Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansainvälinen naistenpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kansainvälinen naistenpäivä. Näytä kaikki tekstit

8.3.2016

Runotyttöiässä

491138040_d9ddd4b040_o-1

Lapsena ja teini-ikäisenä kirjoitin päiväkirjaa ja runoja niin kuin useimmat tytöt tekevät. Yksi runo julkaistiin lehdessä, kun olin vielä kansakoulussa (Vanhat kauniit kellot keskellä metsän kaikuu - no jotain sellaista). Lähetin joitakin runoja Nuoren Voiman liittoon ja sain ystävällisen arvostelun. Kaikki runot, päiväkirjat, piirustukset ja kulttuurikilpailussa palkittu pastellityö [puuastia, jossa oli hedelmiä, muistan sen] katosivat jossain muutossa, kun en enää asunut kotona. En kokenut asiaa yhtä traumaattisena kuin esim. Peter von B. vastaavaan tilanteen.

Kirjoitin myös "näytelmän" (lyhyen kohtauksen), jossa kaksi maalaismiestä matkustaa junassa. Näytin sitä äidinkielenopettajalle ja ehdotin, että se voitaisiin esittää. Hän luki sitä ja oli pakahtua pidätetystä naurusta. Sitä ei esitetty tietenkään, ja siitä on vain hämärä muisto jäljellä.

8.3.2015

Kansainvälinen naistenpäivä: suffragetit Aurora-kirjoissa

Kuva: Murdoch Mysteries
 Naisten oikeudet ovat esillä kaikissa Aurora-kirjoissani. Aurora-kirjoissa suomalainen koulutyttö 
Aurora Koivu lähtee Kanadaan ja joutuu palvelustytöksi torontolaiseen kartanoon. 
Kartanon tytär Vanessa on suffragetti tai oikeammin aikoo suffragetiksi:

Viimeisenä iltana Sveitsissä sisäoppilaitoksessa Vanessa ja hänen ystävänsä olivat istuneet
 takan ääressä seurusteluhuoneessa ja tehneet jaloja päätöksiä. He olivat sanoneet yhteen ääneen:
”Kautta Alppien me lupaamme:
- kerran suffragetti aina suffragetti.
- emme mene naimisiin.
- menemme opiskelemaan yliopistoon.
 - opetamme ainakin yhden palvelijan lukemaan ja teemme hänestä nykyaikaisen naisen.”
Äiti oli lähettänyt Vanessan Sveitsiin naisopiston jälkeen, jotta hänestä tulisi hieno nainen, yhtä hieno 
kuin äiti itse, kuin mekaaninen kaunis nukke, joka siirtyisi paikasta toiseen hymy huulillaan, tietäisi aina 
mitä sanoa, miten liikkua, miten syödä, osaisi laulaa ja soittaa, puhua ranskaa ja saksaa. Mutta Rhonan
 äiti oli ollut kerrankin oikeassa: Vanessasta oli tullut Sveitsissä todellinen sinisukka.
Kaikki tytöt palvoivat englanninopettajaansa Miss Henrietta Westiä. Hän kertoi tytöille 
ihmeellisestä puolalaisesta Marie Curiesta, joka eli nuorena pelkällä leivällä pariisilaisessa 
ullakkokamarissa, kun pääsi opiskelemaan kemiaa Sorbonneen.
Henrietta kertoi myös Emily, Charlotte ja Anne Brontësta, jotka asuivat Englannin karulla 
nummiseudulla yksinäisessä kylmässä talossa puolihullun pyssyllä paukuttelevan pappi-isänsä ja
 juopon veljensä kanssa ja kirjoittivat kuitenkin hienoja kirjoja. Myös kauniista sveitsiläisestä 
Angelica Kauffmannista, josta tuli kuuluisa taidemaalari.

 - Jonain päivänä kirjoitan kirjan merkittävien naisten saavutuksista. Siitä tulee paksu kirja, 
vakuutti hiirimäinen Henrietta, jonka likinäköiset silmät säteilivät pyöreiden silmälasien takana.

Anna Amnell:  Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, sivut 149-150.
 (2. painos 1992) julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen, Kirjapaja
(Aurora-kirjat ovat nyt yksissä kansissa: Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, 2014)
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora  2914 yhteispainos Aurora-kirjoista