Olen asunut tämän puistikon vieressä melkein 25 vuotta. Opiskelijana Iso Roobertinkadulla ja Pikku Roobertinkadulla ja perheeni kanssa Johanneksenkirkon vieressä, jossa olen kirjoittanut kaikki kirjani, viimeisimmänkin melkein kokonaan. Tämä tuntuu toiselta kotikaupungiltani.
Minusta tuntuu siltä, että on kaupunki-ihmisiä ja maaseutuihmisiä. Ja sitten vielä pikkukaupunki-ihmisiä ja suurkaupunki-ihmisiä. Minusta tuntuu, että olen pikkukaupunki-ihminen, joka viihtyy suurkaupungeissa, sillä todellisuudessa niissä eletään paljolti omassa kaupunginosassa, mikäli se on viihtyisä.
Helsingin ydinkeskusta on "pikkukaupunki", kaikki tarpeelliset paikat kävelymatkan tai raitsikkamatkan päässä (Meillä ei ole ollut koskaan autoa Suomessa asuessamme.). Töölö, jossa asun nyt, ei ole "pikkukaupunki". Onneksi on raitsikat.:)
Kirjoitin tämän alkujaan kommentiksi Facebook-keskusteluun
Aurora-blogi. Anna Amnellin Aurora-kirjat ja 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun kulttuuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti