Something delicious: Viktorian & Edwardian

Viktorian ja Edwardin ajan ylellinen päivällispöytä.  Kuvat olen ottanut Tukholman Nordiska Museet -museossa. Nordiska Museet: Dinner party in Scandinavia.

Osattiin Helsingissäkin juhlia. Bulevardin puutalossa Vanhan kirkon vieressä vietetään vuonna 1906 vanhan ratsumestarin ja hänen vaimonsa Sofian hääpäivää. Olisikohan se jo kultahääpäivä? Kanadalainen Thomas on tullut kosimaan Sofian sisarvainajan tytärtä Auroraa ja osallistuu juhliin:

  Aurora meni saliin ja näki itsensä korkeasta peilistä vieraana tyylikkäänä kaunottarena. Hän käveli edestakaisin raikkaissa, puhtaissa huoneissa, joissa tuntui hyasinttien ja mehiläisvahan tuoksu. Pulleaposkiset amoriinit lentelivät kaakeliuunin koristekuvioissa, ja lumivalkoinen Rebekka-patsas seisoi nurkassa vesiruukkuineen silmät kainosti alasluotuina.

  Aurora siveli rönsyliljojen ja palmujen lehtiä, jotka olivat kuin kasteenraikkaita Jennyn huolellisen hoidon jälkeen. Vieraat alkoivat saapua. Jenny ja avuksi palkatut tarjoilijat pitkissä mustissa mekoissaan ja pitkissä valkoisissa esiliinoissaan liikkuivat arvokkaina ja vakavina kuin nunnat luostarin käytävillä.

Tuntui haikealta ajatella, että tämä kaunis talo purettaisiin. Sali näytti häikäisevän kauniilta. Pienessä juhlaseurueessa oli naisten kahisevia juhlapukuja, miehillä univormuja, oli  kynttilöitten tuoksua ja rauhallista pianomusiikkia. Thomas keskusteli Snellmanien kanssa saksaksi, Akseli Gallénin kanssa ranskaksi ja Fredrik-sedän kanssa englanniksi. Elli-täti lauloi Eero-sedän kanssa duettona Merikannon Onnellisia onnitteluna sedälle ja tädille.

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3,  2014, yhteispainos, sivut 238-239. (1. osa Aurora, Vaahteralaaakson tyttö)

Coffee & cakes in Scandinavia. Sen seitsemän sorttia leivonnaisia kahvipöydässä. Nordiska Museet kertoo: Vuosisadan vaihteessa ei enää kutsuttukaan syntymäpäivillä ja hautajaisten jälkeen  aterialle, vaan kahville.  Voitiin seurustella vapaammin. Oli keksitty rautahella, jossa oli uuni, samoin hiiva ja leivinjauhe. Voitiin leipoa ne seitsemän sortin leivonnaiset.

Suurissa taloissa ja kartanoissa palveluskunta hoiti kaikki käytännön asiat: valmisti ruoan, kattoi pöydän ja tarjoili. Tiskiä kertyi loputtomiin, sillä syötiin monta ateriaa päivässä arkiruokaakin.

Kanadalainen Thomas tajuaa vihdoinkin, kuinka suuri osa palveluskunnalla oli heidän elämässään Vaahteralaakson kartanossa.

He "olivat nähneet hänet tähän asti vain herttaisena ja hymyilevänä, aina valmiina auttamaan.

  Oikeastaan he eivät olleet koskaan kunnolla katsoneet häntä, olivat nähneet vain punertavan pullean käden, joka tarjosi heille ruokaa. Viime aikoina Thomas ei ollut huomannut häntä ollenkaan.

 --

  Thomas tajusi yhtäkkiä, ehkä ensimmäisen kerran elämässään, että juuri nämä taitavat ja toimeliaat naiset, Mary ja rouva Jones, tekivät mahdolliseksi heidän mukavan ja rauhallisen elämänsä."

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, 335-337. (3.osa Villikyyhkysten aika)

More photos about something delicious/lisää Makrokuvat Linky-ryhmän kuvia

http://www.pienilintu.blogspot.fi/2014/09/something-delicious-linky.html

Nordiska Museet –kansioni (342 kuvaa, my album in Flickr, 342 pictures)

https://www.flickr.com/photos/amnellanna/sets/72157627698451119

Huom! Arkisin elämä oli 1900-luvun alun Helsingissä virkamiesperheissäkin yksinkertaista. Kerron samassa kirjassa: 

"Aurora oli tottunut kotonaan yksinkertaiseen ruokaan. Hänen tätinsäkin luona Helsingissä syötiin arkisin vain silakkalaatikkoa tai perunoita milloin läskisoosin milloin sienikastikkeen kanssa. Jälkiruuaksi oli vuoroin kiisseliä vuoroin puolukkapuuroa. Joskus lättyjä. "
Jos oli hyvä keittäjä, hän osasi käyttää monipuolisesti sieniä, juureksia, sisäelimiä ja riistaa, jos niitä saatiin.

P.S. Katso Viktorian ja Edwardin ajan, 1900-luvun alun linkit tämän blogin pohjalta hakusanojen jälkeen.:)