joululahjaksi tyttärelle, äidille tai isoäidille

Osta joululahjaksi tyttärelle, äidille tai isoäidille

Tämä kirja on useimmiten lastenosastolla, mutta se on monille aikuisille nostalgiakirja ja 1900-luvun alun siirtolaiskuvaus. Alkuperäiset Aurora-kirjani ovat loppuneet esimerkiksi Helsingin kirjastoista melkein kokonaan, ehkä kuluneet puhki tai muuten vain poistettu. Olisi toivottavaa, että tätä kirjaa hankittaisiin useampia kappaleita. Nyt tätä voi hankkia nettikaupoista. Kirjastot voivat hankkia tämän yhteispainoksen nidottuna. Yhteispainoksn kanskuva on sama kuin kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993) ja sen on tehnyt poikani Matti Amnell (aikaisemmin Pekkarinen)
E-kirja ehtii vielä joululahjaksi

Otteita arvioista:

Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992 )

Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella".
Kirjamaailma ja uudet kirjat, kirjakerhoesitteet

"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti

Aurora ja Pietarin serkut (1993)

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

Tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki

Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) Kirjapaja

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen Pirkko Pekkarinen (= Anna Amnell) många dagsaktuella problem. Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."

Majlis Qvickström kirja-arvostelussa:
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto.
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996 '

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

1990-luvun Aurora-kirjat nyt yksissä kansissa

Vuosi 1991 oli merkittävä vuosi Euroopan historiassa. Silloin ilmestyi myös ensimmäinen Aurora-kirjani, joka kertoo teini-ikäisen taiteilijaksi haluavan Aurora Koivun (filtiivinen henkilö) elämästä 1900-luvun alun Suomessa ja siirtolaisena Torontossa.
Suuri koko: lue

Lue Irja Båskin haastattelu vuodelta 1996, jolloin Aurora-kirjoista oli näyttely Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa. Esillä olivat myös Jaana Perttulin Aurora-kirjojen henkilöistä tekemät nuket.




Vuonna 1991: Kun tulin työstä kotiin, löysin kolme pinoa kustantajalta tulleita Aurora--kirjoja ruokasalin pöydällä, ja niiden vieressä oli kimppu vaaleanpunaisia Cadillac-ruusuja, jotka mieheni oli ostanut esikoisteokseni ilmestymisen kunniaksi.

Kirjoitin Aurora-kirjat 1990-luvulla nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora, Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Vuonna 1999 Auroran tarinasta ilmestyi pienemmille lukijoille Aurora ja Molly. Sen julkaisin jo nimellä Anna Amnell, sillä olimme ottaneet koko perhe käyttöön sukunimen Amnell, joka on mieheni äidin tyttönimi.

Koska Aurora-kirjojen ensimmäiset painokset olivat jo loppuneet ja lisäksi silloinen kustantajani Kirjapaja oli lopettanut historiallisten nuortenkirjojen julkaisun, kokosin kolme ensimmäistä kirjaa vuonna 2014 kauniiksi yhteispainokseksi ja julkaisin sen omakustanteena Books on Demandin kautta. Kirjan lopussa on Kirje lukijalle, jossa kerron kirjan taustoista. Yhteisnidettä on myös e-kirjana nettikaupoista. Lue: Kirjatiedot ja tilaus BoD:n sivulta

Vaahteralaakson Aurora on koko perheen kirja.
Jos lähikirjastosi ei ole vielä tilannut sitä, pyydä tilaamaan
Vaahteralaakson Aurora on valtion vuoden 2015 ostotukilistalla

lue vielä
Lue lisää tämän blogin sivulta : kirjatiedot ja otteirta arvosteluista
http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/esikoisteokseni-ilmestyi-vuonna-1991.html

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3
e-kirja 978-952-286-7247

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Kieli: suomi
Aineistolaji: KIRJA/BOK
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
ja klikkaa alla olevaa kuvaa suureksi

Värikollaasi 199: Helsinki 1905

Nyt osui kohdalle. Aivan kuin poikani olisi käyttänyt alla olevaa värimallia tehdessään tätä kansikuvaa kirjaani Aurora ja Pietarin serkut (1993 sekä yhteispainoksessa Vaahteralaakson Aurora 2014). On jopa häivähdys punaista revontulissa taivaalla ja hirsimökissä.

Kuva on luonnosteltu Pohjoisrannassa laiturilla talvipakkasella talvella 1992-1993. Kirjoitin kaikki historialliset nuortenkirjani asunnossa, joka oli keskellä häämöttävien Johanneksen kaksoistornien vasemmalla puolen. Asuimme siellä 20 vuotta.

Useimmat rakennukset olivat vuonna 1905 samannäköisiä kuin nyt. Hirsimökki kertoo vanhasta ajasta. 1900-luvun alussa talvet olivat kylmiä. Helsingissä saattoi hiihtää ja ajaa reellä. Meren jäälle voitin laittaa luistinradat. Uspenskin vierellä oli talvisin luistinrata, joka ympäröitiin pienillä kuusilla.

Kylmiä talvia oli myös 1970-luvun alussa, jolloin asuimme Suomenlinnassa. Sinne saattoi silloin kävellä jäätietä myöten tai ajaa bussilla.

Koko kuva vanhasta Helsingistä.

Helsingin kaduilla hiihdettiin myös talvella 2010. Katso Helsinki-kuvani ja värikollaasini kansiossa Life in a Cold Climate - Helsinki 2010. !!

Värikollaasi 199 viikon värit

Aurora ja Pietarin serkut on nuortenkirja suurlakkovuodesta 1905

Vuonna 2014 yhteispainos Vaahteralaakson Aurora, jossa on myös Aurora ja Pietarin serkuy
Anna Amnell: Aurora ja Pietarin serkut. 1993 Kirjapaja. (kirjoitettu nimellä Pirkko Pekkarinen)

ISBN 951-625-158-7

Luvut 21-22: Vuoden 1905 Suurlakon tapahtumia Helsingissä nuorten tyttöjen näkökulmasta.

Loppuunmyyty. Saatavilla kirjastoista.
Kansikuva kirjaan: Matti Amnell Jr.

"Aurora and her cousins from St. Petersburg." [Aurora ja Pietarin serkut. 1993 Kirjapaja] Published with the name 'Pirkko Pekkarinen'. The 1905 general strike from the point of view of schoolgirls, a non-Socialist view.

Finland as Grand Duchy of Imperial Russia, 1905 general strike Russification

Bobrikovin Suomesta karkottaman lehtimiehen tytär Aurora Koivu palaa Helsinkiin Kanadasta vuonna 1905. 

Auroran äiti on kuollut, ja Aurora asuu venäläissyntyisen tätinsä luona Bulevardilla puutalossa ja opiskelee Ateneumissa. Auroran huonetoverina on 15-vuotias Pietarin serkku Olga. Suurlakko ja talvikausi 1905-1906 nuorten tyttöjen näkökulmasta. Auroran pietarinsuomalainen serkku Olga haluaa jäädä asumaan Suomeen, koska naiset saavat Suomessa äänioikeuden. 

Anna Amnell  (Suomen Nuorisokirjailijat nettimatrikkeli)

Irja Båsk:Aurora-tyttökirjat - Aurora-kirjatkin osallistuvat piika-keskusteluun. Helsingin Sanomat/Kaupunki 18.9.1996 (haastattelu)

Kirja koulussa/historialliset romaanit: Aurora-kirjat: Aurora ja Pietarin serkut  (1993)

blogi Aurora. Aurora-kirjat

Anna Amnell (kotisivublogi)

Eduskunnan historia 1904-1906

Suurlakko 1905 ja eduskunnan toiminta (Kerhokeskus-sivu)

Finland as Grand Duchy of Imperial Russia and Finland's History (Swedish Rule, Grand Duchy of Russia)

History of Finland, important dates and events. Updated.

Kun itsenäisyydestä vasta haaveiltiin

Suuri koko
Aurora-kirjani kertovat 1900-luvun alun Suomesta, jolloin itsenäisyydestä vasta haaveiltiin. Matti Amnellin (Jr)  luomassa kuvassa Aurora ja Olga ovat luistelemassa Helsingin Pohjoisrannassa meren jäällä luistinradalla. Olgan äiti ja isä ovat lähettäneet tytöille muodikkaat luisteluasut Sveitsistä. He ovat viemässä Olgan kapinallista sisarta Elisabetia Pietarista sisäoppilaitokseen, sillä tämä on joutunut huonoon seuraan. Venäjällä kuohuu.

Vuosisadan vaihteessa ns. sortovuosien aikana nuori kokematon tsaari antoi vanhoillisten neuvonantajiensa ryhtyä venäläistämään kaikkia valtakunnan osia, myös Suomen suuriruhtinaskuntaa, joka oli saanut elää melko vapaasti hyvien tsaarien aikana. Suomalaiset pitivät näistä hyvistä tsaareista, jotka olivat kaunistaneet Suomea rakennuksilla, taide oli kukoistanut.

Tsaari Aleksanteri II. Photo: Anna Amnell

Syksyllä 1905 suomalaiset yhtyvät yksimielisesti yleislakkoon, josta kerron nuorten tyttöjen näkökulmasta kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993). Väkivaltaisuutta vastustettiin Suomessa siihen aikaan, etsittiin rauhanomaisia keinoja.

Olga on vielä koulussa, mutta Aurora opiskelee ensimmäistä vuotta Ateneumissa taidemaalausta haaveenaan päästä jatkamaan opintoja Pariisissa. Suurlakon aikana syksyllä 1903 serkukset ovat mukana joissakin suurlakon tapahtumissa, vaikka heidän tätinsä Sofia ja perheen keittäjä ovat sitä mieltä, että tyttöjen pitäisi olla kotona. Kasimir-setä, eläkkeellä oleva kaartin ratsumestari, on sitä mieltä, että tytöt voivat olla mukana historiallisissa tapahtumissa.

Sortovuodet ovat erityisen raskaita näille venäläissuomalaisille perheille: kolme sisarta on kukin mennyt naimisiin suomalaisen miehen kanssa. Auroran isä August Koivu [fiktiivinen henkilö]  on erotettu virastaan ja karkotettu Suomesta, koska hän arvosteli julkisesti sortotoimenpiteitä. Hän asuu Pohjois-Amerikassa, jonne Aurorakin meni isänsä perässä ensimmäisessä Aurora-kirjassa (Aurora- Vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992).

Sortovuosien aikana oli käytössä monenlaisia lippuja, joillakin oli pelkkä kotitekoinen sinivalkoinen viiri.

Aurora ryntäsi sisään päällysvaatteissaan luonnoslehtiö kainalossa ja kertoi innoissaan:

  - Ateneumin katolla on Suomen leijonalippu ja kohta se nostetaan muittenkin julkisten rakennusten salkoon. Onko meillä leijonalippua?

  - Ei ole leijonalippua, mutta on sinivalkoinen viiri, Kasimir-setä vastasi juhlallisesti.

  - Tätisi rouva Erkkolan ompelema, sanoi Sofia-täti.

- Vintillä se on siististi viikattuna pahvilaatikossa. Lähetänkö Karoliinan hakemaan? kysyi keittäjä. 

 

Pietari ja Helsinki

Nevski Prospect lokakuusa 2012 kuvattuna kiertoajelubussin yläkerrasta.
Kuva: Anna Amnell Klikkaa kuva suureksi!
Yhteispainos on Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014

Tiedämme, että Mika Waltari ei ollut käynyt koskaan Egyptissä, vaikka kirjoitti Sinuhe Egyptiläisen. Muinaista Egyptiä ei ollut enää olemassa. Waltari löysi sen kirjoista luettuaan kouluvuosistaan asti Egyptistä ja istuttuaan Pariisissa kirjastoissa.

Minä kirjoitin Pietarista, vaikka en ollut käynyt siellä koskaan. Mutta olin kuullut lapsesta asti isoisän muistoja 1800-luvun loppupuolen Pietarista ja lukenut paljon kirjoja. Syntyi Aurora ja Pietarin serkut.

Kirjan alussa 13-vuotias suomalais-venäläinen Olga kaipaa Pietariin:

Olga avasi ikkunan ja kurkisteli ulos. Bulevardilla oli Pietarin ihmisvilinään tottuneen Olgan mielestä autiota ja tyhjää, oli vain muutamia hevosia lönkyttelemässä ajurinrattaat perässään ja naisia kävelemässä koirineen ja päivänvarjoineen. Kadun varressa oli yksinäiset kottikärryt ja pieni tyttö hyppynaruineen.

  Ei ollut tuttua ihmisjoukkojen kohinaa, ei nopeitten hevosten kavioitten kopinaa, ei avaria toreja, ei mahtavia patsaita ja siltoja, ei palatseja eikä loistoa. Helsinki tuntui Olgasta pikku hiirulaiselta Pietarin rinnalla.

  Jos nousi palotornin mäelle Korkeavuorenkadulla, näki kolme isoa kirkkoa, siellä täällä kivitaloja puutalojen keskellä, ja sitten alkoikin jo maaseutu.

  - Skutsno, skutsno, mutisi Olga. Kaikki oli todellakin tylsää Helsingissä.

  Löytyisikö tällaisesta pikkukaupungista edes uutta päiväkirjaa? Olga oli menossa jo puolivälissä entisessä, jonka hän oli ostanut isänsä kanssa Pietarissa Nevski Prospektilta Treumannin kaupasta, jonka ikkunassa riippui koristeena metrin pituinen Faberin jättiläislyijykynä.

Ote kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut". 1993 Kirjapaja. Kirja kertoo suurlakkotalvesta Helsingissä.  Loppuunmyyty. Kysy kirjastosta. Sisältyy yhteispainokseen, joka ilmestyi vuonna 2014,

Tuo jättiläislyijykynä on kotoisin Vladimir Nabokovin viehättävästä muistelmateoksesta Puhu muisti. Siinä äiti tuo pojalleen, tulevalle kirjailijalle leikkikaluksi tuon monikulmaisen Faberin jättiläislyijykynän, jonka Olga oli nähnyt Treumannin paperikaupan ikkunassa Nevski Prospectilla.

Huomenna lähden toiselle Pietarin matkalleni, ja olen siellä 12 päivää. Olin siellä viime syksynä ja ihastuin siihen kovasti Kaupunki on kaunis, ja ihmiset ovat sydämellisiä. En osaa venäjää.
Nabokov House -museo Pietarissa. Taloa ei ole sisustettu kuin osittain.

Musiikkia vuodelta 1905

Kuuntele netistä popmusiikkia vuodelta 1905. John Philip Sousa: In The Good Old Summertime. Tämän hauskan kappaleen löysi tohtori Pekka Nykänen. (Nettipäiväkirja 3) .