Isoisäni kävi usein Pietarissa ja Viipurissa

Kun matkustin syyskuussa junalla Moskovasta Helsinkiin, ehdin ottaa junan ikkunasta pari kuvaa Viipurin linnasta. Katsoin tuota kivilaituria ja ajattelin, että ehkä siihen saapuivat laivat Kuopiosta Viipuriin. Ennen vallankumousta isoisä, nuorena viulupelimanni ja myöhemmin suksimestari, kävi usein Pietarissa ja sen jälkeen Viipurissa. Hän kertoi minulle noiden kaupunkien ihmeistä. Pietarin leveistä kaduista ja Viipurin pyöreästä tornista. Vasta viime vuosina kävin Pietarissa, jossa ukin tyttärentyttärenpoika oli työssä kolme vuotta diplomaattina.

http://www.virtuaaliviipuri.tamk.fi/fi/history

Iisalmen rantakioski: vain suullista perimätietoa

 Rakennusajankohta ja rakentajat: Vain suullista perimätietoa. Jaakko Rytkönen ja/vai Kalle Väisänen? "Tieto on [Kalle Väisäsestä] luultavasti peräisin kaupungin inventointikortista, jossa suullisina lähteinä mainitaan kaupungin rakennusmestari Esa Hakala sekä Eeva Remes." Muistikuvia Iisalmesta. Salmetari/Iisalmen Sanomat 25.8.2013.

Kirjeeni Muistikuvia palstalle: "Iisalmen rantakioskiin liittyy sukutarina, jonka olen kuullut lapsesta asti.  Iäkkäät sukulaiset kertoivat, että isoisäni suksimestari, nuoruudessaan kiertelevänä puuseppänä ja viulupelimannina toiminut Jaakko Rytkönen (1875-1969) oli rakentanut rantakioskin. Kun haastattelin sukulaisiani 1990-luvulla, he kertoivat, että heitä paljon vanhemmat naapurit sanoivat aina laivan tullessa Iisalmen rantaan: ”Kun minä tulin tähän laivalla, Jaakko oli tuota kioskia tekemässä. ” Pohjois-Savon kulttuuriympäristö kertoo, että kioskin rakensi puuseppä Kalle Väisänen Haukiniemenkatu 6:ssa sijainneessa verstaassaan 1890-luvulla. Isoisäni oli silloin nuorimies (synt. 1875!).

Samalla nettisivulla kerrotaan, että Satamapuiston kioski rakennettiin samoihin aikoihin kuin tullikamaripakkahuone, joka rakennettiin vuonna 1893  ja siirrettiin nykyiselle paikalle 1909. Siirrettiinkö myös kioski vuonna 1909? Olisiko mahdollista, että ukki on ollut töissä Kalle Väisäsellä kioskia pystytettäessä, siirrettäessä  tai korjattaessa ja naapurit olisivat nähneet hänet silloin kioskia nikkaroimassa? Voiko arkistoista lukea kioskin rakentamisesta ja nähdä myös, ketä Väisäsellä oli töissä?

Olipa tämä sukutarina totta tai ei, se on mielenkiintoinen: ”Historiantutkimuksessa muistitiedon asema on vahvistunut. --Muistitiedossa ei enää painoteta asioiden tai tapahtumien todellisuutta, vaan ihmisten kokemuksia ja tunteita.” (Heli Mäki esipuheessa toimittamaansa kirjaan ”Junalla sotaan ja sotaa pakoon” 2011 Helsingin Yliopisto). Ehkä innostun joskus penkomaan arkistojakin.

Lisää kuvia tästä Iisalmen Satamapuiston kioskista

 P.S. Tilaamme Salmettaren ihan näiden muistikuvien vuoksi. (Ukki teki vuoden 1957 iisalmelaislehden lehtihaastattelun mukaan suksia Iisalmen Visan edustushiihtäjille, mm Joonas Ryhäselle, joka voitti ukin tekemillä suksilla Salpausselän kisat.)

Sara Wacklin

Luin historiallisia romaanejani varten myös sukuhistoriaa. Äitini isä pelimanni ja suksimestari Jaakko (Jakob)  Rytkönen oli kotoisin Pielavedeltä, Pielaveden Rytkösiä, ja siksi aloin lukea myös Pielaveden historiaa. Sieltä löytyi sukututkimuksista tuttuja miesten- ja talojen nimiä, mutta löytyi myös kiinnostava nainen Sara Wacklin. 

Kuvassa äitini 37-vuotiaana, pikkusiskoni kastetilaisuudessa. Äiti eli 97-vuotiaaksi.

Kun löysin netistä Sara Wacklinin kuvan, minua alkoi naurattaa: ihan meidän äidin näköinen. Tuollainen Sara Wacklin -ilme oli puheliaalla ja nauravaisella äidilläni harvoin, mutta tarpeeksi usein, jotta tunnistin sen. Ja nuo silmäkulmat ja eräänlainen eksoottinen kolhous, jota näin sukukokouksessa, ainoassa Rytkösten sukukokouksessa, jossa olen käynyt.

Sara Wacklin kertoo kirjassaan Sata muistelmaa Pohjanmaalta" myös sukunsa kantaisästä, tarinan "iisalmelaisesta nuorukaisesta", kovin tutun ja usein toistuneen tämän sukuni historiasta. Teini-ikäinen poika lähtee kävelemään Pielavedeltä Iisalmeen/Ouluun ja löytää kaupungista onnensa niin kuin englantilainen Dick Whittington, joka lähti Lontooseen kissansa kanssa. Näin tapahtui ainakin äidinpuoleisissa Rytkösen ja Räisäsen suvuissa.

Samalla tavalla lähtivät onneaan etsimään monet isoisäni sukulaisista. Yksi serkku, Juho Räisänen, meni juoksupojaksi Iisalmeen Putkolan tavarataloon ja päätyi sen johtajaksi mentyään naimisiin johtajan ja omistajan tyttären kanssa. Tämän sukutarinan kertoi pikkuserkkuni, kyseisen miehen tyttärentytär. Kuuluisia ovat kahden Rytkösen pojan tarinat. Toinen on Aino Ackten äidin Emmy Achten isoisän tarina ja toinen tämä tapaus Wacklin. Se tuli mieleen, kun osuin erääseen uuteen blogiin.

Tyttäreni ilahtui, kun kerroin Sarasta, sillä Sarakin opiskeli Pariisissa kuten tyttäreni. Hän oli myös kuten minä late bloomer, suoritti 45-vuotiaana opettajantutkinnon Pariisissa, perusti koulun, kirjoitti. Lahjakas ja tarmokas nainen.

 

Sara Wacklin on kolmas serkku viiden sukupolven päässä-

Täällä suku