Romaaneja siirtolaisuudesta Amerikkaan. Kupai nau

Romaani 1800-luvun lopun siirtolaisuudesta Amerikkaan. Mai Tolonen: Kupai nau. Kirjan julkaisijja on siirtolaisuuteen erikoistunut OK-kirja-kustantamo. Kirja ilmestyy 2018.

Tämä romaani kiinnostaa, sillä myös Aurora-kirjani kertovat 1900-luvun alun siirtolaisuudesta Pohjois-Amerikkaan, Torontoon. Olen asunut kymmenen vuotta Pohjois-Amerikassa, niistä yhden vaihto-oppilaana Montanassa, jossa tunsin vanhoja suomalaisia siirtolaisia ja yhdeksän vuotta Kanadassa. Aurora--kirjani kertovat 1900-luvun alun eli Edwardin ajan Torontosta ja sortovuosien Helsingistä nuorten palvelustyttöjen sekä koululaisten ja taideopiskelijan näkökulmasta.

Aurora ja Iida lähtevät Ameriikkaan. Poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjaani Anna Amnell: Aurora ja Molly 1999. Se on loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Olen ajatellut ottaa siitä uuden painoksen. Se on nuoremmille lapsille suunnattu versio ensimmäisestä Aurora-kirjastani. Se on pakko tehdä omakustanteena, sillä kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella historiallisten nuortenromaanien julkaisemisen. 

1990-luvulla ilmestyneet Aurora kirjani ovat ilmestyneet yhteisniteenä omakustanteeena. Nekin ovat nyt nimellä Anna Amnell. Ensimmäiset kolme ilmestyivät nimellä Pirkko Pekkarinen. Otimme koko perhe 1990-luvun lopulla, lapsemme ensimmäisinä,  käyttöön mieheni äidin tyttönimen Amnell. Tämän yhteisniteen on julkaissut Books on Demand. Sitä on nettikaupoissa, myös E-kirjana.

1990-luvun Aurora-kirjat nyt yksissä kansissa

Vuosi 1991 oli merkittävä vuosi Euroopan historiassa. Silloin ilmestyi myös ensimmäinen Aurora-kirjani, joka kertoo teini-ikäisen taiteilijaksi haluavan Aurora Koivun (filtiivinen henkilö) elämästä 1900-luvun alun Suomessa ja siirtolaisena Torontossa.
Suuri koko: lue

Lue Irja Båskin haastattelu vuodelta 1996, jolloin Aurora-kirjoista oli näyttely Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa. Esillä olivat myös Jaana Perttulin Aurora-kirjojen henkilöistä tekemät nuket.




Vuonna 1991: Kun tulin työstä kotiin, löysin kolme pinoa kustantajalta tulleita Aurora--kirjoja ruokasalin pöydällä, ja niiden vieressä oli kimppu vaaleanpunaisia Cadillac-ruusuja, jotka mieheni oli ostanut esikoisteokseni ilmestymisen kunniaksi.

Kirjoitin Aurora-kirjat 1990-luvulla nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora, Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Vuonna 1999 Auroran tarinasta ilmestyi pienemmille lukijoille Aurora ja Molly. Sen julkaisin jo nimellä Anna Amnell, sillä olimme ottaneet koko perhe käyttöön sukunimen Amnell, joka on mieheni äidin tyttönimi.

Koska Aurora-kirjojen ensimmäiset painokset olivat jo loppuneet ja lisäksi silloinen kustantajani Kirjapaja oli lopettanut historiallisten nuortenkirjojen julkaisun, kokosin kolme ensimmäistä kirjaa vuonna 2014 kauniiksi yhteispainokseksi ja julkaisin sen omakustanteena Books on Demandin kautta. Kirjan lopussa on Kirje lukijalle, jossa kerron kirjan taustoista. Yhteisnidettä on myös e-kirjana nettikaupoista. Lue: Kirjatiedot ja tilaus BoD:n sivulta

Vaahteralaakson Aurora on koko perheen kirja.
Jos lähikirjastosi ei ole vielä tilannut sitä, pyydä tilaamaan
Vaahteralaakson Aurora on valtion vuoden 2015 ostotukilistalla

lue vielä
Lue lisää tämän blogin sivulta : kirjatiedot ja otteirta arvosteluista
http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/esikoisteokseni-ilmestyi-vuonna-1991.html

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3
e-kirja 978-952-286-7247

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Kieli: suomi
Aineistolaji: KIRJA/BOK
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
ja klikkaa alla olevaa kuvaa suureksi

Kirjojen salainen puutarha

Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha on eräs kaikkein rakastetuimpia kirjoja. Siinä yhtyvät vuosisadan alun maailma ja puutarha, nuo nykyihmisille nostalgiset käsitteet. Kukkia ja puutarhoja on monissa muissakin romaaneissa. Vanhan ajan tyttökirjoissa istutaan sireenien alla ja kävellään laaksoissa ja varsinkin hautausmailla, jotka olivat usein paikkakunnan ainoat puistot ja 1800-luvun tyyliin hyvin kauniit ja romanttiset. 





Lukevan yleisön suuressa suosiossa ovat monet "ruusukirjat", joista menestyneinen on varmaankin Umberto Econ Ruusun nimi, eräs suosikeistani sekä kirjana että elokuvana. Paronitar Emmuska (mikä nimi!) Orczyn luoma sankari urhea Sir Percy Blakeney pelastaa ranskalaisia vallankumouksen hirmuista kauheimmalta, giljotiinilta.

Tämä kukka kuuluu Punaiselle neilikalle Paronitar Orczyn luomalle sankarille, jonka seikkailuista useita on suomennettu. Olen onnistunut löytämään antikvariaatista yhden kirjan ja olen seurannut televisiosta ihastuksella urhean Sir Percy Blakeneyn muuntautumista ylimmän aateliston keikarista pelottomaksi anarkiaa vastustavaksi sankariksi.

Vaatimaton samettiruusukin on saanut oman kirjansa. Marigold, tageta (samettikukka, jota sanotaan myös samettiruusuksi (Kuva Wikipedia) kasvaa luonnossa Kanadassa ja Yhdysvalloissa.



L. M. Montgomery: Magic for Marigold (1929, suomentamaton)
Frances Hodgson Burnett: Salainen puutarha (The secret garden 1911)
Louisa May Alcott: Sireenien alla, suom. 1960 (Under the Lilacs )

Louisa May Alcott: Kun ruusu puhkeaa 1992 (Rose in Bloom 1876)
Paronitar Orczyn Punainen neilikka (Scarlet pimpernel)

uudempia:
Umberto Eco: Ruusun nimi
Milla Keränen: Sisilian ruusu (historiallinen romaani, 1200-luku)
Tanja Kanerva: Ruusu-unelmia (kuvia ruusuista ja mietelmiä)

Vaahteralaakson tyttö piirtää ja maalaa kukkia.

Kommentti: Kuningas Salomon kaivokset

Ennen Internettiä luettiin, mitä eteen tuli. Onneksi.

Minuun teki suuren vaikutuksen H.Rider Haggardin Kuningas Salomonin  kaivokset. Kirjailija oli luonut teoksen alle puolesssa vuodessa lyötyään vetoa veljensä kanssa, että voisi kirjoittaa yhtä kiinnostavan kirjan  kuin Stevenson.
Aluksi ei löytynyt kustantajaa, mutta kirjasta tuli viktoriaanisen ajan suursuosikki ja menestys kaikialla maailmassa. Kaikki tämä tieto on minulle uutta, luin siitä juuri Wikipediasta.

Kirjailijan oma elämä oli tarua ihmeellisempää, hän oli jo 19-vuotiaana Etelä-Afrikassa, toimi siirtomaavirkamiehenä, lakimiehenä, oli hyvin oppinut jne jne. Aateloitiin.

Mikä sitten minua kiinnosti tuossa ensimmäisessä "lost worlds" - seikkailuromaanissa? Yksi kohta on jäänyt mieleen. Se kohta, jossa nainen tulee lähteelle, jonka piti antaa ikuinen elämä. Mutta nainen muuttuukin muumioksi, hajoaa. Samanlainen kohtaus on tuttua monista seikkailuelokuvista. Se kiinnostaa nähtävästi teini-ikäistä lukijaa, joka ehkä ensi kerran tajuaa sitä lukiessaan oman kuolevaisuutensa ja samalla koko ihmiskunnan yhteisen kohtalon.
H Rider Haggard (Wikipedia)
Tämä oli kommentti Kirsti Ellilän blogiin