Matkustaminen 1900-luvun alussa 2

 

Suuriruhtinaskunnan aikaan.

Matkustaminen 1900-luvun alussa 3

 

Laivamatkailujuliste

Kuin Gibson Girl

 

Gibson Girl oli 1900-luvun alun suosituin naistyyppi, jonka Charles Dana Gibson oli luonut. Paperinukella on 1900-luvun alun vaatetus. Aurora Koivu on joutunut töihin kanadalaiseen kartanoon ja tutustuu Edwardin ajan elämään:

Tekstinäytteitä:
Oli tiistai. Taloudenhoitaja oli ostoksilla ja herrasväki vierailulla. Muut palvelijat istuivat lähellä laaksoa ison tammen varjossa ompelemassa täkkiä, joka oli pingotettuna tikkauspuihin. Aurora oli ensi kertaa yksin kartanossa.

Piikomiseksi tämä on aika mukavaa elämää, ajatteli Aurora vaihtaessaan päälleen kamarineidon vaatteita omassa ullakkohuoneessaan. Hän meni hyräillen Vanessan huoneeseen ja alkoi kerätä kiinalaisen sermin takana käsivarrelleen pestäviä ja silitettäviä vaatteita. Silloin hän kuuli kopinaa portaissa.

- Rhona Adair, vihdoinkin olet tullut käymään luonani! kuuli Aurora Vanessan huudahtavan.

Auroran hyvä tuuli haihtui silmänräpäyksessä. Rhona Adair, Thomasin salainen morsian, oli siellä - ja hän oli palvelijanpuvussa tukka kireällä nutturalla läjä likaisia vaatteita sylissään! Askeleet lähestyivät, ovi avautui, ja Vanessa astui huoneeseen Rhona Adairin kanssa. Aurora oli piiloutunut kiinalaisen sermin taakse ja katsoi Vanessan huoneeseen sermin raosta.


25

Rhona Adair oli kaunis. Kuparinpunainen tukka hehkui tuuheana ryöppynä päälaella, ryhti oli ylevä, vyötärö kapea ja vaatteet muodikkaat. Rhona heittäytyi silkkidivaanille ikkunan eteen. Senkin primadonna, ajatteli Aurora vihaisena.

- Rhona, sinä näytät upealta - kuten tavallista, Vanessa sanoi ystävättärelleen, ja Aurora tuli yhä synkemmäksi. Rhona oli kuin Gibson Girl, kuin ne kauniit kuvat, joita taiteilija Charles Dana Gibson piirsi vaimostaan aikakauslehtiin. Kaikki tytöt Amerikassa halusivat näyttää tuollaiselta - ehkä nyt ei sentään punatukkaiselta.

- Minulla on uutisia, Rhona sanoi sulkien silmänsä. – Olen mennyt kihloihin.
Aurora halusi haihtua yhdeksi tapetin kukista.

- Kuka on se onnellinen? Vanessa kysyi.
- Etkö arvaa?
- Sano toki kuka, aneli Vanessa.

Aurora halusi tukkia korvansa, mutta hänen sylinsä oli täynnä pyykkiä Hän ei halunnut kuulla Thomasin nimeä tuon rikkaan hemmotellun tytön suusta.

Ote kirjastani "Aurora, vaahteralaakson tyttö". 1991 (2. painos 1992) Kirjapaja
Aurora-kirjani ovat nyt yksissä kansissa Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora 2+15 BoD, myös e-kirjana

Eetu Isto: Hyökkäys

 

Valokuva: Anna Amnell
Kuva on otettu postitalon näyttelyssä
Koska kuka hyvänsä olisi voinut ottaaa vastaavan kuvan, tällä kuvallani ei ole copyrightia, vaan se on vapaasti käytettävissä.

Eetu Iston "Hyökkäys" oli 1900-luvun alun kuuluisin ja suosituin suomalainen maalaus. Se pelastettiin sensuurin kynsistä, vietiin rullalle käärittynä Ruotsiin, jossa siitä painettiin julisteita. Ne levisivät suurin piirtein joka kotiin Suomen suuriruhtinaskunnassa.

Eetu Isto's painting Attack was extremely popular in Finland in the beginning of 20th century.
Olen kuvannut tämän maalauksen Postimuseossa ilman salamaa.

Samaa maalausta käytettiin monilla tavoin, esim kortteina ja vaikkapa puuterirasiaan kaiverrettuna. Lue ote kirjastani Aurora ja Pietarin serkut.
Yhteisnide, jossa Aurora-kirjat yksissä kansissa on Vaahteralaakson Aurora 2015 BoD, myös e-kirjana

Olga oli seurannut Auroran tervetuliaisjuhlaa syrjästä, kateellisena. Juhla-ateria, kukkia ja serenadi Auroralle, kuusi kummitätiä ja pari kummisetää lahjoineen. Ja vielä valittivat, etteivät kaikki kummit päässeet mukaan. Auroralla oli ainakin tusina kummeja. Sitä vanhojen tätien kaakatusta, ihastelua ja höpinää! Se kaikki oli Olgalle liikaa.

Olgan ensimmäinen päivä Helsingissä oli ollut kamala: satoi, ajurin umpivaunu haisi kessulle, Kasimir-setä oli vuoteessa sairaana, hella oli rikki ja äkäinen keittäjä tarjosi kylmiä leikkeleitä.

Olga pakeni kesken Auroran juhlien ullakolle ja hiipi tyttöjen huoneeseen vasta sitten, kun näki vieraitten lähtevän ja Auroran ryntäävän pihalle pian sen jälkeen.

Koko huoneessa ja Auroran matkatavaroissa oli vieras tuoksu. Olga painoi amerikkalaisen aikakauslehden nenäänsä vasten: se oli kai Amerikan tuoksu. Ruusut pöydällä tuoksuivat taas Suomelle.

Ruusujen vieressä oli kortti. Siinä oli Auroran näköinen pitkätukkainen nainen myrskyisen meren rannalla ja Venäjän kaksipäinen kotka, toinen nokka raastamassa lakikirjaa naisen sylistä, toinen irvistelemässä naiselle. Olgan äidillä oli sama kuva kaiverrettuna hopeisen puuterirasian kanteen.

Tämä on ote kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut" (1993), joka kuvaa pietarinsuomalaisen koulutytön Olgan ja taideopiskelija Auroran lukuvuotta 1905-1906. 1905 oli suurlakkovuosi. Kirjassa kuvataan suurlakkovuotta nuorten tyttöjen näkökulmasta koettuna.

Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä. Niitä saa kirjastoista.

1900-luvun alun muotia paperinukeilla

 

Tässä näet 1900-luvun alun amerikkalaisen perheen. Nämä vaatteet kuvastavat jo tämän aikakauden loppupuolta.