Aurora-kirjat, sortovuodet, suomettuminen

Luen Aleksi Mainion kirjaa Erkon kylmä sota. Helsingin Sanomat Moskovan varjossa. 2018. Kuvassa sivu, jossa kerrotaan Erkon perheen lähdöstä Amerikkaan karkotettuina. Vieressä on sivu kirjastani Aurora Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)

Kirja-arvostelut ensimmäisistä Aurora-kirjoistani Helsingin Sanomissa 1991 ja 1994. Julkaisin kirjat nimellä Pirkko Pekkarinen, Otimme koko perhe 1990-luvun lopulla käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell, ensin lapsemme ja sitten mieheni ja minä. Ensimmäisen Aurora-kirjani helppolukuinen versio ilmestyi uudella kirjailijanimelläni. Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999.
 Aurora-kirjojen 1-3 yhteispainos on myynnissä paperikirjana ja E-kirjana.
Otteita muista kirja-arvosteluista. 
https://aurorakirjat.blogspot.com/p/aurora-kirjoista-sanottua.html

Helsingin Sanomat: Kaupunkirjasto: Toronto: Aurora-kirjat

Kirjasarja on mainitu täällä Toronton kohdalla

Kirjoitin Aurora-kirjat 1990-luvulla, ja ne on mainittu Helsingin Sanomien Kaupunkikirjastossa Toronton kohdalla ihailemani Robertson Daviesin kirjojen jälkeen. Kirjoitin kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen. Yhteispainos on ostettavissa myös e-kirjana. Helsingin kaupunginkirjastossa on sitä vain yksi, lahjoittamani kappale. Muualle Suomeen sitä on tilattu kirjastoihin jonkin verran. Kirjan lopussa on Kirje lukijoille, jossa kerron kirjasarjan tausta. Sehän kertoo 1900-luvun alun Helsingistä, Torontosta, siirtolaisuudesta, sortovuosista.

Aikaisempi kustantajani Kirjapaja lopetti aikoinaan historiallisten nuortenkirjojen julkaisemisen, siksi painatin yhteispainoksen omalla kustannuksellani.
http://www.bod.fi/kirja/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora/9789522863553.html

Helsingin Sanomat, kaupunkikirjasto: Toronto

Oli hauska yllätys löytää kirjani Robertson Davisin vierestä Hesarin kaupunkikirjastosta. (Klikkaa kuva suuremmaksi!) Kirjoitin kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa (1991-1995) nimellä Pirkko Pekkarinen. Neljäs, Aurora ja Molly (1999), onkin jo nimellä Anna Amnell kuten tämän vuosituhannen puolella ilmestyneet kirjanikin.
Hesarin nettisivuilta löytyy myös Kunnalliskirjasto, joka toimii samalla periaatteella kuin Kaupunkikirjasto.

Helsingin autot 100 vuotta sitten

Autoilijoita oli vähän, mutta he aiheuttivat jo yllättävän paljon kolareita (Klikkaa kuvaa ja katso se suurena)

Helsingin Sanomat 100 vuotta sitten kertoo tänään, että Suomessa oli vuonna 1911 "vain kolmisensataa autoa". Viidennes autoista oli takseja. Posti osti Suomen ensimmäiseltä autokauppiaalta Sergei Nikolajeff nuoremmalta kaksi Adler-mallista postiautoa 14,418 markalla.

Yllä olevassa kollaasissa on taustalla kansi teoksesta "Signe Brander 1869-1942 Helsingin kuvaaja". Branderin teoksessa ei näy autoja. Yllä oleva kuva on vuodelta 1907. Eräässä Branderin kuvista on Iso Roobertinkatu samalta ajalta. Tyhjällä kadulla lönkyttelee vain yksinäinen koira. Kadulla on kuitenkin raitsikan raiteet. Hevosia oli taas Helsingissä hyvin paljon siihen aikaan.

Yläosassa oleva Hesarin jutun kuva on teoksesta Ensimmäisiä esikaupunkeja (HS kirjat). Siinä on Hesarin jutun mukaan Sergei Nikolajeff vanhempi, autokauppiaan setä, vaimonsa Sinovian kanssa. Autoilu alkoi olla vaarallista Helsingissä, sillä kolareita oli viisi kuukaudessa, vaikka autoja oli vain nuo vähäiset 300 ja vauhtikaan ei ollut huimaava.
1911 cars, remarkable cars (kuvia) Upeita autoja. Voit nähdä kuvat suurina, kun klikkaat ensin ja sitten suurennat oikeassa kulmassa olevan pienen kuvan alta.
Vertaa tähän siirtolainen ja auto Torontossa 1900-luvun alussa
Hakusanalla 'autot' löydät autojen kuvia.