Vanhan ajan joulu

Kahdessa ensimmäisessä Aurora-kirjassa, Aurora, Vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992 ja Aurora ja Pietarin serkut 1993 sekä yhteisniteessä Vaahteralaakson Aurora 1994  on useita joulukuvauksia. Torontossa vuonna 1903 jouluaatto köyhän hevosajurin perheessä ja Auroran ankea joulupäivä Vaahteralaakson rikkaassa kartanossa vuonna 1903 ja joulu Helsingin Bulevardin varrella puutalossa Auroran tädin kotona vuonna 1905. Blogin otsikkokuva kertoo 1900-luvun alun joulutunnelmasta: Dover

Joulukirjoituksia tässä blogissa ja muissa blogeissani.

Joulukissa, kissamme Tiina pääsi kirjaan, kuvaukseen joulusta ajurin perheessä.: Joulukissa (kissablogissani)

Thomas tulee kosimaan Auroraa. Luminen Helsinki 1900-luvun alussa.

Aurora ja Molly on lastenversio Auroran tarinasta

Lapsi palvelijana. Matti Amnellin kuvitusta ensimmäisen Aurora-kirjan kansilehdessä 1991. Siinä Molly miettii, uskaltaako pyyhkiä pölyjä hienosta maljakosta. Mutta Aurora-kirjoihin kuuluu myös erillinen Molly-kirja, neljäs Aurora-kirjani. (Loppuunmyyty, vain kirjastoissa)

Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja 1999 Lukutoukka-sarja.  105 sivua. Kuvitus: Matti Amnell. Tämä "pikkutyttöjen Aurora-kirja" sai hyviä arvosteluja ja pääsi Hesarin eniten myytyjen lastenkirjojen listalle. Se on ollut jo kauan loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Kuvia on käytetty yhteisniteessä, jossa Mollyn tarina on eri vaiheissaan kahdessa kirjassa. 

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Loivamaa, Ismo: Nuortenkirjojen kevät oli ilmeeltään iloinen. – Ilkka 17.6.1999.

Lue myös kirjoitukseni Orvot, suojatit ja palvelustytöt tässä blogissa. 
Mollylle palvelustytöksi pääseminen oli parempaa kuin orpokodissa oleminen:

"Parasta oli, että Mary ja Aurora puhuttelivat häntä nimeltä. Molly maiskutteli omaa nimeään 'moli, moli, moli' kuin suklaaleivosta, jonka hän oli saanut eräänä päivänä Marylt. Orpokodissa hän oli ollut vain 'sinä tyttö siinä' tai 'O'Connor', kun häntä harvoin puhuteltiin." 

Ja lopussa Mollysta tulee suojatti, jota odottaa koulutusmahdollisuus ja hyvä tulevaisuus. 

Aurora-kirjoissa on myös afrikkalaisten historiaa

Aurora ystävystyy kartanon mustan puutarhurin lapsenlapseen, pikkupoikaan, joka haaveilee tulevansa lääkäriksi. Eräs toimittaja moitti minua kirjan ilmestyttyä radiohaastattelussa jo siitä, että olin laittanut mustan pojan lukemaan kirjaa. Eikö mustien pitänyt olla Amerikoissa puuvillapelloilla?  Mutta minähän kirjoitin Kanadasta.

Auroran ystävä Noah Washington käy mustien lasten koulua Torontossa ja kartanon vanha kotiopettajatar antaa yksityistunteja lahjakkaalle pojalle ja opettaa "soittamaan pianoa, fysiikkaa, puhumaan ja kirjoittamaan ranskaa ja muuta sellaista, mitä ei opeteta mustien lasten koulussa. Siellä opetetaan vain lukemista, kirjoittamista ja vähän laskentoa", kuten Noah kertoo Auroralle. 

Samaan aikaan, kun aloin suunnitella esikoisteostani, oli silloisessa kotikaupungissani Torontossa näyttely Toronton mustien historiasta. Siellä oli paljon kuvia 1800-ja 1900-lukujen vaihteesta: mustien klassisen musiikin orkesteri, "Tuomo setä", joka oli muuttanut Torontoon ja toimi pappina, torontolainen musta lääkäri. 

Kun kirjani sitten ilmestyi, olin palannut Suomeen, jossa kirjoitettiin 1990-luvulla nuortenkirjoistakin paljon kirja-arvosteluja, niin minunkin kirjoistani, mutta yhdessäkään niistä ei kiinnitetty huomiota siihen, että kirjoitin esikoisteoksessani myös Pohjois-Amerikkaan tuotujen mustien historiasta. Päähenkilöt ovat keksittyjä, mutta historiallisesti totta.

 Aurora kertoo Thomasille: 

 Tiedätkö, että Noah'n vanha isoisä oli Afrikassa heimopäällikön vanhin poika. Hänestä piti tulla kuningas! Eräänä päivänä hän oli metsästämässä toisten poikien kanssa, ja vihollisheimon orjakauppiaat tulivat ja ottivat hänet kiinni. Hänet lähetettiin New Orleansiin ja myytiin orjamarkkinoilla. 
 - Tuota minä en tiennyt, Thomas sanoi. He kävelivät vierekkäin tietä pitkin.

 - Se tapahtui kauan sitten. Hän on hyvin vanha. Amerikassa hän rakastui tyttöön, joka oli samasta heimosta kuin hän. He puhuivat salaa omaa kieltään. Eräänä päivänä joku kuuli heidän puhuvan sitä kieltä, ja Noah'n vanha isoisä myytiin heti toiselle plantaasille, vaikka he olivat naimisissa. Iso-ukki - tietysti hän ei ollut silloin vielä iso-ukki - joutui kävelemään monta kymmentä kilometriä, kun sai mennä tapaamaan kerran kuussa perhettään.
 - Tuohan on kuin Tuomo-sedän tuvasta.
 - Tiesitkö, että Noah'n isoisä tunsi oikean Tuomo-sedän? Tuomo-sedästä tuli pappi ja hän asui täällä Kanadassa.
 - Noah'n perhe on asunut täällä jo ennen meitä. Isosetäni omisti tämän talon. Hänen vaimonsa ja lapsensa kuolivat, ja hän jätti omaisuutensa perinnöksi isälleni. Isosetäni vaimo auttoi Amerikasta paenneita orjia. Noah'n iso-ukki pakeni hänen avullaan tänne maanalaista rautatietä. Orjia kuljetettiin salaa paikasta toiseen taloihin ja kirkkoihin, joita sanottiin asemiksi. Täällä Kanadassa heistä tuli vapaita. 

 Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), 112-113) ja yhteispainos Vaahteralaakson Aurora (2014) sivut 73-74. 

 P.S. Kirjaani vaikutti myös se keskustelu, jonka kävin Torontossa puhujakiertueella olevan Nelson Mandelan vanhimman tyttären Maki'n ja hänen silloisen aviomiehensä kanssa. Siitä olen kirjoittanut jo aikaisemmin.

Lisäys: Kerron  myös fiktiivisten vanhan kotipettajattaren ja fiktiivisen mustan puutarhurin nuoruuden 
ihastumisesta sekä tosiasioihin perustuvan tarinan siitä, kuinka varakkaan mustan torontolaisperheen  tytär Minnie Minks ryöstettiin petoksen - avioliittolupauksen -  avulla Yhdysvaltoihin ja myytiin siellä orjaksi. Sillä tarinalla oli onnellinen loppu, Minnien löydettiin ja vapautettiin.




Vrt mustan nuorukaisen kuva Eremitaasissa.
Tänään Helsingin Sanomat:
"Historiassa on monia hahmoja, joiden tarina kuulostaa kiehtovuudessaan keksityltä, mutta on silti täyttä totta." Tommi Uschanov: "Afrikkalainen orja on osa historiaamme" [Pushkinin äidin isoisä oli afrikkalainen]
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1449199106271

Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta

pikkukuvassa kirjan ensimmäinen painos vuodelta 1993

Kirjoitukseni on tässä blogissa. Linkki tuli vahingossa tännekin. :)
Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta: Matti Amnell, kannen kuva (yksityiskohta/detail) "- Kasimir-setä, onko totta, että Suomessa naisetkin saavat kohta äänestää? kysyi...

Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta

Matti Amnell, kannen kuva (yksityiskohta/detail)

"- Kasimir-setä, onko totta, että Suomessa naisetkin saavat kohta äänestää? kysyi Olga.

  - Totista totta.

  - Silloin minä kyllä muutan aikuisena asumaan Suomeen, sanoi Olga."

Näin sanoo pietarinsuomalainen Olga kirjassani Aurora ja Pietarin serkut(1993), joka on osa yhteispainosta Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, 2014. 

Vasemmistolaispiireissä kirjastani ei pidetty eikä pidetä varmaan vieläkään. Se johtunee mun muassa tästä:
"  - Sitä minä en ymmärrä, miksi eivät kaikki olleet iloisia senaatintorilla? Olga kysyi. - Eivät ottaneet edes hattua päästään.
  - Ne olivat sosialisteja, kapteeni Kockin miehiä. He eivät olleet vielä tyytyväisiä, mutta se on kokonaan toinen juttu, sanoi Kasimir-setä vakavana. - Toivokaamme, että kaikki jää tähän ja mennään sovinnolla eteenpäin. Maamme ei ole ollut koskaan näin hyvässä asemassa.
Vaahteralaakson Aurora, kirjan Aurora ja Pietarin serkut lopussa.
Myös e-kirjana http://www.adlibris.com/fi/e-kirja/vaahteralaakson-aurora-9789522867247

Myös e-kirjana

Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993) kertoo suurlakkotalvesta 1905 taideopiskelijan ja koulutytön näkökulmasta. Kirja on on nyt osa yhteispainosta Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 BoD.
http://www.bod.fi/…/vaahteralaakson-auro…/9789522863553.html

Kirja-arvostelujaAurora-kirjoista

http://amnellanna.blogspot.fi/2014/08/vaahteralaakson-aurora-on-yhteispainos.html

Helsingin Sanomat kertoo suurlakosta

http://www.hs.fi/paivanlehti/05122015/a1449208211924

http://aurorakirjat.blogspot.fi/2014/07/vaahteralaakson-aurora-on-yhteispainos.html