Tämä olisi ollut mieleen Auroran serkulle Olgalle, joka ihaili Einoa Leinoa, 1900-luvun alun Suomen suosittua runoilijaa:
Aurora riensi torin poikki ja pitkin Etelä-Esplanadia,
jossa kyyhötti
vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.
vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.
- Kato, Eino
Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun
kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari,
joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.
kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari,
joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.
Nainen oli
kaunis, hänellä oli mantelinmuotoiset silmät,
hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö", niin kuin Leino
oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz,
jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin
kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.
hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö", niin kuin Leino
oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz,
jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin
kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.
Eino Leino
itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen,
ja vaatteet roikkuivat hänen päällään, mutta mikä tyyni ja
rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa!
Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero,
ajatteli Aurora.
ja vaatteet roikkuivat hänen päällään, mutta mikä tyyni ja
rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa!
Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero,
ajatteli Aurora.
Ote kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut" 1993.
Loppuunmyyty. Kirjastoissa.
Yhteispainos Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora
1-3 ISBN 978-952-286-355-3
2014 myynnissä nettikaupoissa. Kysy kirjastostasi.
(Kirjoitin kolme ensimmäistä kirjaani nimellä Pirkko Pekkarinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti