Tuula

Sisareni Tuula kuoli vuonna 2007 syöpään. Hän oli minua yhdeksän vuotta nuorempi, rakas pikkusisko. Tuula oli ulkomuodoltaan esikuvana Auroralle.

Kuten Aurora Tuula suunnitteli myös taideopintoja, mutta tuli kotiin kesken Ateneumin karsintakurssien, kesken päivän, kun eräs - vielä sisareni kuolinvuonna valtionpalkinnon saanut  -  miesrunoilija ja kääntäjä piti opiskelijoille poliittista propagandaa uhkuvan puheen marksilaisuudesta. Se oli myös sortoaikaa, niin kuin Auroran aika, varsinkin Helsingissä, josta Tuula monien lailla muutti pois.

Sisareni kuoleman jälkeen en pystynyt kirjoittamaan moneen vuoteen. Haluan muistaa tänään erityisesti Tuulaa.
Donne: Death, be not proud-- (English & suomeksi)
www.luminarium.org/sevenlit/donne/sonnet10finnish.php

Iida ja lehmien nimet Haiharan museosta

Victor Westerholm: Lehmiä koivumetsässä, 1886. Cows in a birchwood.

Kun kirjoitin 1990-luvun alussa ensimmäistä Aurora-kirjaa, kävin mieheni kanssa Tampereella Haiharan museossa katsomassa näyttelyä 1900-luvun alun ihmisistä ja elämäntyylistä. Piirsin erään 1900-luvun alun tytön seinällä olevan valokuvan mukaan. Siitä syntyi Iida Suominen, jonka kanssa Aurora lähtee Kanadaan.

”Hän oli pitkä ja tukevarakenteinen. Hänen paksu pellavanvaalea tukkansa riippui yhdellä palmikolla selässä. Hänellä oli päällään harmaamustaraitainen nilkkoihin ulottuva rypytetty villahame ja harmaavalkoraitainen pusero, jossa oli kolmetoista pientä kankaalla päällystettyä nappia.” (yhteispainos, sivut 27-28)

Iida on savolainen, ja fiktiivinen maalaistalo Kettula, jossa hän on palvelijana, on Pohjois-Savossa. Iida pitää lehmistä, niin kuin pitivät monet tytöt entiseen aikaan. Teini-ikäinen tätini kampasi otsatukat lehmiltä. Esikoisteokseni lehmille tuli nimet Haiharan museosta.

Maitohorsma. Wikimedia Kallerna

 Laivassa matkalla Kanadaan Iidalle tuli koti-ikävä:

”Hänelle tuli ikävä pihlajan ja juhannusruusun tuoksua ja pääskysiä, jotka rakentavat pesäänsä kotimökin räystään alle. Ruiskukkaa työntyy pellon reunalla ja mesimarjat kukkivat kohta ojan pientareella. Maistaako hän enää koskaan mesikkaa?

Entä Kettulan talon lehmät? Hoitavatkohan toiset tytöt niitä hyvin? Keräävätkö niille horsmia radan varrelta? Jutteleeko niille nyt enää kukaan? Iida oli kammannut otsatukatkin lehmiltä ja puhunut niille lempeästi.

Iida itki hiljaa ja tuuditti itsensä uneen muistelemalla kutakin lehmää nimeltä: Rusina, Ihana, Papuna, Onnenkukka ja Prinsessa, Unelma, Mustikka, Omena ja Sitruuna, Heluna, Kielo, Pilkku, Nunna, Mamselli ja sen pieni vasikka Nuppu.”

Vaahteralaakson Aurora, yhteispainos Aurora 1-3  2014 - Osa I ”Aurora, vaahteralaakson tyttö" (1991, 2. painos 1992),” sivu 50.

Jane Austen on vaikuttanut kirjoihini

Jane Austen House Museum, talo jossa Austen eli viimeiset vuotensa.

Eräs haastattelija kysyi minulta, mitä kirjoja toivoisin tyttöjen lukevan Aurora-kirjojen jälkeen. Vastasin, että tietenkin Jane Austenia. Haastattelija hämmentyi, ei laittanut mielipidettäni haastatteluun. En tiedä, mitä hän odotti minun sanovan. Joka tapauksessa englantilainen ja muukin eurooppalainen kaunokirjallisuus on minulle läheistä. Tunnen sitä aika hyvin, sillä pääaineina yliopistossa opiskellessani olivat englantilainen filologia ja maailmankirjallisuus, jossa valitsin ranskalaisen ja venäläisen kirjallisuuden.

Janen lapsuudenkoti oli tämä pappila

Jane Austen Today -blogi kertoo Austenista ja hänen maailmastaan. Janen isä oli pappi. Hän oli komea mies, Oxfordissa opiskellut ja sivistynyt ja halusi tytärtensä lukevan paljon kaunokirjallisuutta. Vanhempien avioliitto oli onnellinen. Perheessä oli kuusi poikaa ja kaksi tytärtä, Jane ja Cassandra.

Tuo ylinnä oleva talo on tyypillisesti englantilainen. Asuin samantyyppisessä punatiilitalossa Torontossakin, ja nykyisellä kotikadullani Runeberginkadulla Helsingissä on talo, joka voisi olla Englannista, punatiiltä ja valkoiset ikkunanpuitteet. Tuntuu kodikkaalta.

Jane Austen

Internetissä on paljon tietoa Janes Austenista. Suositut TV-sarjat antavat hyvän kuvan Jane Austenin ajan maailmasta. Pidän eniten 1900-luvun lopulla tehdyistä sarjoista. Niissä on saavutettu aito tunnelma.

Fiktiivinen muistokirjoitus Janen Austenin kirjan henkilölle.

Hyvää nimipäivää, Aurora! 2012

Aurora-nukke näyttelyssä, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Jaana Perttulin luoma Aurora-nukke
Jaana Perttulin Aurora-nukke pääsi lehteen, kun Aurora-kirjoista
 oli Rikhardinkadun kirjastossa, silloisessa pääkirjastossa näyttely

 "Palvelustyttöjä ja herrasneitejä 1900-luvun alun Torontossa ja 
Helsingissä".

Ensimmäinen Aurora-kirjani ilmestyi vuonna 1991, 
sen toinen painos vuonna 1992. Seuraavat osat vuosina 1993 ja 1995, 
lasten Aurora ja Molly vuonna 1999. 

Klikkaa hakusanoja ja lue lisää. Aurora-kirjat kertovat nuorten 
näkökulmasta 1900-luvun alun elämästä, joka on tullut meille 
viime aikoina tutuksi suosituista TV-sarjoista. Kirjani kertovat myös siirtolaisuudesta nuoren tytön näkökulmasta. 

Oli aika luonnollista, että kirjoitin Amerikasta ja siirtolaisuudesta, 
 olin koululaisena AFS-vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa ja 
myöhemmin siirtolaisena Kanadassa yhdeksän vuotta, siitä 
seitsemän vuotta Torontossa, joka on tapahtumapaikkana yhtä 
vaille kaikissa Aurora-sarjan kirjoissa. Aurora ja Pietarin serkut 
tapahtuu lukuvuoden 1905-1906 Helsingissä. 

Lisää hakusanoja blogin pohjalla. 
Tietoa kirjoistani kirjaston Sanojen aika -sivuilla 
sekä kotisivublogissani .

Huom! Tekstin leveys ei pysy aisoissa jostain syystä. Koetin korjata ongelmaa.