Vuonna 1905 suomalaiset olivat yksimielisiä

 

Eetu Isto's painting Attack was extremely popular in Finland in the beginning of 20th century. Photo: Anna Amnell

Vuoden 1905 suurlakkoa muistellaan Suomessa harvemmin. Silloin suomalaiset olivat yksimielisiä ja halusivat edetä rauhanomaisesti.

Eetu Iston "Hyökkäys" oli 1900-luvun alun kuuluisin ja suosituin suomalainen maalaus. Se pelastettiin sensuurin kynsistä, vietiin rullalle käärittynä Ruotsiin, jossa siitä painettiin julisteita. Ne levisivät suurin piirtein joka kotiin Suomen suuriruhtinaskunnassa. Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993) Auroran serkku Ottilia kuljettaa julisteita Ruotsista korsettinsa sisällä.

Samaa maalausta käytettiin monilla tavoin, esim kortteina ja vaikkapa puuterirasiaan kaiverrettuna.

 Aurora ja Pietarin serkut -kirjani kuvaa suurlakkovuotta paluumuuttajakoulutyön Olgan ja taideopiskelija Auroran näkökulmasta. Lopussa suomalaiset  juhlivat Senaatintorilla näin:

 " Kun [marraskuun manifestin] julistus oli luettu Senaatin portailta, kajahti riemuhuuto, miehet ottivat lakit päästään, ja laulettiin Maamme-laulu ja virsi. Sitten käveltiin Porilaisten marssin tahdissa kotiin."

 Kotona Bulevardin puutalossa  Olga kysyy tätinsä mieheltä, vanhalta kaartin ratsumestarilta, miksi kaikki eivät olleet iloisia Senaatintorilla, eivät ottaneet edes hattua päästään.

 " - Ne olivat sosialisteja, kapteeni Kockin miehiä. He eivät olleet tyytyväisiä. Mutta se on kokonaan toinen juttu, sanoi Kasimir-setä vakavana. - Mutta toivokaamme, että kaikki jää tähän, ja mennään sovinnolla eteenpäin. Maamme ei ole ollut koskaan näin hyvässä asemassa."
Aurora ja Pietarin serkut
(Julkaisin kirjan nimellä Pirkko Pekkarinen)

 Kirjan julkistamistilaisuudessa minulle, vasta Kanadasta palanneelle naiselle täysin tuntematon nainen tuijotti minua vihaisesti pöydän toiselta puolen. Sain kuulla myöhemmin, että hän oli Helsingin Sanomain vasemmistolainen kirja-arvostelija. Hän kehottikin minua seuraavan kirjani kritiikissään kirjoittamaan "seuraavaksi kansalaissodasta".  Maaseutulehtien ym arvostelut olivat toisenlaisia, myönteisiä.

 En päässyt Kirjailijaliittoon ennen kuin vasta vuonna 1998, vaikka olin hakenut sinne monta kertaa samoilla kirjoilla.
 Erään kirjallisen järjestön tilaisuudessa minulle siihen asti täysin tuntematon vasemmistolainen kirjailija käyttäytyi verbaalisesti hyökkäävästi ja nälvi minua sen jälkeen jatkuvasti muissakin tilaisuuksissa. Päättelin sen jälkeen, että on parempi olla kotona ja seurustella ystävällisempien ihmisten kanssa.
 Yhteisnide  Vaahteralaakson Aurora 2015 BoD, myös e-kirjana
P.S. Kirjani tarkastavat aina asiantuntija. Tämän kirjan tarkasti eräs demaritutkija, joka oli tehnyt väitöskirjan 1900-luvun alun politiikasta.

Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta

Matti Amnell, kannen kuva (yksityiskohta/detail)

"- Kasimir-setä, onko totta, että Suomessa naisetkin saavat kohta äänestää? kysyi Olga.

  - Totista totta.

  - Silloin minä kyllä muutan aikuisena asumaan Suomeen, sanoi Olga."

Näin sanoo pietarinsuomalainen Olga kirjassani Aurora ja Pietarin serkut(1993), joka on osa yhteispainosta Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, 2014. 

Vasemmistolaispiireissä kirjastani ei pidetty eikä pidetä varmaan vieläkään. Se johtunee mun muassa tästä:
"  - Sitä minä en ymmärrä, miksi eivät kaikki olleet iloisia senaatintorilla? Olga kysyi. - Eivät ottaneet edes hattua päästään.
  - Ne olivat sosialisteja, kapteeni Kockin miehiä. He eivät olleet vielä tyytyväisiä, mutta se on kokonaan toinen juttu, sanoi Kasimir-setä vakavana. - Toivokaamme, että kaikki jää tähän ja mennään sovinnolla eteenpäin. Maamme ei ole ollut koskaan näin hyvässä asemassa.
Vaahteralaakson Aurora, kirjan Aurora ja Pietarin serkut lopussa.
Myös e-kirjana http://www.adlibris.com/fi/e-kirja/vaahteralaakson-aurora-9789522867247

Myös e-kirjana

Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993) kertoo suurlakkotalvesta 1905 taideopiskelijan ja koulutytön näkökulmasta. Kirja on on nyt osa yhteispainosta Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 BoD.
http://www.bod.fi/…/vaahteralaakson-auro…/9789522863553.html

Kirja-arvostelujaAurora-kirjoista

http://amnellanna.blogspot.fi/2014/08/vaahteralaakson-aurora-on-yhteispainos.html

Helsingin Sanomat kertoo suurlakosta

http://www.hs.fi/paivanlehti/05122015/a1449208211924

http://aurorakirjat.blogspot.fi/2014/07/vaahteralaakson-aurora-on-yhteispainos.html

Aurora ja Pietarin serkut on nuortenkirja suurlakkovuodesta 1905

Vuonna 2014 yhteispainos Vaahteralaakson Aurora, jossa on myös Aurora ja Pietarin serkuy
Anna Amnell: Aurora ja Pietarin serkut. 1993 Kirjapaja. (kirjoitettu nimellä Pirkko Pekkarinen)

ISBN 951-625-158-7

Luvut 21-22: Vuoden 1905 Suurlakon tapahtumia Helsingissä nuorten tyttöjen näkökulmasta.

Loppuunmyyty. Saatavilla kirjastoista.
Kansikuva kirjaan: Matti Amnell Jr.

"Aurora and her cousins from St. Petersburg." [Aurora ja Pietarin serkut. 1993 Kirjapaja] Published with the name 'Pirkko Pekkarinen'. The 1905 general strike from the point of view of schoolgirls, a non-Socialist view.

Finland as Grand Duchy of Imperial Russia, 1905 general strike Russification

Bobrikovin Suomesta karkottaman lehtimiehen tytär Aurora Koivu palaa Helsinkiin Kanadasta vuonna 1905. 

Auroran äiti on kuollut, ja Aurora asuu venäläissyntyisen tätinsä luona Bulevardilla puutalossa ja opiskelee Ateneumissa. Auroran huonetoverina on 15-vuotias Pietarin serkku Olga. Suurlakko ja talvikausi 1905-1906 nuorten tyttöjen näkökulmasta. Auroran pietarinsuomalainen serkku Olga haluaa jäädä asumaan Suomeen, koska naiset saavat Suomessa äänioikeuden. 

Anna Amnell  (Suomen Nuorisokirjailijat nettimatrikkeli)

Irja Båsk:Aurora-tyttökirjat - Aurora-kirjatkin osallistuvat piika-keskusteluun. Helsingin Sanomat/Kaupunki 18.9.1996 (haastattelu)

Kirja koulussa/historialliset romaanit: Aurora-kirjat: Aurora ja Pietarin serkut  (1993)

blogi Aurora. Aurora-kirjat

Anna Amnell (kotisivublogi)

Eduskunnan historia 1904-1906

Suurlakko 1905 ja eduskunnan toiminta (Kerhokeskus-sivu)

Finland as Grand Duchy of Imperial Russia and Finland's History (Swedish Rule, Grand Duchy of Russia)

History of Finland, important dates and events. Updated.

Pietari ja Helsinki

Nevski Prospect lokakuusa 2012 kuvattuna kiertoajelubussin yläkerrasta.
Kuva: Anna Amnell Klikkaa kuva suureksi!
Yhteispainos on Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014

Tiedämme, että Mika Waltari ei ollut käynyt koskaan Egyptissä, vaikka kirjoitti Sinuhe Egyptiläisen. Muinaista Egyptiä ei ollut enää olemassa. Waltari löysi sen kirjoista luettuaan kouluvuosistaan asti Egyptistä ja istuttuaan Pariisissa kirjastoissa.

Minä kirjoitin Pietarista, vaikka en ollut käynyt siellä koskaan. Mutta olin kuullut lapsesta asti isoisän muistoja 1800-luvun loppupuolen Pietarista ja lukenut paljon kirjoja. Syntyi Aurora ja Pietarin serkut.

Kirjan alussa 13-vuotias suomalais-venäläinen Olga kaipaa Pietariin:

Olga avasi ikkunan ja kurkisteli ulos. Bulevardilla oli Pietarin ihmisvilinään tottuneen Olgan mielestä autiota ja tyhjää, oli vain muutamia hevosia lönkyttelemässä ajurinrattaat perässään ja naisia kävelemässä koirineen ja päivänvarjoineen. Kadun varressa oli yksinäiset kottikärryt ja pieni tyttö hyppynaruineen.

  Ei ollut tuttua ihmisjoukkojen kohinaa, ei nopeitten hevosten kavioitten kopinaa, ei avaria toreja, ei mahtavia patsaita ja siltoja, ei palatseja eikä loistoa. Helsinki tuntui Olgasta pikku hiirulaiselta Pietarin rinnalla.

  Jos nousi palotornin mäelle Korkeavuorenkadulla, näki kolme isoa kirkkoa, siellä täällä kivitaloja puutalojen keskellä, ja sitten alkoikin jo maaseutu.

  - Skutsno, skutsno, mutisi Olga. Kaikki oli todellakin tylsää Helsingissä.

  Löytyisikö tällaisesta pikkukaupungista edes uutta päiväkirjaa? Olga oli menossa jo puolivälissä entisessä, jonka hän oli ostanut isänsä kanssa Pietarissa Nevski Prospektilta Treumannin kaupasta, jonka ikkunassa riippui koristeena metrin pituinen Faberin jättiläislyijykynä.

Ote kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut". 1993 Kirjapaja. Kirja kertoo suurlakkotalvesta Helsingissä.  Loppuunmyyty. Kysy kirjastosta. Sisältyy yhteispainokseen, joka ilmestyi vuonna 2014,

Tuo jättiläislyijykynä on kotoisin Vladimir Nabokovin viehättävästä muistelmateoksesta Puhu muisti. Siinä äiti tuo pojalleen, tulevalle kirjailijalle leikkikaluksi tuon monikulmaisen Faberin jättiläislyijykynän, jonka Olga oli nähnyt Treumannin paperikaupan ikkunassa Nevski Prospectilla.

Huomenna lähden toiselle Pietarin matkalleni, ja olen siellä 12 päivää. Olin siellä viime syksynä ja ihastuin siihen kovasti Kaupunki on kaunis, ja ihmiset ovat sydämellisiä. En osaa venäjää.
Nabokov House -museo Pietarissa. Taloa ei ole sisustettu kuin osittain.

Sortovuodet ja vuosi 1905

Matti Amnellin kansikuva kirjaani "Aurora ja Pietarin serkut" (1905, Kirjapaja) on kantena myös yhteispainoksessa Anna Amnell; Vaahteralaakson Aurora. 2014. Bod.  Kirjavälitys, kirjakaupat

YLEn Teema on esittänyt sarjaa Venäjän keisareista. Myös viimeinen tsaari ja hänen aikansa, jolloin olivat Suomessa sortovuodet mutta samalla taiteen kukoistusta. Tämä aikakausi on aiheena Aurora-kirjoissa.
Kirjani Aurora ja Pietarin serkut kertoo vuodesta 1905, jolloin Suomessakin oli suurlakko. Bobrikov on karkottanut Auroran isän, ja tämä on matkustanut Kanadaan, jonne Aurorakin lähtee ensimmäisessä Aurora-kirjassa.

Alkuperäinen kirjani Aurora ja Pietarin serkut (nimellä Pirkko Pekkarinen) 1993. Lopuunmyyty, kirjastoissa.

Sisältyy yhteispainokseen.