Vuosisadanvaihteen tunnelmaa 2

Portaikko Zagrebin keskustassa.

Vuosisadan vaihteen tunnelmaa

Vuosi 1899 zagrebilaisen kerrostalon oven yläpuolella.

Auroran serkku Olga on Eino Leinon ihailija

Nuoret tytöt Eino Leinon patsaan juurella vappuattona 2010 Helsingin Esplanadipuistossa. 1900-luvun alun Helsingissä Eino Leinon saattoi nähdä kävelyllä Esplanadilla:


Aurora riensi torin poikki ja pitkin Etelä-Esplanadia, jossa kyyhötti vielä pari puutaloa ylpeitten kivilinnojen lomassa.
  – Kato, Eino Leino rouvansa kanssa, kuuli Aurora jonkun kuiskaavan takanaan. Vastaan tuli käsikynkkää kävelevä nuoripari, joka näytti olevan kaikkien mielenkiinnon kohde.
  Nainen oli kaunis, hänellä oli mantelinmuotoiset silmät, hienosti kaartuva suu ja tukka "tumma kuin yö" niin kuin Leino oli itse jossain kirjoittanut. Se oli Freya Schoultz, jonka kanssa nuori runoilija oli mennyt äskettäin naimisiin kolmen vuoden kihlausajan jälkeen.
Eino Leino itse ei ollut koreudella pilattu. Hän oli pulleanaamainen, ja vaatteet roikkuivat hänen päällään. Mutta mikä tyyni ja rauhallinen ilme, niin lämmin ja valoisa. Tuolta näyttää siis mies, joka tietää olevansa nero, ajatteli Aurora.
Olgan olisi pitänyt nähdä tämä. Hänhän jumaloi Leinon runoja, lausui niitä ääneen ja oli jopa alkanut käyttää Eino Leinon sanontoja.
---
(Otteita kirjastani Aurora ja Pietarin serkut 1993 Kirjapaja)
Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora 2015 BoD

Tarinoiden Helsinki ja Kaupunkikirjasto kertovat kirjojen tapahtumapaikat

Klikkaa kuva suureksi
Tarinoiden Helsinki oli hauska uusi keksintö Internetissä.  (Huom! Tarinoiden Helsinki on poistettu. Tiedot siirretään myöhemmin muualle.)

Se on Helsingin kaupunginkirjaston karttapalvelu, johon on koottu Helsinkiin liittyvää tieto- ja kaunokirjallisuutta. Voit valita Tarinoiden Helsinki  -kartalta paikan, klikata sen kohdalla olevaa avointa kirjaa ja sieltä löytyy kirjoja, jotka kertovat valitsemastasi kohdasta. On mahdollista etsiä myös kirjoittajan tai kirjan nimen  mukaan. 

Kirjani Aurora ja Pietarin serkut tapahtuu vuoden 1905 Helsingissä. Henkilöiden ajatuksissa ja muistoissa on toki muitakin paikkoja kuten Terijoki, jossa on Olgan vanhempien kesähuvila, dacha - hehän ovat pietarinsuomalaisia. Aurora ja Olga liikkuvat enimmäkseen Helsingin keskustassa. Sivulla on myös otteita kirjastani. Tarinoiden Helsinki: Aurora ja Pietarin serkut

Myös Aurora vaahteralaakson tyttö ja Aurora ja Molly -kirjani löytyivät Tarinoiden Helsingin sivuilta, sillä Helsingistähän alkaa Auroran ja Iidan laivamatka kohti Kanadaa vuonna 1903. Iidalle jo Helsinki on ihmeitä täynnä. On korkeita taloja, "pilvenraapustajia", autoja, hienoja ihmisiä, outoa rotua olevia koiria.

Klikkaa blogin alalaidassa olevia hakusanoja, esim 'Toronto', 'Helsinki', 'Pariisi'.
Aurora ja villikyyhkysten aika tapahtuu kokonaan Kanadassa. Aurora-sarja onkin Helsingin Sanomien Kaupunkikirjastossa Toronton kohdalla.

Aurora-kirjojen kuvitus Matti Amnell

Tarinamaanantai: Toronton synty

(Kuva Englannista)
Haukka liiteli puiden latvojen yläpuolella levottomana kuin etsien paikkaa, johon laskeutua. Sen alla levisi vihreä laakso, jonka reunoilla kasvoi jättiläismäisen suuria sokerivaahteroita. Laakson pohjalla kiemurteli kirkasvetinen joki ja sen rinnalla polku.

Tuuheahäntäisiä mustia oravia juoksenteli apilantuoksuisessa korkeassa ruohikossa. Niiden esivanhemmat olivat eläneet laaksossa jo ennen sitä aikaa, jolloin vain intiaanit meloivat jokea pitkin kevyillä tuohikanooteillaan ja kantoivat ne keskellä laaksoa olevan matalan kohdan yli.

Oravat olivat nähneet myös ensimmäisten valkoisten miesten tulevan laaksoon.He olivat ranskalaisia ja englantilaisia turkiskauppiaita, jotka vaelsivat intiaanioppaansa jäljessä Mississauga-intiaanien luo vaihtokauppaa käymään. He veivät intiaaneille rautapatoja, puukkoja, peilejä, silkkiä ja pellavaa ja saivat heiltä maissia, taitavasti punottuja koreja ja turkiksia.

Valkoiset miehet halusivat varsinkin vanhoja kuluneita majavannahkoja, sillä majavan pehmeistä aluskarvoista saatiin parasta huopaa miesten leveälierisiin hattuihin. Majavannahat tuottivat valkoisille miehille Euroopassa monikymmenkertaisen voiton.

Merten ja vuorten takaa tuli lisää miehiä ja naisia, jotka ostivat koko seudun Mississauga-intiaaneilta ja rakensivat peninkulman päässä olevan suuren Ontariojärven rannalle kaupungin. He antoivat sille nimen York, mutta huomasivat pian, että intiaanien muinoin antama nimi Toronto eli kauppapaikka sopi sille paljon paremmin.

Näin alkaa kirjani Aurora - vaahteralaakson tyttö 1991 (2.p 1992) Kirjapaja