Aurora-kirjat 25-vuotta

Onko siitä jo yli 25 vuotta!
päivitetty 2017

Yhteisnide:

Vaahteralaakson Aurora:

Aurora - Vaahteralaakson tyttö: Aurora ja

Pietarin serkut: Aurora ja villikyyhkysten

aika. 2014. Kuvitus Matti Amnell ja

Siirtolaisuusinstituuutti. 
BoD

Elisa, E-kirjana
Lue Elisasta näyte

Pirkko Pekkarinen (=Anna Amnell):

Aurora, Vaahteralaakson tyttö, 2. painos,

1991

Aurora ja Pietarin serkut, 1993

Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995

Anna Amnell:

Aurora ja Molly. Kuvitus Matti Amnell, 1999

(Kaikki Aurora-kirjat kustansi 1990-luvulla Kirjapaja. Nyt oikeudet ovat kirjoittajalla ja kuvittajalla) 

Kirja-arvostelu vuodelta 2017:

Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta."

Lue koko arvostelu

Sheferijm-blogista (Suomi 100 kirjaa)

Aurora ja villikyyhkysten aika

Kirja-arvostelu vuodelta 2016:


Mamman maailma-blogissa Unelma. kirjoittaa Aurora-kirjoista äänikirjoina 2/2016
"Virkatessani olen kuunnellut äänikirjoja, kolme Pirkko Pekkarisen (nyk. Anna Amnell) Aurora-kirjaa. Alunperin kirjasarja on tarkoitettu nuorille, mutta minua se ei haittaa. -- Näissä Anna Amnellin kirjoissa on herkullista ajankuvausta, siitä erityisesti pidän. Tässä minun iässäni  kirjan juoni ei ole niin niin tärkeää, nautin pienistä yksityiskohdista.
Kuunneltuna kirjan teksti avautuu jotenkin tarkemmin ja selkeämmin, ajatukset eivät karkaile keskittyessään vastaanottamaan lauseita toisen lukemana. Helppoja tuttuja käsitöitäkin voi siinä kuunnellessa tehdä


Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992 ) 
 
Anna Amnell "on kirjoittanut vanhan kunnon tyttökirjan, jossa suomalainen päähenkilö seikkailee Amerikan mantereella."
Kirjamaailma ja uudet kirjat, 1991, kirjakerhoesitteet

"Kirjaan eläytyy niin paljon, että luulisi olevan yksi palvelijoista."
Maria Suokas, 11 v, Iltalehden lastenraati

"…sitä voisi luonnehtia myös eräänä näkökulmana lähihistoriaamme – nuoren tytön silmin katsellaan vain eri asioita kuin aikamiessiirtolaisen vinkkelistä."
Jaana Viuhko, Iisalmen Sanomat

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."
Kerttu Manninen, Lapsen maailma

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila, Kotimaa

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti

Aurora ja Pietarin serkut (1993)

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla."
Eila Jokinen, Etelä-Suomen Sanomat

Tuntee katselevansa maalausta, kuvaa, jonka nähtyään tietää vuosisadan vaihteesta jotain aistien kautta välittynyttä."
Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela, Kirkko ja kaupunki

” Aurora ja Pietarin serkut on jatko-osa kirjalle Aurora, Vaahteralaakson tyttö, jota en ole lukenut. Tämä ei suuresti haitannut Bulevardin varrella syksyllä 1905 asuvien ihmisten vaiheiden seuraamista. Päähenkilöinä ovat 13-vuotias Olga ja 17-vuotias Aurora, joista erityisesti ensiksimainittu on onnistunut tavanomaista elävämpänä hahmona. Ajan poliittista henkeä on mukana sivujuonessa ja päähenkilöt on työnnetty myös suurlakon joukkojen puristukseen.”

Aurora ja villikyyhkysten aika 1995 Kirjapaja
 
"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen Pirkko Pekkarinen (= Anna Amnell) många dagsaktuella problem. Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."

Majlis Qvickström kirja-arvostelussa: Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto. Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996 '

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

"Nuortenkirja on tavallisesti kevennetty versio elämän ongelmia, pelkoja ja vastuksia, mutta onnellisesta lopusta pidetään huolta. Sama koskee Auroraa, mutta vanhassa kaavassa ei ole mitään pahaa. On hyvää tekevää pelätä, jännittää ja rentoutua myönteisen lopun riemussa."

Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

Anna Amnell: Aurora ja Molly 1999

Auroran tarina nuoremmille lapsille kerrottuna. Kirjassa on osittain aikaisempaa aineistoa ja osittain aivan uutta, joka on kirjoitettu pienen palvelustytön Mollyn näkökulmasta. Kirjassa on mustavalkoinen piirroskuvitus, jonka on tehnyt taiteilija Matti Amnell.
"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.
"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa, Aurora ja Molly. Ilkka 17.6.1999.
Lue lisää: Kannet ja arvioita    
Kaikkien Aurora-kirjojen copyright siirtyi 2000-luvulla Kirjapajalta kirjoittajalle ja kuvittajalle.

Lisäys:
Huomaa myös Anna Amnellin 1500-luvusta kertovat kirjat:

Kyynärän mittainen tyttö. Kuvitus Matti Amnell, 2004
Pako Tallinnaan. Kuvitus Matti Amnell, , 2006
Edelliset alkujaan Lasten Keskus, nytr oikeudet kirjailijalla ja kuvittajalla

Lucia ja Luka. Kyynärän mittainen tyttö ja poika. Kuvitus Matti Amnell, Books on
   Demand, 2013

Kts Lucia Olavintytär-blogi

 

Olen ollut siitä iloinen, että kaikki kirjani ovat olleet lukudiplomilistoilla eri puolilla Suomea. Lucia Olavintytär -kirjat ovat nykyäänkin, myös uusin Lucia ja Luka. Aikaisemmin olivat kaikki Aurora-kirjatkin, jotka julkaisin alussa (1991-1995) nimellä Pirkko Pekkarinen. Joillakin seuduin ne ovat edelleen lukudiplomilistoilla, vaikka niistä loppuivat painokset jo ajat sitten. Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora (myös e-kirja) on myös keksitty, vaikka se on nimellä Anna Amnell

1900-luvun alun Helsinki Aurora-kirjoissani

Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993)  kertoo vuoden 1905 Helsingistä. Se on mukana yhteispainoksessa Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3. 2014.
http://www.tarinoidenhelsinki.fi/node/9065
Ensimmäisessä osassa Aurora. Vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992)  liikutaan vuoden 1903 Helsingissä. http://www.tarinoidenhelsinki.fi/node/9066
Kirjat julkaisi Kirjapaja (nimellä Pirkko Pekkarinen), mutta yhteispainoksen BoD vuonna 2014 nimellä Anna Amnell. Tämä kirja on mukana messuilla Books on Demandin osastolla, mutta en ole itse kirjamessuilla.

Tarinoiden Helsinki/Helsingin Sanomat (1500-luvun ja 1900-luvun alun Helsinkiä kuvaavat kirjani ovat mukana siellä)
http://www.tarinoidenhelsinki.fi/henkilo/amnell-anna

Aurora-kirjat: Mary

19th c servants', a museum, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kuva: Anna Amnell

Aurora-kirjojen Mary syntyi sillä hetkellä, kun näin pienessä kanadalaisessa museossa tämän sinipukuisen herttaisen oppaan. Mary alkoi elää omaa elämäänsä mielikuvituksessani ja on ollut eräs keskeisiä henkilöitäni:

Mary oli ollut Vaahteralaakson kartanossa kaksitoistavuotiaasta asti. Silloin talossa oli ilkeä keittäjä, joka iski Maryä vähän väliä sormille milloin kauhalla milloin paistinlastalla. Mary oli itkenyt itsensä usein uneen puoliyön aikaan, kun työt vihdoin loppuivat. Hän oli vannonut silloin käsi Raamatulla, ettei koskaan lyö ketään ja oli lupauksensa pitänyt.
Mary tiesi, että talon työt kulkivat omaa tahtiaan niin kuin vuodenaikojen vaihtelut. Ne määräsi tuhatsivuinen ”Rouva Beetonin taloudenhoidon opaskirja”, joka oli nytkin emännöitsijän, rouva Simpsonin pöydällä.

Aurora - Vaahteralaakson tyttö  (1991, 2. painos 1992), sivu 25
Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos, joka ilmestyy tänä vuonna)

Miten kirjojen henkilöt syntyvät?

Aurora lähtee Amerikkaan

Vuonna 1903 lähti Amerikkaan eli Yhdysvaltoihin ja Kanadaan harvinaisen paljon siirtolaisia. Aurora ja Iida lähtevät matkaan Helsingistä, Auroran lapsuuden kotikaupungista, joka on Iidalle ihmemaa:

Tukeva vaaleatukkainen harmaaseen sarkapukuun pukeutunut poika nosti leveäreunaista huopahattuaan ja kumarsi Auroralle ja Iidalle. Hän heilautti upouuden omatekoisen matka-arkkunsa kevyesti harteilleen ja sanoi:

- Tsaari käski itään, mutta tämä poika lähti länteen. Pekka Lohi on minun nimeni. Neidit ovat hyviä ja menevät ensin. Pekka päästi Auroran, Iidan ja Milman edellään Arctica-laivaan, joka oli lähdössä Helsingistä Liverpooliin. Sieltä veisi englantilainen isompi laiva matkaajat sitten Amerikkaan.

Satama oli täynnä siirtolaisiksi lähteviä. Useimmat heistä olivat nuoria poikia ja tyttöjä. Monet olivat riitaantuneet vanhempiensa kanssa, toiset muuten vain lähtivät seikkailuihin. Jotkut olivat tehneet päätöksensä parissa viikossa toisten yllytyksestä. Muutamat vanhemmista miehistä pakenivat velkojaan. Suurin osa lähtijöistä oli kuitenkin nuoria miehiä, jotka olivat kuten Pekkakin lähdössä laittomia sotaväkeen kutsuntoja pakoon.

Edellisvuonna oli tsaari Nikolai säätänyt keisarillisen istuimensa korkeuksista, että Suomen poikia piti valita arvalla sotaväkeen kolmeksi vuodeksi ja tsaarin käskystä lähettää Venäjän maallekin. Valapattotsaari rikkoi taas Suomen perustuslakia, ja kansa ryhtyi vastarintaan.

Pekan kotiseudulla rovasti siirsi ja siirsi kutsuntojen kuuluttamista saarnastuolista, ja kymmenet pojat pakenivat heti Ruotsiin ja osa sieltä Amerikkaan. Vanha tohtori Lundén kieltäytyi tutkimasta kutsuntoihin tulleita ja kuoli sydänkohtaukseen mielenjärkytyksestä. Pekan kotitalon rengille oli rovasti väärentänyt syntymäajan papintodistukseen, taputellut nimismiehen kanssa olalle ja neuvonut tulemaan takaisin kotimaahan, kun olot olisivat rauhoittuneet.

Pekka itse oli ostanut passiivisen vastarinnan miehiltä Seinäjoelta väärennetyn passin viidellä markalla ja aikoi lähettää sen pikimmiten rippikoulukaverilleen, että hänkin saisi lähteä sillä Suomesta pois. Sitten olisivatkin kaikki kylän pojat paenneet Amerikkaan.

Lompakkonsa Pekka oli ommellut povitaskun vuoriin kiinni. Hän aikoi pitää rahansa visusti piilossa. Hän oli kuullut kerrottavan petkuttajista, jotka yrittäisivät perillä Amerikassa muka auttaa rahanvaihdossa ja veisivät tyhmän siirtolaisen rahat sen siliän tien.

Pekka aikoi palata kotiin rikkaana miehenä, kuten moni Pohjanmaan poika oli tehnyt jo kauan ennen sortovuosia. Pekan kotiseudulla monet sanoivatkin, että ei se ole mikään mies, joka ei ole Amerikoissa käynyt.
Pirkko Pekkarinen [ =Anna Amnell]: Aurora. Vaahteralaakson tyttö, 1. painos 1991, 2. painos 1992. Sivut 69-70
Yhteispainos on Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/28/amerikansuomalaiset-kultaa-vuolemassa

Anna Amnell: Aurora-kirjat 1-3 yhteispainos?

Aurora-kirjat ilmestyivät 20 vuotta sitten. Julkaisin kolme ensimmäistä kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen ja neljännen nimellä Anna Amnell. Kolme ensimmäistä kirjaa alkavat olla jo aika lopussa kirjastoista. Neljättä, kirjaa Aurora ja Molly (1999) näyttää vielä olevan Helsingin kirjastoissa jonkin verran.

1990-luvulla silloinen kustantajani Kirjapaja suunnitteli jo kolmesta ensimmäisestä paksua "lahjakirjaa". Mutta sitten kustantamon suunnitelmat muuttuivat, ja nuortenkirjojen julkaiseminen lopetettiin. Olin kuitenkin jo alkanut kokoamisen ja tehnyt pieniä korjauksia.

Tämä työ ei mene hukkaan, sillä aion nyt ottaa näistä omakustanteena yhteispainoksen, jos en löydä kustantajaa, joka olisi niistä kiinnostunut.

Ehkäpä Aurora ja Molly -kirjasta pitäisi myös ottaa uudistettu painos. Sehän oli alkujaan Lukutoukka-sarjassa, jota ei enää ole.

Nykyään on onneksi mahdollista ottaa itse uudet painokset kirjoistaan joko paperikirjoina tai e-kirjoina - tai molempina. Tämä on nyt uusi kiinnostava projekti, jota voin tehdä kirjoittaessani samalla aikaa aivan uutta kirjaa aivan uudesta aikakaudesta. En ole vielä päättänyt, millainen tulee kansikuvasta.

Minulla on hyvät kokemukset BoD-kustannuksesta, jolla julkaisin uusimman osan Lucia Olavintytär -kirjoistani. Kirjailijoiden ja heidän jälkeläistensä täytyy nykyään pitää huolta siitä, että kirjat eivät katoa.

Aurora  Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2. painos 1992)
Aurora ja Pietarin serkut 1993
Aurora ja villikyyhkysten aika 1995
Aurora ja Molly 1999

Spadina on nyt Toronton Downton Abbey

I lived in Toronto in the 1980's and I have written girls' books about Edwardian Toronto. The fictious manor of my books has some rooms similar to those of Spadina House Museum as it was in the 1980's. I have understood that the "palm room" does not exist anymore.* It was very important in my third book.(* Not disappeared, but renovated I saw in Facebook)

Kuvasin Spadinan kartanon 1980-luvulla, jolloin asuin Torontossa. Olen käyttänyt joitakin kartanon huoneita Aurora-kirjoissa: mm sali, keittiö, portaat, palmuhuone, biljardihuone. Nyt Spadina elää 1920-luvun tyyliä ja on Toronton oma Downton Abbey kuten Toronto Star tänään kertoo.

 Kartanomuseo on remontoitu. Myös kolmannen kerroksen palvelijoiden huoneet ovat yleisön nähtävissä. Kirjoissani palvelijat asuvat yläkerrassa- se oli hyvä arvaus. Siten Aurora näki huoneensa ikkunasta laakson, joka on tärkeä Aurora-kirjoissa, suorastaan eräs päähenkilöistä.

Toronto Starin artikkelissa on kuva salista, jota on myös muutettu. Sohvat ovat samoja, niin myös peilit, joista Aurora näki itsensä loputtomasti pölyjä pyyhkimässä.

Uutta tuossa artikkelissa oli minulle se, että Spadinan kartanon asukkaat olivat niin varakasta ylempää keskiluokkaa, että he olisivat kelvanneet Dowton Abbeyn juhliin vieraiksi. Olen nimittäin välillä ajatellut, että teinköhän minä kirjani "Austinin perheestä" (sama nimi kuin Spadinan omistajilla, keksitty auton merkistä) liian rikkaita.