Kun hammaslääkärissä oli kamalaa

Hammaslääkärintuoli 1900-luvun alussa. Otin kuvan Venäjän nykyhistorian museossa.
Lisäys:
Vielä 1950-luvulla ainakin yhdellä kotikaupunkini Iisalmen hammaslääkärillä oli vanhan ajan pora, joka oli alkujaan poljettava, samanlainen kuin oikeanpuoleisessa kuvassa, mutta hammaslääkäri oli asentanut siihen itse pienen sähkömoottorin. Pora pyöri hitaasti jyristen, ja useimmat ihmiset pelkäsivät hammaslääkäriin menoa. Mieluiten haluttiin, että hampaat vedetään pois, ja saadaan mahdollismman pian tekohampaat. Jotkut suosivat tätä hammaslääkäriä, jolla oli vähän asiakkaita ja hänen vastaanoltolleen pääsi nopeasti ilman odotuksia.
Hammaslääkärinpelko oli yleistä. Onneksi minulla oli niin hyvät hampaat, että en poraamista tarvinnut. Äitini toinen serkku oli suosittu hammaslääkäri, nainen. Hänelle oli pitkä jonotuslista.

Kävin hammaslääkärissä vain kerran kouluaikana. Ylpeilin teini-ikäisenä hyvistä hampaistani ja puraisin pähkinä. Suuri osa hampaasta lohkesi.

Kun sain teini-ikäisenä kokostipendin AFS:ltä 1950-luvun loppupuolella, menin vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, jossa paikallinen naistenseura oli päättänyt kustantaa "kehitysmaasta" tulleen tytön hammashoidon. Hammaslääkäri ei löytänyt varsinaisia reikiä, vain pari rei'än alkua. "Paikataan nyt nämä rouvien mieliksi", hammaslääkäri sanoi. Hoito oli kuin leikkiä, sillä hammaslääkärillä oli hieno pora.  Paikat kestivät vuosikymmenet, ja olen vähitellen pyytänyt helsinkiläistä hammaslääkäriäni vaihtamaan näiden amalgaamipaikkojen tilalle muovipaikat. (Haluan aina puudutuksen, sillä kipukynnykseni on alhainen.)