussa Jane Rintalan kirjoittama kirje. Hän vilkutti Janelle ja Iidalle, joka alkoi itkeä ja pyyhkiä esiliinan kulmalla silmiään.

Aurinko oli vasta noussut, mutta kaduilla oli jo vilinää. Kiinalaisista pesuloista lähdettiin viemään puhtaita pyykkejä. Farmarit tulivat kaupunkiin hevosrattaillaan, jotka olivat täynnä jauhosäkkejä ja vihanneksia. Miehiä ja naisia kiiruhti tehtaisiin työhön kävellen ja raitiotievaunuilla.

Sitten tultiin leveille hevoskastanjapuitten reunustamille kaduille. Ne olivat näin aamuvarhaisella tyhjiä, vain kadunlakaisijat luutineen olivat työssä. Torontossa oli jo hyvin kuumaa, kuumempaa kuin Aurora oli koskaan Suomessa kokenut. Aurora pyyhki kasvoistaan hikeä puseronsa hihaan, kun ei löytänyt nenäliinaansa. Taakse jäi kaupunki. Se oli näyttänyt vähän isommalta kuin Helsinki.

Ohitettiin peltoja ja valkoiseksi maalattuja maalaistaloja. Hevosrattaat nousivat ylös mäkeä. Tien varrella oli suuria kauniita taloja, melkein kuin linnoja, joihin johti puistokäytävä. Sitten oltiin mäen päällä.

- Vaahteralaakso, sanoi ajuri ja nosti Auroran matkatavarat alas rattailta.

Nyt piti tulla toimeen yksin.

Ote kirjastani "Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2.painos 1992)

Polkupyörä merkitsi vapautta 1900-luvun alun tytöille

Kirjailija Rebecca West oli vuonna 1900 kahdeksanvuotias.

Naiset ja nuoret tytöt Pietarista Kaliforniaan pääsivät liikkumaan entistä itsenäisemmin polkupyörän tultua yleisemmäksi.Se vaikutti ratkaisevasti muotiin, kuten yllä olevasta kansikuvastakin näkee.

Ensimmäisen polkupyörän keksi jo vuonna 1790 ranskalainen kreivi Mede de Sivrac. Hänen pyörässään ei ollut polkimia eikä ohjausmahdollisuutta. Seuraavassa pyörässä oli jo ohjauspyörä, mutta ei vielä polkimia. Sitä potkittiin eteenpäin maasta ponnistamalla. Tätä saksalaisen paronin Karl Drais von Sauerbronnin kokonaan puusta tehtyä vekotinta sanottiin "juoksemispyöräksi" (Laufmaschine), ja se esitettiin Pariisissa vuonna huhtikuun kuudentena päivänä 1818.

Ranskalaiset unohtivat kuitenkin Sauerbronnin ja pitävät pyörän keksijöinä vaunutehtailija Pierre Michaud'ta ja hänen poikaansa Ernestiä. Se on kuitenkin totta, että Pierre Michaud keksi polkimet.






Kuva: Victorian Fashion Designs. Hillitty pyöräilyasu vuoden 1894 muotilehdestä.

Jäätelön keksiminen

Ice cream parlor eli jäätelöbaari 1900-luvun alussa (asetelma miniatyyrinäyttelyssä Torontossa) Kuva: Anna Amnell

Kerrotaan, että Rooman keisari Nero (37-68 jKr.) juoksutti orjiaan vuorelle hakemaan jäätä, jotta hän sai syödä jääkylmää hedelmäjälkiruokaa. Kiinan keisari Tang (618-697 jKr.) tunsi jo jonkinlaisen jäätelönn, jonka resepti tuli vähitellen Eurooppaan. Varsinainen jäätelö keksittiin jo 1600-luvulla Euroopassa, mutta se oli 1800-luvulle asti kuninkaallisten jälkiruokaa ja harvojen herkkua.

Vuonna 1847 amerikkalainen Nancy Johnson keksi käsikäyttöisen jäätelökoneen, mutta vasta Jacob Fussel alkoi valmistaa teollisesti jäätelöä vuonna 1851. Hänellä oli jäätelötehtaita Baltimoressa, Bostonissa, New Yorkissa ja Washington DC:ssä.

Vuonna 1903 amerikanitalialainen Italo Marciony hankki patentin jäätelölle. Jäätelön syntymävuotena pidetään kuitenkin vuotta 1904, jolloin sitä saatiin St. Lousin maailmannäyttelyssä. Vähitellen kehittyi lukemattomia lajeja jäätelöä.

History of ice cream