Haikon kartano: 1900-luvun alun tunnelmaa

Hotel Haikko Manor Spa. Photos: Anna Amnell
Haikon kartanon nykyinen päärakennus on vuodelta 1913.
Suomen kartanot (luettelo)

"Kesäpäivänä tulee epätodellinen tunne, kun seisoo Haikon kartanon valkoisten pylväiden ympäröimällä suurella terassilla ja antaa katseensa kiertää alas vihreää hyvin hoidettua nurmikenttää aina suihkulähteen luokse. Keitä tuolla alhaalla meren äärellä on vuosikymmeniä sitten kulkenut päivänvarjoineen, seuraneiteineen, pienine koirineen, valkoisiin puettuine pikkutyttöineen ja merimiespukuisine poikineen? Menneen maailman ihmisiä, jostakin, kaukana meistä, vallan, loiston ja eleganssin maailmasta."

Laila Hirvisaari: Romanoveista Haikon kartanossa. - Soini & Toivanen & Hirvisaari: Haikon kartano. 2006. 3. painos, sivu 105.

Porvoon lähellä sijaitseva Haikon kartano kuului 1900-luvun alussa von Etter -suvulle. Alkuperäinen päärakennus paloi vuonna 1911, mutta Lily von Etter rakennutti pian uuden talon entisen tilalle.

Kartano eli Laila Hirvisaaren kuvaamaa loistokautta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kosmopoliitin von Etterin suvun asuessa siinä. Kartanossa vallitsee edelleen 1900-luvun alun tunnelma.
Klikkaa kuvia ja katso niitä suuremmassa koossa.

Salit ovat korkeita, huonekalut ovat 1900-luvun alun tyyliä ja seinillä on paljon maalauksia. Kuvassa Haikon maisemissa vuokrahuvilassa yli 20 kesää asuneen Albert Edelfeltin maalaus Porvoosta.

Kauniita Biedermeier-huonekaluja on nähtävissä useissa huoneissa ja hotellin aulassa.

Kodikkaita seurusteluryhmiä

Kartanon ympärillä on laaja puisto, ja meren rannalla on tämä tunnelmallinen huvimaja.

Crazy quilt

Kuva: Anna Amnell

Tämä crazy quilt oli Waterloon lähellä Ontariossa Doon River Pioneer Villagen puusängyssä peitteenä. Samassa museokylässä on filmattu osa Anna-sarjaa.

Uudisasukkaat käyttivät joka tilkun hyväkseen ja vaihtoivat tilkkuja ystävien ja naapureiden kanssa, jotta saivat vaihtelua täkkeihin.

Crazy quilt –menetelmässä kangastilkut ommellaan ensin pohjakankaalle ja kiinnitetään yleensä erilaisilla koristepistoilla. Tämä menetelmä saavutti huippunsa viktoriaanisena aikana. Käytettiin mitä ylellisimpiä kankaita ja monimutkaisia koruompeleita. Kauneimmat vanhat crazy quiltit ovat museoiden ja taidemuseoiden aarteita.

P.S. Kanadalaisissa museoissa sai ottaa valokuvia.

Hevosrattaat

Kuin ennen vanhaan. Aurora-kirjoissa matkustetaan hevosrattailla, laivalla, veneellä, junalla ja tietenkin myös kävellen ja hiihtäen.


Aurora lähtee töihin torontolaiseen kartanoon vuonna 1903



Varhain seuraavana aamuna Auroran matka-arkku nostettiin ajurinrattaille. Auroralla oli päällään toiseksi paras mekkonsa ja laukussa Jane Rintalan kirjoittama kirje. Hän vilkutti Janelle ja Iidalle, joka alkoi itkeä ja pyyhkiä esiliinan kulmalla silmiään.

Aurinko oli vasta noussut, mutta kaduilla oli jo vilinää. Kiinalaisista pesuloista lähdettiin viemään puhtaita pyykkejä. Farmarit tulivat kaupunkiin hevosrattaillaan, jotka olivat täynnä jauhosäkkejä ja vihanneksia. Miehiä ja naisia kiiruhti tehtaisiin työhön kävellen ja raitiotievaunuilla.

Sitten tultiin leveille hevoskastanjapuitten reunustamille kaduille. Ne olivat näin aamuvarhaisella tyhjiä, vain kadunlakaisijat luutineen olivat työssä. Torontossa oli jo hyvin kuumaa, kuumempaa kuin Aurora oli koskaan Suomessa kokenut. Aurora pyyhki kasvoistaan hikeä puseronsa hihaan, kun ei löytänyt nenäliinaansa. Taakse jäi kaupunki. Se oli näyttänyt vähän isommalta kuin Helsinki.

Ohitettiin peltoja ja valkoiseksi maalattuja maalaistaloja. Hevosrattaat nousivat ylös mäkeä. Tien varrella oli suuria kauniita taloja, melkein kuin linnoja, joihin johti puistokäytävä. Sitten oltiin mäen päällä.

- Vaahteralaakso, sanoi ajuri ja nosti Auroran matkatavarat alas rattailta.

Nyt piti tulla toimeen yksin.

Ote kirjastani "Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991 (2.painos 1992)

Kummitusromaani

On tulossa syksy. On aika lukea kummitusromaani. Oletko lukenut tämän?
Matti Amnellin kuva kirjan Aurora ja villikyyhkysten aika kanteen.

Nimellä Anna Amnell ilmestyi yhteisnide kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjastani vuonna 2014.  Vaahteralaakson Aurora 2014 BoD, myös e-kirjana

Aurora kummitusjahdissa (lukunäyte, alkujaan kirjasta Villikyyhkysten aika):

Kuu valaisi neiti Wilkinsonin majaa, joka uinui kaikessa rauhassa villiviinien ja köynnösruusujen keskellä. Sen asukit eivät tienneet, että heidän suojattinsa oli karannut kummitusjahtiin.--

Kun Aurora, Vanessa ja Thomas laskeutuivat hämärään sumuiseen laaksoon, tytöt vaikuttivat niin pelästyneiltä, että Thomas alkoi katua, että oli ottanut heidät mukaansa. Olisi ollut sittenkin helpompaa olla yksin.

Kuu meni pilveen ja kolmikko kulki ääneti lyhdyn valossa pitkin Viktoria-rouvan polkua, ohi huvimajan ja lammen. Korkeat saniaiset ojentelivat polun reunalla oksiaan aavemaisen näköisinä. Ei ihme, että vanhat ihmiset Suomessa sanoivat niitä kuolleen kouriksi, ajatteli Aurora ja tarttui Thomasia kädestä.

- Minulla on kylmä, kuiskasi Vanessa ja kietoi hartiahuivin tiukemmin olkapäilleen.
- Ei täällä tarvitse kuiskata, sanoi Thomas ja säpsähti itsekin omaa ääntään, joka vaikutti niin oudolta ja käheältä. Hän yskäisi ja sanoi matalalla äänellä: - Enää vähän matkaa, niin olemme perillä.

Yölinnut huutelivat, pöllö huhuili. Lyhdyn valo heijastui puron pintaan heidän kulkiessaan sillan yli. Lyhdyn ympärille lenteli suuria yöperhosia, pelottavina kykloopin silmineen ja samettimaisine tummine siipineen. Joukko lepakoita lehahti esiin vanhasta puunrungosta. He olivat nyt laakson toisella rinteellä, ja siellä vaahteroitten keskellä olisi pieni aukio, suvun oma hautausmaa, jonne oli haudattu ainoastaan nuorena kuollut Viktoria-rouva, joka kaipasi miestään.

Sitten kuu tuli kokonaan pilvestä. Kukkulalla seisoi hohtavanvalkoinen hahmo. Se oli kääntänyt kasvonsa kaupunkiin päin. Utuinen huntu heilui tuulessa sen ympärillä. Sen täytyi olla Viktoria. Thomas tunsi selvästi liljan tuoksun. Se tuli suuresta kukkakimpusta, jota kummitus piti kädessään.

Kuului rasahdus ja Vanessa ja Aurora lähtivät kauhuissaan juoksemaan. He juoksivat päistikkaa puusillan yli, ja heidän askeltensa kaiku levisi laaksoon. Sitten tuli kammottava hiljaisuus. Thomas oli kuin nauliintunut paikalleen. Hän tuijotti haurasta olentoa tietämättä, mitä ajatella. Pilvet kiisivät taivaalla, ja tuuli hiveli hänen poskiaan kuin aaveen kädet. Hän värähti, riuhtaisi itsensä irti lumouksesta ja lähti juoksemaan tyttöjen perään.

(Ote kirjastani "Aurora ja villikyyhkysten aika" .
Kirjoitettu nimellä Pirkko Pekkarinen. 1995. Kirjapaja ISBN 951-625-350-4
Loppuunmyyty. Saatavana kirjastoissa.
Nimellä Anna Amnell ilmestyi yhteisnide kolmesta ensimmäisestäAurorakirjastani vuonna 2014.  Vaahteralaakson Aurora 2014 BoD, myös e-kirjana

Kirja-arvostelu:

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig
historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen -- många dagsaktuella problem.
Övernaturliga fenomen utreds till allas lättnad och happy-end-känslan infinner sig stilentligt."
Majlis Qvickström -
Tuffa unga kvinnor. Sommar i Toronto. 
Hufvudstadsbladet 9. 9. 1996

Viktoriaaninen sohva

Tämä viktorianaikainen sohva oli nähtävissä Lohjalla päin antiikkikaupassa.