Kissamme Toby on Aurora-kirjoissa

Toby, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Toby, kanadalainen kissamme kirjan Aurora, vaahteralaakson tyttö kansilehdessä. Kuvitus: Matti Amnell (Jr)

Aurora-kirjat ja autot 4

  
Sitten Boris äkkiä katosi. Se ei tullut illalla syömään eikä seuraavana päivänäkään. Borista etsittiin joka paikasta: naapureilta, ullakolta, hyljätystä pesutuvasta, halkoliiteristä ja tallista, jossa sillä oli ollut tapana nukkua vanhan satulan päällä. 

  Tyttöjen huoneessa Olga kyyhötti vuoteensa päällä. Aurora istui sängyn reunalle ja silitti Olgan tukkaa.

  – Entä jos Boris on syönyt rotanmyrkkyä? sanoi Olga ja alkoi nyyhkyttää.

  Auroraa puistatti. Borikselle oli voinut tapahtua mitä hyvänsä: se oli voinut jäädä hevosen alle tai rovasti Lampénin automobiilin alle. Toisaalta se oli saattanut mennä johonkin toiseen taloon. Se saattoi olla elossa. Jotakin piti tehdä.
Anna Amnell: Aurora ja Pietarin serkut. 1993. 

Tina-kissa esiintyy Aurora-kirjoissa

Kanadalainen kissamme Tiina tuli mukanamme Suomeen ja eli 19-vuotiaaksi. Klikkaa alhaalla olevia hakusanoja ja lue lisää Tiinasta. Alapuolella on kuva Tiinasta pentuna, jolloin se oli juuri juossut tyttäreni perään roskalaatikosta eikä meillä ollut edes kissanhiekkaa eikä hiekkalaatikkoa, sillä iso kissamme Topi kävi aina ulkona.



Kerron Tiinasta myös kissablogissani.

Toby ja Tiina

Kanadalaiset kissamme Toby eli Topi ja Tiina esiintyvät omilla nimillään ja omana itsenään Aurora-kirjoissani. Toby jäi auton alle Torontossa, mutta Tiina tuli mukanamme Suomeen ja eli melkein 20-vuotiaaksi. Tobyn saimme eläintenhuostaanottoasemalta (SPCA) ja Tiina läksi hyljättynä pentuna elintarvikekioskin roskalaatikoista tyttäremme perään kovalla pakkasella. Tobysta ja Tiinasta on kirjoituksia ja kuvia Kotikissat-blogissani

Usein kysyttyä

Kuva: Matti Amnell
Kukkiva magnolia oli eräs Torontossa asumisen iloja.

Kysymys: Onko Aurora-kirjoissa omaelämäkerrallista ainesta?

Vastaus: Auroran lailla harrastin koululaisena maalausta ja haaveilin taiteilijan urasta. Minusta ei tullut taiteilijaa, mutta olen yhä kiinnostunut taiteesta. Omaelämäkerrallista ovat tietysti myös paikat, Toronto ja Helsinki. Olen asunut Torontossa seitsemän vuotta ja Helsingissä melkein 30 vuotta, enimmäkseen vanhassa historiallisessa keskustassa, jota kuvaan kahdessa Aurora-kirjassa. Myös se on samaa, että Auroran lailla olen asunut jo koulutyttönä Amerikassa. Olin AFS-vaihto-oppilaana Billingsissä, Montanassa 1950-luvun lopulla. Silloin Amerikkaan mentiin laivalla niin kuin 1900-luvun alussakin.

Olgassa on taas omaelämäkerrallista ainesta se, että kuten Olga luin lapsena valtavasti kirjoja. Kesällä istuin tuntikaudet vintissä ja luin naapurimme, toimittajan ja hänen opettajasiskonsa kirjoja ja lehtiä. Istuin myös puussa tyhjällä tontilla, jota me lapset sanoimme Paratiisiksi.

Ja tietysti meidän kissat Topi ja Tiina, ihanat kanadalaiset löytökissat, ovat ihan omina itsenään kirjoissani. Kultasilmäinen paistetun marengin värinen Tobymme haudattiin siihen laaksoon, josta kerron. Kilpikonnakuvioinen Tiina tuli meidän kanssa Suomeen ja eli melkein 20-vuotiaaksi. Tiinasta on ikioma haastattelu Kissafani-lehdessä (Kissafani 6/1994).

Kysymys: Onko sinun miehesi kuvittanut Auroran ja Mollyn?

Vastaus: Ei, vaan vanhempi poikani, isänsä kaima Matti. Hän on opiskellut taidetta Torontossa ja Pariisissa.

Kysymys: Miksi Pietari on tärkeä Aurora-kirjoissa?

Vastaus: Pietari oli ensimmäinen kaupunki, josta minulle kerrottiin. Asuin sodan aikana maalla mummolassa, ja ukkini, joka oli pelimanni ja suksimestari, kertoi aina Pietarista. En muista yksityiskohtia. Kun katsoimme talvi-iltana kaupungin valoja, ajattelin, että ne olivat Pietarin valot, vaikka tiesin, että Iisalmen valothan sieltä näkyivät.

Ukki oli ollut usein Pietarissa nuorena. Hänelle Pietari oli varsinainen kunnon kaupunki, Helsinki oli vain pikkukylä. Ukki sai minut ajattelemaan jo lapsena kaukaisia maita. Hänen veljensä oli muuttanut 1900-luvun alussa Amerikkaan ihan niin kuin Pekka ja muut pojat minun kirjoissani.

Sota-aikana kaikki miehet olivat sodassa paitsi nuoret pojat ja vanhat miehet kuten isoisäni. Hänestä tuli psykologinen isäni. Hän on ehkä vaikuttanut minuun enemmän kuin kukaan muu ihminen. Taidan olla itsekin 1900-luvun alun lapsi ukin juttujen vuoksi.

Kysymys: Onko sinun sukusi Karjalasta, kun kerrot Terijoestakin?

Vastaus: Ei, vaan Savosta. Terijoki tuli mukaan alussa ihan sattumalta. Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaa ollessani kokopäivätyössä. Opetin aikuisille englantia. Eräs oppilaani kertoi Terijoesta. Mieheni isoisä Oskari Amnell osti Terijoelta huvilan ja toi sen Lohjalle, missä se on edelleen, nyt kauniisti entistettynä.

Asuimme nuorena parina Helsingin Huopalahdessa puutalossa, joka oli entinen venäläinen huvila. Se oli tuotu sinne Kaivopuistosta, ja oli juuri samanlainen kuin Terijoen huvilat: torneja, parvekkeita, koristeleikkauksia puusta. Koristeita oli otettu pois.

Tämä talo on ollut esikuvana Olgan perheen Terijoen huvilalle. Me asuimme tuon "venäläisen datshan" yläkerrassa. Meidän asunnostamme, kolmesta huoneesta, keittiöstä ja kylpyhuoneesta, jossa oli valtava amme ja kattoikkuna, tuli Olgan ja hänen sisarensa Elisabetin ikioma "tyttöjen huoneisto". Meidän parvekkeelle kiipesi Elisabetin anarkisti-poikaystävä Sasha, kun Elisabet aikoi karata hänen kanssaan.

Kysymys: Miksi muutit sukunimesi?

Vastaus: Olimme harkinneet sitä kauan, jo opiskeluajoista asti. Pekkarisia on runsaasti, Amnelleja vähän. Juuri Lohjan isoisä Amnell oli miehelleni Matille läheinen, sillä hän asui vanhana kesät Matin kotona ja talvet toisen tyttärensä luona Kuopiossa. Lisäksi Amnell on meistä kaunis nimi. Se tuntuu omalta. Anna on myös äitini nimi.