Hyppyjä Helsinkiin. Lastenkirjojen Helsinki. Myös Aurora-kirjat

Hyppyjä Helsinkiin. Lastenkirjojen Helsinki  

Hopp genom Helsingfors. Barnböckernas Helsingfors. Toimittaneet Maija Korhonen, Ismo Loivamaa ja Tytti Tuunanen.

Lue täältä:  Hyppyjä Helsinkiin. Lastenkirjojen Helsinki.   (PDF)   

Pro lastenkirjallisuus - Pro barnlitteraturen ry toteutti Virka Galleriassa 5.11.2014 - 1.2.2015 kaikkien aikojen suurimman suomalaista lastenkirjallisuutta ja -kuvitustaidetta esittelevän näyttelyn.
Näyttelyn luettelo tarjoaa lukuvinkkejä kuvakirjaikäisistä nuoriin aikuisiin asti. "Luettelossa on kirjoja viimeisten 25 vuoden ajalta ja vielä varhaisempia klassikoita kuten Topelius ja Mary Marck.

Hyppyjä Helsinkiin. Lastenkirjojen Helsinki -näyttelyssä olivat myös kirjani  "Aurora ja Molly" (1999) ja "Aurora ja Pietarin serkut" (kuvassa yllä), joka  ilmestyi vuonna 1993 nimellä Pirkko Pekkarinen. Se on ryhmässä "Entisajan elämää". 

Lue, mitä Helsingin Sanomat kirjoitti 18.9.1996 Aurora-kirjoista, kun niistä oli menossa näyttely Rikhardinkadun kirjastossa. 

Irja Båsk: Aurora-tyttökirjatkin osallistuvat piikakeskusteluun.

Lue, mitä  Majlis Quickström kirjoitti  Aurora-kirjoista. Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto. HBL, 1990-talet

Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja Lukutoukka -sarja. 1999. Loppuunmyyty. 
Aurora ja Molly 1999 Kirjapaja (nimellä Anna Amnell) on luettelossa ryhmässä "Helsinki lastenkirjoissa"

Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut tapahtuu mm niin, että kanadalainen Thomas Austin tulee kosimaan Aurora Koivua ja asuu hotellissa Kauppatorin varrella, nykyisessä kaupungintalossa, jossa tämä näyttely oli. Aurora ja Pietarin serkut (rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille)  sisältyy yhteispainokseen "Vaahteralaakson Aurora" (2014) Anna Amnell. Kansien kuvat: Matti Amnell . 

(klikkaa kuva suureksi) Kaikki Aurora-kirjat vierekkäin. Esikoisteoksestani Aurora Vaahteralaakson tyttö otettiin kaksi painosta, 1991 ja 1992.  Se tapahtuu Pohjois-Savossa, Helsingissä ja Torontossa ja vähän Atlantin valtamerelläkin. Aurora ja Villikyyhkysten aika tapahtuu kokonaan Torontossa. 


Kaikki Aurora-kirjani olivat loppuunmyydyt jo viime vuosituhannella. Sen vuoksi otin kolmesta ensimmäisestä kirjsta omalla kustannuksellani yhteispainoksen, jota Books on Demand myy , samoin muut nettikaupat sekä paperikirjana että e-kirjana.

Lue lisää Vaahteralaakson Aurora, Aurora 1-3
kysy kirjastostasi
e-kirja 9789522867247

Mary Marckin kirjat herättivät jo kouluaikana kiinnostukseni Helsinkiin. Lue kirjoitukseni Yhteiskoululaisia Helsingissä
Myös täällä:
Anna Amnell: Yhteiskoululaisia Helsingissä. - Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat. Avain 2013. Luvussa Kersti Bergroth (Mary Marck)/Lukijat kertovat, sivut 72-76. 

Pojat pakenivat sortovuosina Amerikkaan

Taiteilija Jaana Perttulin nuket Pekka ja Iida lähdössä Amerikkaan. Kuva on otettu Rikhardinkadun kirjastossa vuonna 1996 olleesta Aurora-kirjojen näyttelystä "Piikatyttöjä ja herrasneitejä 1900-luvun alun Helsingissä ja Torontossa".  Aurora-kirjat kertovat sortovuosien ajan Suomesta. Katso Hesarissa ollut haastattelu vuodelta 1996.

Helsingin Sanomat kirjoittaa tänään 30.7.2010 "Nuoret miehet pakenivat Venäjän armeijaa Amerikkaan." HS/Kulttuuri/HS 100 vuotta sitten 30.7.2010.

Siirtolaiset olivat minulle tuttuja. Olin kuullut heidän tarinoitaan jo vaihto-oppilaana muun muassa Red Lodgessa, josta Helsingin Sanomissa on kuva, ja varsinkin Kanadassa, jossa olin itse "suomettumista paossa" yhdeksän vuotta.

Nuoria miehiä lähti pakoon asevelvollisuutta Venäjän armeijassa jo 1900-luvun alussa. Pekka Lohi lähdössä siirtolaiseksi Amerikkaan alkukesällä 1905:

Siistiin harmaaseen sarkapukuun pukeutunut poika nosti leveäreunaista huopahattuaan ja kumarsi Auroralle ja Iidalle. Hän heilautti upouuden omatekoisen matka-arkkunsa kevyesti harteilleen ja sanoi:
 – Tsaari käski itään, mutta tämä poika lähti länteen. Pekka Lohi on minun nimeni. Neidit ovat hyviä ja menevät ensin.

Pekka päästi Auroran, Iidan ja Milman edellään Arctica-laivaan, joka oli lähdössä Helsingistä Liverpooliin. Sieltä veisi englantilainen laiva matkaajat Amerikkaan.

Satama oli täynnä siirtolaisiksi lähteviä. Useimmat heistä olivat nuoria poikia ja tyttöjä. Monet olivat riitaantuneet vanhempiensa kanssa, toiset muuten vain lähtivät seikkailuihin. Jotkut olivat tehneet päätöksensä parissa viikossa toisten yllytyksestä. Muutamat vanhemmista miehistä pakenivat velkojaan. Suurin osa lähtijöistä oli kuitenkin nuoria miehiä, jotka olivat kuten Pekkakin lähdössä laittomia sotaväkeen kutsuntoja pakoon.

Edellisvuonna oli tsaari Nikolai säätänyt keisarillisen istuimensa korkeuksista, että Suomen suuriruhtinaskunnan poikia piti valita arvalla sotaväkeen kolmeksi vuodeksi ja lähettää Venäjän maallekin.
Valapattotsaari rikkoi taas Suomen perustuslakia, ja kansa ryhtyi vastarintaan. Pekan kotiseudulla rovasti siirsi ja siirsi kutsuntojen kuuluttamista saarnastuolista, ja kymmenet pojat pakenivat heti Ruotsiin ja osa sieltä Amerikkaan.

Vanha tohtori Lundén kieltäytyi tutkimasta kutsuntoihin tulleita ja kuoli sydänkohtaukseen mielenjärkytyksestä. Pekan kotitalon rengille oli rovasti väärentänyt syntymäajan papintodistukseen, taputellut nimismiehen kanssa olalle ja neuvonut tulemaan takaisin kotimaahan, kun olot olisivat rauhoittuneet.
Pekka oli ostanut passiivisen vastarinnan miehiltä Seinäjoelta väärennetyn passin viidellä markalla ja Amerikkaan päästyään aikoi lähettää sen rippikoulukaverilleen, jotta hänkin saisi lähteä sillä Suomesta pois. Silloin olisivatkin kaikki kylän pojat paenneet Amerikkaan.
Lompakkonsa Pekka oli ommellut povitaskun vuoriin kiinni. Hän aikoi pitää rahansa visusti piilossa. Hän oli kuullut kerrottavan petkuttajista, jotka yrittäisivät perillä Amerikassa muka auttaa rahanvaihdossa ja veisivät tyhmän siirtolaisen rahat sen siliän tien.

Pekka aikoi palata kotiin rikkaana miehenä, kuten moni Pohjanmaan poika oli tehnyt jo kauan ennen sortovuosia. Pekan kotiseudulla monet sanoivatkin, että ei se ole mikään mies, joka ei ole Amerikoissa käynyt.
---
Ote kirjastani "Aurora, vaahteralaakson tyttö. " 1991, 1992. Kirjapaja. Julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen
Yhteisnide "Vaahteralaakson Aurora", nimellä Anna Amnell, 2015 BoD. Sisältää kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/28/amerikansuomalaiset-kultaa-vuolemassa