Juhani Ahon museo Iisalmessa. Kuva: Seija Pajunen
omia kuviani Juhani Ahon museosta
Ahon työpöytä
Aurora-blogi. Anna Amnellin Aurora-kirjat ja 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kulttuuri.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1800-luvun loppu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 1800-luvun loppu. Näytä kaikki tekstit
15.8.2020
8.6.2020
Vaahteralaakson Aurora
Vaahteralaakson Aurora Sibeliuspuistossa
Kirjassa on kuvituksena 1-3 osan (1991, 1993, 1995 Kirjapaja) kannet sekä m/v - kuvitusta kirjasta Anna Amnell: Aurora ja Molly (1999 Kirjapaja), joka ei sisälly yhteispainokseen, sillä se on Auroran tarina suunnattuna nuoremmille lukijoille.
Vuoteen 1998 kirjoitin lehtijutut ja kirjat nimellä Pirkko Pekkarinen. 1990-luvulla lapsemme ottivat käyttöön isoäitinsä Aurora Pekkarinen ( o.s. Amnell) tyttönimen ja vuonna 1998 myös mieheni Matti T. Amnell ja myöskin minä. Aloin kirjoittaa nimellä Anna Amnell ja alussa myös Pirkko Anna Amnell.
KS myös Kirjasampo INFO
19.3.2020
Alaskan kuvernööri Hampus Furuhjelm
Johan Hampus Furuhjelm (1821-1909).
kuva Pvesem Finna
Furuhjelmilla oli hätkähdyttävän monipuolinen ura.Lue koko elämäkerta alkuun Wikipediasta. kotiopetusta 15 vuotiaaksi.
Venäjän keisarikunnan laivaston vara-amiraali, tutkimusmatkailija, sekä Alaskan, Venäjän kaukoidän ja Tagamrogin kuvernööri.
suvun vaakuna
Furuhjelm keräsi matkoillaan merkittävän luonnontieteellisen kokoelman, mm Helsingin yliopiston eläintieteellisessä museossa olevan sukupuuttoon kuolleen stellerinmerilehmän luuranko.Furuhjelmin mukaan on nimetty hänen löytämänsä Japaninmeren Furugelminsaari, engl. Furugelm Island), joka sijaitsee Pietari Suuren lahdella lähellä Korean rajaa ja on Venäjän eteläisin saari. Mount Furuhelm –niminen vuori (1104 m) sijaitsee Baranofinsaarella Alaskassa lähellä Sitkaa, ja Furuhelm Street –niminen katu Sitkan kaupungissa (entinen Venäjän Amerikan hallintokaupunki Novoarkangelsk)
Furuhjelm on GENin mukaan minulle 9c/4r
9.5.2018
Romaaneja siirtolaisuudesta Amerikkaan. Kupai nau
Romaani 1800-luvun lopun siirtolaisuudesta Amerikkaan. Mai Tolonen: Kupai nau. Kirjan julkaisijja on siirtolaisuuteen erikoistunut OK-kirja-kustantamo. Kirja ilmestyy 2018.
Tämä romaani kiinnostaa, sillä myös Aurora-kirjani kertovat 1900-luvun alun siirtolaisuudesta Pohjois-Amerikkaan, Torontoon. Olen asunut kymmenen vuotta Pohjois-Amerikassa, niistä yhden vaihto-oppilaana Montanassa, jossa tunsin vanhoja suomalaisia siirtolaisia ja yhdeksän vuotta Kanadassa. Aurora--kirjani kertovat 1900-luvun alun eli Edwardin ajan Torontosta ja sortovuosien Helsingistä nuorten palvelustyttöjen sekä koululaisten ja taideopiskelijan näkökulmasta.
Aurora ja Iida lähtevät Ameriikkaan. Poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Anna Amnell: Aurora ja Molly 1999. Se on loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Olen ajatellut ottaa siitä uuden painoksen. Se on nuoremmille lapsille suunnattu versio ensimmäisestä Aurora-kirjastani. Se on pakko tehdä omakustanteena, sillä kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella historiallisten nuortenromaanien julkaisemisen.
9.8.2016
1.8.2016
Kesä: näin elettiin ennen
Tämä 1800-luvulla rakennettu kioski on ollut minulle kesän ja seikkailujen symboli lapsesta asti. Se on Iisalmen satamapuistossa, joka oli vuosikymmenet vilkas paikka, sillä Iisalmen satamasta lähti laivoja ulkomaille asti, ensin Pietariin ja sitten muualle Eurooppaan, kun Pietari sulkeutui vallankumouksen vuoksi.
Makrokuvat: Kesä. Summer
Aallonmurtajan taakse tulivat syvään veteen laivat, rahtilaivat ja matkustajalaivat 1950-luvun alkuun asti. Aallon murtajan tällä puolen oli ennen venevalkama, mutta se muuttui uimarannaksi.
Rannasta tuli iisalmelaisten lasten kesäparatiisi, uimahuone, joka edustaa 1920-luvun rantakulttuuria, aikaa ennen uimahalleja. Siihen liittyy paljon ihania muistoja uintiretkistä (ja talvella luistelusta, sillä rakennuksessa oleva pukuhuone oli käytössä talvisinkin). Joinakin vuosina äitini ui tällä rannalla jäiden tuloon asti. Kesä jatkui.
Lue lisää tästä arkkitehtonisesti merkittävästä rakennuksesta, joka oli aikaisemmin Nostalgia-haasteessa.:
http://aurorakirjat.blogspot.fi/2015/10/nostalgiaa-uimaranta-ja-luistinrata.html
Kesään kuuluvat kirpputorit. Kaikkea ei tarvitse ostaa, voi ottaa valokuvia.
Olen aina kesät kaupungissa, sillä Helsinki on minusta silloin parhaimmillaan. Matkustamme syksyllä tai keväällä.
Lähipuistot ja merenrannat kuuluvat kesääni: Aikaisemmin Kaivopuisto. Nykyään Töölönlahti on kesämaisemani, palanen maaseutua keskellä kaupunkia. Onneksi sitä ei ole vielä tuhottu ja peitetty kokonaan asvaltilla.
Töölönlahti on lähellä, ja siellä voin kohdata luonnon. Seuraan kukkien kasvua ja eläimiä eri vuodenaikoina. Sininen rantahuvila yhdistää 1900-luvun alkuun, joka on minulle läheinen aikakausi.
Vuodenajat vaihtuvat.
Uusia kukkia ilmestyy entisten kuihduttua.
Tämän kesän yllätysvieras: valkoinen sorsa. Onkohan näitä nähty ennenkin. Näkivätkö Töölönlahden asukkaat valkoisia sorsia?
"Leukistiset eläimet ovat harvinaisia, mutta eivät kuitenkaan äärimmäisen harvinaisia." HS
Vitivalkoinen sorsa. Ei albino vaan, leukismia. Lue lisää Hesarista.
http://www.hs.fi/kaupunki/a1452744594075
3.6.2016
Photo Friday: 'Industrial'
Photo Friday: ’Industrial’
The legendary Fazer Chocolate Factory (1897-1961) at Tehtaankatu in central Helsinki. Photo: Anna Amnell
Russian emigrants worked here after the revolution.
Venäläiset emigrantit saivat työtä Fazerin suklaatehtaassa, jossa tehtiin suklaata venäläisen ja ranskalaisen reseptin mukaan.
1.9.2015
Percival Lowell oli Marsin lumoissa
Percival Lawrence Lowell (1855-1916)
Amerikkalainen orientalisti ja kirjailija Percival Lawrence Lowell kyllästyi Japanin kulttuurin tutkimukseen ja löysi uuden innostuksen, kun luki vuonna 1893 kuuluisan ranskalaisen tähtitieteilijän Camille Flammarionin kirjan siitä, onko Marsissa elämää.
Flammarionin kirjan englanninkielisen käännöksen esipuheesa (2015) on elävä kuvaus siitä, miten Lowell sai Flammarionin kirjan lahjaksi vanhalta Mary-tädiltään, innostui Marsista ja käytti loppuelämänsä Mars-tutkimukseen:
"In November 1893, a wealthy Bostonian, Percival Lowell, was in Japan, as he had been off and on for a decade, renting an 18-room Tokyo house with no clear idea as to what he was going to do when he sailed from Yokahama Bay back to the United States. Toying with the idea of an Easter jaunt to Seville with a friend, he had no sense of imminent destiny, no idea that by then he would be headlong into what his biographer David Strauss called the 'daring enterprise' of founding an observatory, at first a temporary and makeshift one, for the purpose of studying Mars and trying to answer the question of its being an abode of intelligent life.
"Lowell was back in Boston by Christmas, and there, a great thumping book awaited him that would determine his fate. It was a gift of his old aunt Mary Traill Spence Lowell Putnam, the sister of the late poet James Russell Lowell: La Planète Mars et ses Conditions d'habitabilité, Volume 1, by the French astronomer and prolific writer Camille Flammarion. Seldom has a more fateful collision of a book and a man occurred."
http://www.amazon.com/Camille-Flammarions-The-Planet-Mars/dp/3319096400
Siitä lähtien Lowell omistautui Mars-tutkimukseen ja bostonilaisen yläluokkaisen rikkaan suvun jäsenenä rakennutti itselleen suuren observatorion Arizonan autiomaahan. Hän oli arvostettu tähtitieteilijä, joka muun muassa keksi vuonna 1902 uuden entistä paremman metodin havaitsemaan vesihöyryä tai muita aineita Marsin ilmakehässä.
Percival Lowell on kiehtova hahmo, koska hänessä yhdistyvät tiedemiehen rationaalisuus ja romanttinen mielikuvitus. "Professor Lowell was the brother of Amy Lowell, the poet, and seems to have shared the family gift for self-expression", kirjoittaa tähtitieteilijä Robert Richardson: Man and the Planets. 1956, sivu 89.
Percival Lowell kirjoitti kolme kirjaa, joissa väitti, että Mars on "kuoleva planeetta", jonka asukkaat ovat rakentaneet suunnattoman, koko planeetan kattavan kanavajärjestelmän. Sen avulla tämä sivilisaatio kuljettaa vettä napajäätiköiltä asutusalueille, jotka ovat lähempänä Marsin päiväntasaajaa. Lowellin kirjat olivat suunnattoman suosittuja. Lowellilta on peräisin käsite Marsista kuolevana planeettana, jossa on älykästä elämää kuten esimerkiksi Edgar Rice Burroughsin A Princess of Mars (1912) ja Ray Bradburyn The Martian Chronicles (1950) science fiction -romaaneissa.
Edgar Rice Burrough: A Princess of Mars
Jo Lowellin elinaikana monet tiedemiehet väittivät, että Marsissa ei voi olla elämää ja Lowellin teoriat ovat kestämättömiä. Lowellin vision Marsista todisti lopullisesti vääräksi vasta NASAn Mariner 4:n luotain, joka lensi Marsin ohi kesällä 1965 ja otti Marsista lähivalokuvia. Valokuvista saattoi nähdä, että Marsin pinta oli kraatereitten peittämä kuten meidän kuumme pinta. Toisin kuin maapallon pinta, se ei siis ollut geologisesti aktiivinen. Mutta myöhempi tutkimus on osoittanut, että Mars on ollut menneisyydessä geologisesti aktiivinen, ja sieltä löytyy esimerkiksi aurinkokuntamme suurin tulivuori Olympus Mons.
Lisäksi Mariner 4:n instrumentit mittasivat Marsin ilmakehän tiheyden. Marsin ilmakehä on yli 100 kertaa ohuempi kuin maapallaon ilmakehä. Kun taas Percival Lowell oli 60 vuotta aikaisemmin arvioinut, että Marsin ilmakehä oli vain 10 kertaa ohuempi. Lowellin arviot olivat kuitenkin olleet niin hyviä, että tiedemiehet ennen Mariner 4:ää olivat suurin piirtein samaa mieltä kuin Lowell Marsin ilmakehän tiheydestä.
C. S. Lewis: Out of the Silent Planet (1938), "is a very well written and important piece of Martian science fiction". John Goslin
Ero näissä kahdessa arviossa Marsin ilmakehästä on kriittinen. Jos Marsin ilmakehä olisi ollut vain kymmenen kertaa ohuempi kuin maan ilmakehä, silloin - ottaen huomioon Marsin pintalämpötilan - vettä olisi voinut olla Marsin pinnalla nestemäisessä muodossa kuten esimerkiksi Lowellin kanavissa, jotka ylläpitivät elämää ja sivilisaatiota hänen kuvittelemassaan Marsissa. Mutta Marinerin 4:n tekemät mittaukset paljastivat, että Marsin ilmakehä on niin ohut, että vesi voi olla Marsin pinnalla vain jäätä tai vesihöyryä. Nestemäinen vesi on siellä mahdotonta. Siihen romahti Lowellin romanttinen visio marsilaisesta sivilisaatiosta.
Lowellin Marsin kartta vuodelta 1896
Ks. esim. Kevin W. Plaxco & Michael Gross: Astrobiology. A Brief Introduction, 2011
UUTTA :
Katso Mars-kuvia!
http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1443414471806.html
26.3.2015
19.3.2015
Minna Canth: Minna ja minä
Minna ja minä
Kun Minna ja minä olimme nuoria. Mieheni ottama kuva. Olimme matkalla hänen vanhempiensa kanssa, ja Jyväskylässä nuori Minna Canth ja minä kohtasimme. Kaikille savolaisille koululaisille Minna Canth oli ollut kuin naapurin täti, vakava ja hiukan pelottava. Nuori Minna Canth oli jotain uutta minulle.
Minna Canth
17-vuotias Minna Canth oli kaunis ja hoikka kuin Tuulen Viemää -elokuvan sankaritar. Ehkäpä nuoret lukijat kiinnostuisivat hänestä, kun näkisivät tämän kuvan.
Minna Canthin päivä/YLE
http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Minna_and_Johan_Ferdinand_Canth.jpg#/media/File:Minna_and_Johan_Ferdinand_Canth.jpg
7.2.2015
1900: Raitiovaunut Helsingissä ja Torontossa
Raitiovaunut Torontossa ja Helsingissä 1800- ja 1900- lukujen vaihteessa.:
"Mäelle ajoikin raitiovaunu, jota veti kaksi tukevaa tupsujalkaista hevosta. Sähköraitiovaunu oli epäkunnossa, juuri kun Aurora oli lähdössä ensimmäistä kertaa kaupungille.
Hevoset hölkyttelivät verkkaisesti mäkeä alas.
- -
Aurora painoi nappia, sillä siinä olikin jo edessä makasiini, jonka kohdalla hänen tuli nousta vaunusta. Muut matkustajat siirtyivät sähköraitiovaunuun, joka oli taas kunnossa ja ajoi hevosraitiovaunun takana.
- Joko hevosesi sai tarpeeksi kauraa? Kauan se söikin! Hevos-onnibussin ajuri huusi vahingoniloisena sähköraitiovaunun kuljettajalle, joka ei ollut kuulevinaankaan herjausta." Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos 2014)Kiitos kuvavihjeestä Heikki Muhonen/Muistojen Helsinki/Facebook
http://www.raitio.org/…/uu…/kaivopuisto_hepo_1890_99_hkm.jpg
5.1.2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)