Mustien historiaa Aurora-kirjoissa

Aurora_1999_00014, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

"Näkymätön" Nooa ja hänen kissansa Toby Matti Amnellin (Jr) piirtämänä kirjassani Aurora ja Molly (1999)

Jostain syystä kukaan ei ole maininnut Aurora-kirjoista kirjoittaessaan, että niissä käsitellään mustien asemaa Yhdysvalloissa ja Kanadassa.

Asuin yhdeksän vuotta monikulttuurisessa Kanadassa ja sitä ennen olin teini-ikäisenä vaihto-oppillaana Yhdysvalloissa. Totuin erilaisiin ihmisiin.

Oli luonnollista, että nuortenkirjoissani kerrottin myös muista kuin eurooppalaisista ihmisistä. Mutta kaiken tuli tapahtua 1900-luvun alun maailmassa.

Joku on moittinut, että kirjoissani ei kerrota intiaaneista, vaikka heistä kerrotaan jo kirjan ensimmäisellä sivulla. Lisäksi siirtolaiset laivalla keskustelevat elämästä intiaanien naapureina.

1900-luvun alun Torontossa oli Aurora-kirjojen tapahtuma-aikaan eli 1900-luvun alussa (vain Aurora ja Pietarin serkut tapahtuu Suomessa) muidenkin kulttuurien ja rotujen edustajia, vaikka britit olivat enemmistö. Kiinalainen poika tuo pyykin pesulasta, joita kiinalaiset pitivät siihen aikaan Torontossa.

Nooa Washington on mukana myös kirjoissa Aurora, vaahteralaakson tyttö (1991, 1992) ja Aurora ja villikyyhkysten aika (1995). Aurora ystävystyy Nooaan, vaikka Nooa on nuorempi kuin Aurora. Nooan kautta kerrotaan siitä, kuinka orjuuden aikana mustaa väestöä pakeni Kanadaan ns. maanalaista rautataietä eli piilotalojen kautta. Myös Molly kiintyy Nooaan. Toby, jonka esikuvana oli meidän samanniminen kissamme, on Nooan kissa.

Kerron myös mustien elämästä 1900-luvun alun Torontossa. Minulla oli onnea, sillä Torontossa oli juuri 1980-luvun lopulla näyttely, jossa kerrottiin siitä. Oli kuvia arjesta ja juhlista. Oli kuva orkesterista ja koulusta. Kuvien alla oli selitys, ja näyttelyyn liittyi kirja.

Nooan ihanne on musta lääkäri, joka tunsi Abraham Lincolnin ja sai häneltä hartiahuivin, jota Lincoln oli käyttänyt. Tositarina, todellinen henkilö. Noa rakastaa kirjoja ja lukemista ja haaveilee ryhtyvänsä lääkäriksi.

Nooan iso-isoisä on kartanon puutarhuri. Hänet ryöstettiin lapsena Afrikasta ja myytiin orjaksi. Nykyään tiedämme, että ryöstön teki todennäköisesti jonkun toisen heimon jäsen.

Ihmettelen vieläkin, miksi Nooa on ollut näkymätön Aurora-kirjoja arvostelleille. Radiohaasttatelussa kylläkin haastattelija ihmetteli sitä, että musta poika luki kirjaa. Hän oli kuitenkin huomannut Nooan.

Lisäys  2014: "Spadina Museum was awarded the Ontario Museum Association Award of Merit in conjunction with Dawn Roach Bowen for their Black History Month programme Meet Mrs. Pipkin in 2002. Mrs. Pipkin was a laundress at the Spadina house in the 1860s, where she came after escaping slavery in the United States."

[Rouva Pikin, Spadian musta pyykkäri oli paennut orjuutta Amerikasta !860-luvulla]

vrt Monenlaisten lasten Suomi. HS/Kulttuuri 4.82013

P.S. Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä. Ne alkavat loppua kirjastoistakin. Koska minulla on niiden oikeudet, olen alkanut miettiä , pitäisikö minun ottaa itse niistä uudeta painokset.

Aurora-kirjat ja autot 4

  
Sitten Boris äkkiä katosi. Se ei tullut illalla syömään eikä seuraavana päivänäkään. Borista etsittiin joka paikasta: naapureilta, ullakolta, hyljätystä pesutuvasta, halkoliiteristä ja tallista, jossa sillä oli ollut tapana nukkua vanhan satulan päällä. 

  Tyttöjen huoneessa Olga kyyhötti vuoteensa päällä. Aurora istui sängyn reunalle ja silitti Olgan tukkaa.

  – Entä jos Boris on syönyt rotanmyrkkyä? sanoi Olga ja alkoi nyyhkyttää.

  Auroraa puistatti. Borikselle oli voinut tapahtua mitä hyvänsä: se oli voinut jäädä hevosen alle tai rovasti Lampénin automobiilin alle. Toisaalta se oli saattanut mennä johonkin toiseen taloon. Se saattoi olla elossa. Jotakin piti tehdä.
Anna Amnell: Aurora ja Pietarin serkut. 1993. 

Tina-kissa esiintyy Aurora-kirjoissa

Kanadalainen kissamme Tiina tuli mukanamme Suomeen ja eli 19-vuotiaaksi. Klikkaa alhaalla olevia hakusanoja ja lue lisää Tiinasta. Alapuolella on kuva Tiinasta pentuna, jolloin se oli juuri juossut tyttäreni perään roskalaatikosta eikä meillä ollut edes kissanhiekkaa eikä hiekkalaatikkoa, sillä iso kissamme Topi kävi aina ulkona.



Kerron Tiinasta myös kissablogissani.

Toby ja Tiina

Kanadalaiset kissamme Toby eli Topi ja Tiina esiintyvät omilla nimillään ja omana itsenään Aurora-kirjoissani. Toby jäi auton alle Torontossa, mutta Tiina tuli mukanamme Suomeen ja eli melkein 20-vuotiaaksi. Tobyn saimme eläintenhuostaanottoasemalta (SPCA) ja Tiina läksi hyljättynä pentuna elintarvikekioskin roskalaatikoista tyttäremme perään kovalla pakkasella. Tobysta ja Tiinasta on kirjoituksia ja kuvia Kotikissat-blogissani

Pakinaperjantai: kissojen tsaari

Seuraavana aamuna Olga nukkui vielä, kun Aurora heräsi. Keittiöstä kuului jo vaimeaa keskustelua. Aurora hiipi eteiskäytävässä aivan hiljaa, ettei herättäisi muita.
- Kyllä sinä voit ottaa silavaa, kuului kuiskaus ruokasalista.
Setä siellä oli jo syömässä tädin kanssa ja yritti kai lihottaa laihaa vaimoaan.
- Sinun pitää tulla pyöreäksi ja pulskaksi, kuiskasi setä niin hassulla äänellä, että Auroraa alkoi naurattaa.
Hän hiipi ovelle ja kurkisti ruokasaliin. Pitkän pöydän päässä istui Kasimir-setä aamutakkisillaan yömyssy päässä ja pitkäkarvainen musta kissa sylissään.
- Me täällä herkutellaan tädiltäsi salaa. Minusta kissan pitää olla pulska vai mitä ajattelee Aurora?
- En oikein tiedä. Kenen kissa se on? kysyi Aurora peittäen kädellään haukotuksen.
- Olgan.
- Mikä sen nimi on?
- Boris.
- Hieno kissa, sanoi Aurora.

Kissalla oli iso pyöreä pää, paksut voimakkaat käpälät, kiiltävä aaltoileva turkki ja tuuhea häntä. Se tuijotti Auroraa itsevarmasti vihreillä silmillään, jotka hohtivat kuin smaragdit Pietarin Nina-mummon kaulakorussa. Se oli kuin kissojen tsaari.

- Hän on hyvä rottakissa. Anna kättä Auroralle, kehotteli Kasimir-setä, ja kissa antoi tassua kuin koira. Sitten se asteli rauhallisesti uuninnurkkaan, hypähti notkeasti divaanin päälle ja kellahti sinne nukkumaan.

Olga oli siis tuonut kissansa Pietarista. Aurora ei voisi hakea omaa kissaansa maalta Helsinkiin. Mikko ja Boris varmaankin tappelisivat.
- Missä se oli eilen?
- Omilla teillään kuin Otramäen koira, niin kuin isoisäni aina sanoi. Lienee parasta kertoa, että Boris ei ole suosittu keittiössä. Hänellä kun on tapana varastella herkkupaloja. Mutta pyydetäänpäs nyt Auroralle keittiöstä aamiaista, sanoi Kasimir-setä ja veti soittokellon nyöristä.
- Rouva Makkonen on uhannut erota, jos tuo kissa ei paranna tapojaan. Kasimir-setä sanoi aina keittäjiä rouviksi ja sisäköitä neideiksi - ja kissaa ja koiraa häneksi. - Tähän asti olen lahjonut rouva Makkosen, kuiskasi Kasimir-setä. - Olga-paralla on niin kova koti-ikävä. Kissa ja kirjat ovat ainoat asiat, joista hän välittää.
(Aurora ja Pietarin serkut. 1993)

(Helsingissä Bulevardilla vuonna 1905. Aurora on juuri palannut Suomeen ja asuu tätinsä luona kuten Pietarin serkku Olga.)