Herrasneitejä ja palvelustyttöjä

Pienoisnäyttely "Herrasneitejä ja palvelustyttöjä 1900-luvun alun Helsingissä ja Torontossa." Aurora-kirjat ja Jaana Perttulin pukemat Iida, Pekka, Thomas ja Aurora -nuket Rikhardinkadun kirjaston lastenosastolla 1990-luvun loppupuolella. Pidin esitelmän Edwardin ajasta ja jännitin, kun lasteni rehtorikin istui kuuntelemassa.

Tässä on myös 1999 ilmestynyt lastenversio ensimmäisestä Aurora-kirjasta. Se on jo nimellä Anna Amnell. Olimme alkaneet kokoko perhe käyttää sukunimeä Amnell.



Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora. Aurora-kirjat 1-3. BoD:n kautta sain yhteispainoksen. Editointi oli hankalaa, kun minun piti muuttaa 1990-luvun alun tiedostot nykyaikaan. 362 svua. Lopussa Kirjailijan loppusanat, jossa kerron kirjasarjan synnystä. Tätä teosta saa nettikaupoista myös E-kirjana. Huom. Tämä on nimellä Anna Amnell.
Lue myös Irja Båskin kirjoittama haastattelu Helsingin Sanomissa.
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/11515522983/sizes/h/

Töölönlahden rannalla

Töölönlahden rannalla, Villa Kivi.


Töölönlahden ranta

Luokkatoverin muistolle

Minulle tulee aina mieleen ensimmäiseksi talvi, kun ajattelen Sirkka-Liisaa. Se johtuu eräästä muistosta. Olimme silloin kansakoulun alaluokilla. Asuin Kirkkopuistonkadun ja Riistakadun kulmassa siihen aikaan. Olin pihalla leikkimässä, kun näin Sirkka-Liisan hiihtävän Kirkkopuistosta meille päin. Hänellä oli letit niin kun aina ja hame ja villatakki päällä. Hän tuli hakemaan minua hiihtämään. Minä en voinut lähteä, sillä minun sukseni oli katkennut, kun olin ollut hiihtämässä naapurin pojan kanssa ja ylpeillyt siitä, että osaan laskea hyppyristä rantatöyräältä järven jäälle.

Toinen muisto on iloinen. Juoksen Kirkkopuiston mäkeä ylös hakemaan Sirkka-Liisaa kouluun. Hän asuu kirkon ja lyseon takana kauniissa puutalossa. Hänen isänsä on hyvin ystävällinen minulle. Sirkka-Liisa haluaa näyttää, miten hän lähtee tavallisesti kouluun, sillä se on yllätys. Seison kadulla ja odotan. Ensin aukeaa ikkuna, sitten ulos lentää koululaukku, sitten mäyräkoira ja sitten vasta Sirkka-Liisa. Hän oli mielestäni niin kuin tyttökirjan tyttö. 

Kesämuistoja ei ole. Ehkä Sirkka-Liisa vietti kesän huvilalla tai sukulaisten luona. Kun olemme jo Iisalmen tyttölyseossa, Sirkka-Liisa parsii eräänä päivänä käsityötunnilla sukkaansa, sllä hänellä ei ole muuta parsittavaa mukana. Hän kertoo samalla minulle, että hän muuttaa Helsinkiin. Hänen isänsä oli valittu Johanneksen kirkkoherraksi. Opiskeluvuosien aikana ja myöhemmin tapaamme silloin tällöin, mutta aina on helppoa keskustella, puhua suruista ja murheistakin. 

Kansakouluaikana saimme kumpikin pienet runomme iisalmelaiseen sanomalehteen. Sirkka-Liisa kirjoitti suklaavuoresta, minä kirjoitin kelloista, jotka soivat metsän keskellä. Ne soivat nyt mielessäni luokkatoverini muistolle.

Suomen kuninkaan asuintalo

Tämä Helsingissä Tehtaankadulla sijaitseva talo olisi ollut Suomen kuninkaan residenssi, jos Suomeen olisi valittu kuningas. Siinä sijaitsee nykyään Italian suurlähettilään residenssi. La Residenza dell’Ambasciatore d’Italia a Helsinki. Italian suurlähettilään virka-asunto Helsingissä. Photo: M. T.  Amnell

Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel (1868  – 1940) eli Fredrik Kaarle

Vanhan ajan puheln

Puhelimen alkuaikoja