Nevski Prospekt 1900-luvun alussa
En ole ollut koskaan Pietarissa enkä Venäjällä, mutta olen kirjoittanut Pietarista, 1900-luvun alun Pietarista, jossa en olisikaan voinut käydä. Siinä Pietarissa olen ollut kirjojen, vanhojen valokuvien, elokuvien ja maalausten avulla. Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut 13-vuotias Olga on Helsingissä, asuu tätinsä luona puutalossa Bulevardin varrella ja ikävöi Pietariin. Koko perhe on muuttamassa Suomeen. On vuosi 1905.
Bulevardilla oli Pietarin ihmisvilinään tottuneen Olgan mielestä aivan tyhjää,
vain muutamia hevosia lönkyttelemässä ajurinrattaat perässään ja naisia kävelemässä
koirineen ja päivänvarjoineen. Kadun varressa oli yksinäiset kottikärryt ja pieni tyttö
hyppynaruineen.
Ei ollut tuttua ihmisjoukkojen kohinaa, ei nopeitten hevosten kavioitten kopinaa,
ei avaria toreja, ei mahtavia patsaita ja siltoja, ei palatseja eikä loistoa. Helsinki
tuntui Olgasta pikku hiirulaiselta Pietarin rinnalla.
Jos nousi palotornin mäelle Korkeavuorenkadulla, näki kolme isoa kirkkoa,
siellä täällä kivitaloja puutalojen keskellä, ja sitten alkoikin jo maaseutu.
- Skutsno, skutsno, mutisi Olga. Kaikki oli todellakin tylsää Helsingissä.
Löytyisikö tällaisesta pikkukaupungista edes uutta päiväkirjaa? Olga oli menossa jo
puolivälissä entisessä, jonka hän oli ostanut isänsä kanssa Pietarista Nevski Prospektilta
Treumannin kaupasta, jonka ikkunassa riippui koristeena ainakin metrin pituinen
Faberin jättiläislyijykynä.
(Aurora ja Pietarin serkut, 1903, sivu 14. Kirjapaja. Kirjoitettu nimellä Pirkko Pekkarinen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti