30.4.2017

Vuonna 1905 suomalaiset olivat yksimielisiä


 


Eetu Isto's painting Attack was extremely popular in Finland in the beginning of 20th century. Photo: Anna Amnell

Vuoden 1905 suurlakkoa muistellaan Suomessa harvemmin. Silloin suomalaiset olivat yksimielisiä ja halusivat edetä rauhanomaisesti.

Eetu Iston "Hyökkäys" oli 1900-luvun alun kuuluisin ja suosituin suomalainen maalaus. Se pelastettiin sensuurin kynsistä, vietiin rullalle käärittynä Ruotsiin, jossa siitä painettiin julisteita. Ne levisivät suurin piirtein joka kotiin Suomen suuriruhtinaskunnassa. Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993) Auroran serkku Ottilia kuljettaa julisteita Ruotsista korsettinsa sisällä.

Samaa maalausta käytettiin monilla tavoin, esim kortteina ja vaikkapa puuterirasiaan kaiverrettuna.

 Aurora ja Pietarin serkut -kirjani kuvaa suurlakkovuotta paluumuuttajakoulutyön Olgan ja taideopiskelija Auroran näkökulmasta. Lopussa suomalaiset  juhlivat Senaatintorilla näin:

 " Kun [marraskuun manifestin] julistus oli luettu Senaatin portailta, kajahti riemuhuuto, miehet ottivat lakit päästään, ja laulettiin Maamme-laulu ja virsi. Sitten käveltiin Porilaisten marssin tahdissa kotiin."

 Kotona Bulevardin puutalossa  Olga kysyy tätinsä mieheltä, vanhalta kaartin ratsumestarilta, miksi kaikki eivät olleet iloisia Senaatintorilla, eivät ottaneet edes hattua päästään.

 " - Ne olivat sosialisteja, kapteeni Kockin miehiä. He eivät olleet tyytyväisiä. Mutta se on kokonaan toinen juttu, sanoi Kasimir-setä vakavana. - Mutta toivokaamme, että kaikki jää tähän, ja mennään sovinnolla eteenpäin. Maamme ei ole ollut koskaan näin hyvässä asemassa."
Aurora ja Pietarin serkut
(Julkaisin kirjan nimellä Pirkko Pekkarinen)

 Kirjan julkistamistilaisuudessa minulle, vasta Kanadasta palanneelle naiselle täysin tuntematon nainen tuijotti minua vihaisesti pöydän toiselta puolen. Sain kuulla myöhemmin, että hän oli Helsingin Sanomain vasemmistolainen kirja-arvostelija. Hän kehottikin minua seuraavan kirjani kritiikissään kirjoittamaan "seuraavaksi kansalaissodasta".  Maaseutulehtien ym arvostelut olivat toisenlaisia, myönteisiä.

 En päässyt Kirjailijaliittoon ennen kuin vasta vuonna 1998, vaikka olin hakenut sinne monta kertaa samoilla kirjoilla.
 Erään kirjallisen järjestön tilaisuudessa minulle siihen asti täysin tuntematon vasemmistolainen kirjailija käyttäytyi verbaalisesti hyökkäävästi ja nälvi minua sen jälkeen jatkuvasti muissakin tilaisuuksissa. Päättelin sen jälkeen, että on parempi olla kotona ja seurustella ystävällisempien ihmisten kanssa.
 Yhteisnide  Vaahteralaakson Aurora 2015 BoD, myös e-kirjana
P.S. Kirjani tarkastavat aina asiantuntija. Tämän kirjan tarkasti eräs demaritutkija, joka oli tehnyt väitöskirjan 1900-luvun alun politiikasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti