Runotytöt rakastivat Eino Leinoa jo Auroran aikaan

Vappu Eino Leinon kanssa, a photo by amnellanna on Flickr.

Tämä olisi ollut mieleen Auroran serkulle Olgalle, joka ihaili Einoa Leinoa, 1900-luvun alun Suomen suosittua runoilijaa:

Aurora riensi torin poikki ja pitkin Etelä-Esplanadia, jossa kyyhötti 
vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.

  - Kato, Eino Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun
 kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari, 
joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.

  Nainen oli kaunis, hänellä oli mantelinmuotoiset silmät, 
hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö", niin kuin Leino 
oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz, 
jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin 
kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.

  Eino Leino itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen, 
ja vaatteet roikkuivat hänen päällään, mutta mikä tyyni ja 
rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa! 
Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero, 
ajatteli Aurora.

Ote kirjastani  "Aurora ja Pietarin serkut" 1993. 
Loppuunmyyty. Kirjastoissa. 
Yhteispainos Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 

1-3 ISBN 978-952-286-355-3

2014 myynnissä nettikaupoissa. Kysy kirjastostasi.

(Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen)

Blogisisko ® Anna Amnell: Runollista vappua

Blogisisko ® Anna Amnell: Runollista vappua: Tytöt parhaalla paikalla vappua juhlimassa - Einon Leinon patsaan suojassa. Runollista vappua - 1900-alun alun jumaloitu runoilija oli koulutyttöjen suosikki.

Tyttöjen huoneessa 13-vuotias Olga oli lukemassa kuten aina.
- Olga, mitä sinä luet? Ai, Eino Leinoa taas, Aurora kysyi.
- Minä olen ajatellut, miltä Eino Leino näyttää, Olga sanoi äkkiä innostuen. - Hän on varmaankin pitkä ja hoikka, vähän tsaarin näköinen.
- Olga, ensinnäkin tsaari on ikivanha, melkein neljäkymmentä vuotta. Eino Leino on vain vähän vanhempi kuin Rudolf.
- Tarkoitin vain silmiä, sellaiset isot haaveelliset silmät niin kuin tsaarilla, mutta kyömynenä, sanoi Olga. - Ei pieni nykerö niin kuin tsaarilla.
- Olga, Aurora sanoi ja veti varovasti hattuneulan nutturastaan. - Eino Leino on pieni, paksu ja ainakin minun mielestäni nykerönenäinen. Hänellä on lisäksi pienet tihrusilmät. Näin hänet äsken torilla.

- Sinä olet ilkeä! Olga huusi ja tönäisten Auroraa juoksi ulos huoneesta Eino Leinon runokirja rintaansa vasten painettuna.
- Olga, älä koskaan tyrki ihmistä, jolla on hattuneula kädessään. Se on terävä kuin murha-ase! huusi Aurora hänen peräänsä.
Mutta Olga ei kuullut enää. Hän oli sulkeutunut kylpyhuoneeseen ja potki raivostuneena peltistä kuhneammetta. 

Teksti pitempänä 

(Lue kirjastani Aurora ja PIetarin serkut (1993, sitä voi olla vielä kirjastoissa) tai uudesta kirjastani "Vaahteralaakson Aurora (2014 elo-syyskuu), jossa kolme ensimmäistä Aurora-kirjaani on vihdoinkin yksissä kansissa.) 

Vappu Eino Leinon kanssa

Vappu Eino Leinon kanssa, a photo by amnellanna on Flickr.

Tämä olisis ollut mieleen Auroran serkulle Olgalle, joka ihaili Einoa Leinoa, 1900-luvun alun Suomen suosittua runoilijaa.

Aurora riensi torin poikki ja pitkin Etelä-Esplanadia, jossa kyyhötti 
vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.

  - Kato, Eino Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun
 kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari, 
joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.

  Nainen oli kaunis, hänellä oli mantelinmuotoiset silmät, 
hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö", niin kuin Leino 
oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz, 
jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin 
kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.

  Eino Leino itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen, 
ja vaatteet roikkuivat hänen päällään, mutta mikä tyyni ja 
rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa! 
Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero, 
ajatteli Aurora.

  Olgan olisi pitänyt nähdä tämä. Hänhän jumaloi Leinon runoja, 
lausui niitä ääneen
 ja oli jopa alkanut käyttää Eino Leinon sanontoja.

kirjassani "Aurora ja Pietarin serkut" 1993. 
Loppuunmyyty. Kirjastoissa. 
Kirjoitin sen nimellä Pirkko Pekkarinen

Eino Leinon kesäparatiisi Onnela

IMG_1977 Onnela, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Eino Leino asui majatalo Onnelassa mm 1924-1925.

Onnela oli osa Tuusulanjärven taiteilijajayhteisöä

Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut kerron mm siitä, kuinka Auroran serkku Olga ihastui Eino Leinoon, hänen runoikinsa ja haaveili siitä, millainen Eino Leino oli. Katso yllä olevasta linkistä, millainen oli nuori Eino Leino.

Auroran serkku Olga on Eino Leinon ihailija

Nuoret tytöt Eino Leinon patsaan juurella vappuattona 2010 Helsingin Esplanadipuistossa. 1900-luvun alun Helsingissä Eino Leinon saattoi nähdä kävelyllä Esplanadilla:


Aurora riensi torin poikki ja pitkin Etelä-Esplanadia, jossa kyyhötti vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.
  – Kato, Eino Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari, joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.
  Nainen oli kaunis, hänellä oli mantelinmuotoiset silmät, hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö" niin kuin Leino oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz, jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.
Eino Leino itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen, ja vaatteet roikkuivat hänen päällään. Mutta mikä tyyni ja rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa. Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero, ajatteli Aurora.
Olgan olisi pitänyt nähdä tämä. Hänhän jumaloi Leinon runoja, lausui niitä ääneen ja oli jopa alkanut käyttää Eino Leinon sanontoja.
---
(Otteita kirjastani Aurora ja Pietarin serkut 1993 Kirjapaja)
Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora 2015 BoD

Nuori Eino Leino herättää tunteita

Eino Leinon patsas Helsingissä Esplanadin puistossa. Lauri Leppänen 1953. Kuva: Anna Amnell


Helsinki 1905


Aurora riensi torin poikki ja pitkin Etelä-Esplanadia, jossa kyyhötti vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.
- Kato, Eino Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun kuiskaavan takanaan.

Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari, joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde. Nainen oli kaunis, hänellä oli mantelinmuotoiset silmät, hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö" niin kuin Leino oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz, jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.

Eino Leino itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen, ja vaatteet jotenkin roikkuivat hänen päällään. Mutta mikä tyyni ja rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa! Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero, ajatteli Aurora.

Olgan olisi pitänyt nähdä tämä. Hänhän jumaloi Leinon runoja, lausui niitä ääneen ja oli jopa alkanut käyttää Eino Leinon sanontoja.

--

Tyttöjen huoneessa Olga oli lukemassa kuten aina.
- Olga, mitä sinä luet? Ai, Eino Leinoa taas, Aurora sanoi, kun Olga ei vastannut mitään.

- Minä olen ajatellut, miltä Eino Leino näyttää, Olga sanoi äkkiä innostuen. - Hän on varmaankin pitkä ja hoikka, vähän tsaarin näköinen.

- Olga, ensinnäkin tsaari on ikivanha, melkein neljäkymmentä vuotta. Eino Leino on vain vähän vanhempi kuin Rudolf-serkkumme.

- Tarkoitin vain silmiä, sellaiset isot haaveelliset silmät niin kuin tsaarilla, mutta kyömynenä, sanoi Olga. - Ei pieni nykerö niin kuin tsaarilla.

- Olga, Aurora sanoi ja veti varovasti hattuneulan nutturastaan, - Eino Leino on pieni, paksu ja ainakin minun mielestäni myös nykerönenäinen. Hänellä on lisäksi pienet tihrusilmät. Näin hänet äsken torilla.

- Sinä olet ilkeä! Olga huusi ja tönäisten Auroraa juoksi ulos huoneesta Eino Leinon runokirja rintaansa vasten painettuna.

- Älä koskaan tyrki ihmistä, jolla on hattuneula kädessään. Se on terävä kuin murha-ase! huusi Aurora hänen peräänsä.

Mutta Olga ei kuullut enää. Hän oli sulkeutunut kylpyhuoneeseen ja potki raivostuneena peltistä kuhneammetta.

Wilhelmiina ja Jenny ryntäsivät paikalle.
- Mitä hirveetä elämätä täällä pietään! huusi keittäjä-Wilhelmiina tuimana. - Heti poes sieltä! Herrakin herree kesken iltapäeväuniaan.

Olga tuli kylpyhuoneesta posket punaisina hehkuen, käveli suoraan tyttöjenhuoneeseen Auroran ohi, meni sänkynsä päälle ja kääntyi selin.

- Eikö sovita? yritti Aurora lepytellä Olgaa ovelta.

Olga katsoi Auroraan silmät vihaisesti viirulla, nappasi suklaarasian pöydältään ja huusi: - Ei koskaan, senkin amerikkalainen!

Ote kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut" (1993), joka kertoo Amerikasta palanneen Auroran ja hänen serkkunsa Olgan lukuvuodesta 1905-1906 Helsingissä. Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora 2015

Eino Leino oli saanut työpaikan Päivälehdestä vuonna 1899. Hän kirjoitti lehteen pakinoita sekä kirjallisuus- ja teatteriarvosteluja. Hän meni naimisiin ensimmäisen vaimonsa Freya Schoultzin kanssa vuonna 1905 ja sai hänen kanssaan ainoan tyttärensä Helkan. Eya Helka Leinolla ei ollut jälkeläisiä.