Kaksi kertomusta: Auroran jouluaatto ja joulupäivä vuonna 1903 Torontossa. Aurora on lähtenyt etsimään lehtimiesisäänsä, joka oli karkotettu Suomen suuriruhtinaskunnasta sortovuosien aikana.
Auroran joulupäivä kartanossa
Kulkuset kilisevät vielä jouluaamunakin Auroran unessa. Aurora ajaa punaisessa kukkakoristeisessa reessä lämpimän ryijyn alla isän ja äidin välissä matkalla joulukirkkoon lumen peittämän järven poikki. Talojen ikkunoilla loistavat kynttilät. Lukemattomat kullanväriset kiemuraiset kynttiläkruunut säteilevät kirkossa, Aurora heiluttaa päätänsä, katsoo silmät sirrillään, valot sulautuvat yhteen.
- Aurora, on aika lähteä kotiin, äiti sanoo ja taputtaa pehmeällä kädellään Auroran poskea.
- Aurora, herää! Mary ravisteli Auroraa hereille lyhty kädessään. - Työt odottavat.
- Mary, luulin, että sinä olit äiti.
- Voi, sinua tyttöparkaa, Mary sanoi, istuutui sängyn laidalle ja silitti Auroran tukkaa.
Aurora oli nähnyt taas unta Suomesta ja lapsuudestansa, mutta ne olivat kaukana poissa. Edessä oli vuoden raskain työpäivä. Niin oli Mary eilen sanonut. Työt alkoivat aamusiivouksella. Nyt ei saanut olla pölyhiukkastakaan. Monta metriä korkea mänty seisoi tuoksuvana keskellä salia täpötäynnä koristeita. Auroran kodin joulukuusi hopeanauhoineen, olkikoristeineen, kuusenkaramelleineen ja paperisine latvatähtineen olisi näyttänyt nukkavierulta sen rinnalla.
Korkean joulupuun latvasta tuijotti Auroraa iso enkelinukke sinisine lasisilmineen. Sen läpikuultavat tyllisiivet huojuivat hieman, kun lämmin ilma nousi ylöspäin, ja vaaleansininen silkkimekko kahisi. Enkelin alapuolella riippui koristeina pieniä puisia rumpalipoikia, lampaita, nukkeja, viulua sekä huilua soittavia kerubeja ja pitsireunaisia paperitötteröitä, jotka olivat täynnä makeisia.
Puuhun oli ripustettu myös lahjoja: värikkäitä silkkihuiveja, seitinohuita pitsikoristeisia nenäliinoja, viuhkoja, helminauhoja ja muutamia pieniä kirjoja. Koristeiden väliin oli pujotettu kulta- ja hopeanauhaa, ja oksille oli ripoteltu kimaltelevaa hopeasadetta, joka sai joulupuun loistamaan kuin pyrstötähti. Puun alla oli röykkiöittäin lahjapaketteja, jotka oli kääritty kulta- ja hopeapaperiin ja sidottu leveillä silkkinauhoilla.
Hovimestari ja taloudenhoitaja olivat koristelleet joulupuun edellisenä iltana. He olivat laittaneet pöydille hopeisia ja kristallisia vateja, jotka olivat täynnä pähkinöitä ja hedelmiä kekoina. Flyygelin päällä oli korillinen tuoksuvia kieloja ja hyasintteja. Joululaulujen nuotit odottivat juhlapäivän alkamista. Tässä huoneessa vietettäisiin täydellinen joulu, ajatteli Aurora.
Aurora siveli koskettimia. Aamusiivous oli tehty. Loppupäivän hän viettäisi keittiössä tiskaten, sillä jouluna syötäisiin entistä useammin ja liattaisiin vielä enemmän astioita kuin muina päivinä. Kun Aurora tuli jouluiltana väsyneenä huoneeseensa, hän näki vuoteensa päällä ison paketin. Se oli Vanessalta. Hän avasi sinisen rusettinauhan ja repi nopeasti lahjapaperin auki - sisällä oli kaunis vaaleansininen mekko. Sen väri oli Alice blue, josta he olivat Vanessan kanssa puhuneet - samanlaista sinistä kuin presidentti Rooseveltin ainoalla tyttärellä Alicella oli tapana käyttää.
Aurora päätti laittaa uuden mekon ylleen tapaninpäivänä, sillä se olisi palvelijain juhlapäivä. Silloin hän voisi sujauttaa myös lahjaksi ostamansa pienet runokirjat Vanessalle ja Thomasille. Mollylle olivat Mary ja Aurora valmistaneet rouva Jonesin kanssa uusia talvivaatteita. Aurora oli tehnyt lämpimät lapaset, jotta Molly voisi tehdä hänen kanssaan lumiukon sitten kun tulisi lunta.
Otteet ovat kirjastani "Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, 2. p. 1992, julk. Kirjapaja. Julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen. Copyright Pirkko Anna Amnell
ja
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Yhteispainos Aurora 1-3. 2014
Joulukissa : Jouluaatto vuonna 1903 Torontossa ajurin perheessä. Totta ja mielikuvitusta. (Kotikissat-blogissani)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti