Anton Tsehov -museo

The Chekhov House Museum, Moscow

Katso koko kansioni: Tsehov-museo

Nuorena Anton Tsehov (1860-1904) asui vuodet 1886-1890 tässä talossa vanhempiensa, sisarensa ja veljiensä kanssa. Hän oli valmistunut lääkäriksi ja elätti koko perheen kirjoittamalla lisäansioiksi pakinoita lehtiin. Vähitellen hän kirjailijantyönsä kehittyi. Hän sairasti koulupojasta asti tuberkuloosia.



Museon alakerta





Kirjailijan veljen huone yläkuva ja alakuva






Kirjailijan sisaren huone. Huomaa ompelukone ikkunan edessä




Sisaren huone




Portaat yläkertaan, kaiteessa rimpsukoristelu




Kapeat ja jyrkät portaat vievät yläkertaan



Seurusteluryhmä salissa






 liina ja lampunsuojus



Öljylampun suojus ja pöytäliinan reunus



Kerroshyllykköjä näki useissa 1800-luvun museossa-

Uudet värikollaasit 4: Tolstoin sohva

Moskovassa on Leo Tolstoin kaupunkikartano -museo. Ihastuin siellä olevan sohvan mahonkikaiteeseen ja keltaiseen toppaukseen ja otin niistä tämän kuvan, kun mahonki kiilteli kauniisti. Nehän ovat tämän viikon värit!

Uudet värikollaasit 4: Poltettu umbra ja keltaokra.

Täällä kaikki kuvani Tolstoin kotimuseosta 

Otin myöhemmin kuvan koko sohvasta eri kohdasta, ja  se näkyi ihan erinäköisenä. Niin valo muuttaa värit!

Tässäkin on samaa sävyä. 

Samoja sävyjä on myös moskovalaisen GUM-tavaratalon sisustuksessa ja varsinkin lihaosastolla, jossa hiukan huvittavasti kinkut riippuvat kattokruunujen loisteessa. :) GUM valmistui 1800-luvulla, 1890–1893, ja sopii tämän blogin aikaan. Kuvani GUMista

P.S. Olin ensi kertaa elämässäni Moskovassa. Sukulaisvierailulla.

Junalla Pietarista Moskovaan

Pietarin ja Moskovan välille rakennettiin rautatie keisari Nikolai I:n aikana 1844-1851. Alussa 1849 valmistunutta rautatieasemaa sanottiin Pietarin asemaksi, mutta se sai nimen Nikolain asema keisari Nikolain kuoleman jälkeen.  Rakennuksessa on vaikutteita Italiasta ja 1800-luvun "italialaisesta tyylistä" (Italianate architecture).
Kellotornin esikuvana  lienee ollut Palazzo Senatorio Roomassa. Komsomolskaya-aukiolla on kaksi muutakin rautatieasemaa nimittäin 1860-luvulla valmistunut Kazanin asema ja 1900-luvun alussa valmistunut Pohjoinen asema. Komsomolskaya-aukio on noin viiden kilometrin päässä koilliseen keskiaikana rakennetusta Kremlistä.
 [Kirjoitan keskiajan Venäjästä keskiaikablogiini.  Ks  siellä esim. hakusanat 'Venäjä'' tai 'Iivana Julma']
Olen syyskuussa 2015 kaksi viikkoa Moskovassa. Koetan kirjoittaa sieltä blogeihini, ja kuvia kertyy tänne Flickrin Moskova-albumiini. (Kreml = 'linnoitus')
Ks myös Art Nouveau Moskova (Igor Palmin: mustavalkoisia kuvia)
Lisää Igor Palmin Art Deco Russe

Palveluammatit ovat usein näkymättömiä

Auttamisammateissa olevat ihmiset ovat nykyäänkin "näkymättömiä": henkilökunta ravintoloissa, kahviloissa, yliopiston ruokalassa jne. Aurora-kirjoissani on palveluskunnan ja isäntäväen suhde eräs keskeisistä teemoista: - Tämä talo on oikea kummitusten pesä. Eikä se ole ihme, kun tämä on niin riitainen talo. Minä lähden täältä pois, sen minä sanon, sanoi Mary ja purskahti itkemään. - Menen vaikka veljen luokse Klondikeen. --
Thomas ja Vanessa olivat nähneet hänet [Maryn] tähän asti vain herttaisena ja hymyilevänä, aina valmiina auttamaan.
Oikeastaan he eivät olleet koskaan kunnolla katsoneet häntä, olivat nähneet vain punertavan pullean käden, joka tarjosi heille ruokaa. Viime aikoina Thomas ei ollut huomannut häntä ollenkaan.
--
- Jos Thomas-herra lupaa järjestää kummituksen pois, niin minä jään, Mary sanoi ja riisui hatun päästään.
Thomas tajusi yhtäkkiä, ehkä ensimmäisen kerran elämässään, että juuri nämä taitavat ja toimeliaat naiset, Mary ja rouva Jones, tekivät mahdolliseksi heidän mukavan ja rauhallisen elämänsä. Vaahteralaakson Aurora, sivut 336-337 tai Aurora ja Villikyyhkysten aika, sivut 132-134.

Tämä on kirjoitukseni Facebook-sivullani tänään.

Historiallinen romaani muovaa lukijan historiakuvaa

Hilary Mantelin Susipalatsista tehty sarja Suomen televisiossa. Kuva YLE

Virpi Hämeen-Anttila osallistui yliopistolliseen jatkokoulutusseminaariin, jossa keskusteltiin muun muassa historiallisesta romaanista. Hän kertoo blogissaan:
"Toisena päivänä kutsuluennon piti englantilainen historioitsija Ludmilla Jordanova. Hän on erityisen tunnettu ”julkisen historian” (public history) tutkija. Yksi Jordanovan aiheista oli historiallinen romaani. Hänen mielestään vakavat historiantutkijat tekevät väärin, jos sivuuttavat sen, koska sillä on suuri merkitys lukevan yleisön historiakuvan muovaamisessa. "

Virpi Hämeen-Anttilan blogi 

20-lukua etsimässä