Kesällä uimala, talvella luistinrata olivat pikkukaupungin lapsille ja koululaisille paratiisi. Kuvassa olevat ovet vievät Iisalmen uimalan pukusuojarakennukseen. Siellä laitettiin kesällä päälle uimapuvut ja talvella jalkaan luistimet. Kioskista ostettiin jäätelö ja limonaadia.
Osallistun tällä kirjoituksella Pieni Lintu-blogin Nostalgia-haasteeseen.
Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funktionalistinen Iisalmen uimarannan kioski- ja puhuhuonerakennus vuodelta 1934 edustaa samaa aikakautta kuin Helsingin Hietarannan pukusuojarakennus.Tämä uimala on mukana arkkitehti Ville Ylösen Hietsun paviljonki -tutkimuksessa esimerkkinä saman ajan uimarannan pukusuojarakennuksesta.
”Pukusuoja liittyy myös sosiaalihistorian vaiheeseen jolloin
kaupungit ja kunnat alkoivat parantaa yleisten uimarantojen palvelutasoa
vapaa-ajan vieton yleistyessä keskiluokan parissa." (Ville Ylönen Hietsun paviljonki - tutkimuksensa tiivistelmässä.)
Uljaita uimareita Hietalahden kirpputorilla Helsingissä.
Luvussa Rakennuksen tyyli ja aikakausi Ylönen kirjoittaa: ”Erityisesti 1920-luvulla kesänvietto sai uusia piirteitä; varjoisat puistotiet vaihtuivat hiekkarannalla loikoiluun ja leikkiin. Ilmaisten uimarantojen suosion kasvaessa tyhjenivät rannalle rakennetut uimahuoneet. Näissä suljetuissa ja maksullisissa rakennuksissa ihmiset olivat aiemmin vaihtaneet vaatteensa ja uineet rajatulla alueella."
Luvussa Rakennuksen tyyli ja aikakausi Ylönen kirjoittaa: ”Erityisesti 1920-luvulla kesänvietto sai uusia piirteitä; varjoisat puistotiet vaihtuivat hiekkarannalla loikoiluun ja leikkiin. Ilmaisten uimarantojen suosion kasvaessa tyhjenivät rannalle rakennetut uimahuoneet. Näissä suljetuissa ja maksullisissa rakennuksissa ihmiset olivat aiemmin vaihtaneet vaatteensa ja uineet rajatulla alueella."
"Julkisten uimapaikkojen perustaminen siis liittyi 1920- ja 1930-lukujen ruumiinkulttuurin ihailuun, mutta myös kansanterveydelliseen edistystyöhön – erityisesti taisteluun tuberkuloosia vastaan." (2.3.2. Kansankulttuurin murroskausi)
Lapsuuden luistinrata ja talvinen pikkukaupunki ovat vain muistoissa. Järven jäälle oli aurattu luistinrata, kovaäänisistä kuului tunnelmallista musiikkia, ja me lapset syöksyimme luistimilla suoraan korkeisiin lumikasoihin, joita oli kerääntynyt luistinradan ympärille. Iloisina ja posket punaisina kävelimme luistimet jalassa pukuhuoneeseen ja riisuimme luistimet. Vain harvoilla tytöillä oli kaunoluistimet. Yleensä meillä oli monoihin kiinnitettävät luistimet tai isommilla tytöillä hokkarit, jotka oli saatu vanhemmilta sisaruksilta tai serkuilta. Kadut olivat lumisia ja korkeiden lumikinosten reunustamia. Ilma oli puhdas ja raikas.
Olen ottanut tunnelmallisen talvikuvan Porvoossa Pariisin Ville -hotellissa 21.12.2012.
Mukaan arkkitehti Ville Ylösen tutkimukseen ovat päässeet Iisalmen Haukiniemen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus ja tässäkin kirjoituksessa olevat kaksi valokuvaani siitä (toinen ja kolmas kuva):
Lue lisää blogistani
blogisisko.blogspot.com/2012/02/hietsun-paviljongista-hel...
Tutustu tutkimukseen:
Ylönen Ville: Hietsun paviljonki (PDF)- Hietarannan vanhan
pukusuojarakennuksen korjaus- ja muutossuunnitelma kylätaloksi. Diplomityö.
Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos
24.1.2012
Arkkitehti Ville Ylönen SAFA, (kuvat ja tekstit)
Iisalmen Haukiniemen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus esiintyy sivulla 23 (ks. Kuvalähteet E: Anna Amnell)
Iisalmen Haukiniemen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus esiintyy sivulla 23 (ks. Kuvalähteet E: Anna Amnell)
Huom!
Uusi Helsinki? Millainen on Helsingin tulevaisuus, ja onko sille vaihtoehtoja?
"Tässä kirjassa eri alojen asiantuntijat kertovat rakastamastaan Helsingistä. Jokainen kirjoittaja on valinnut kaupungista jonkin osan, joka on herättänyt hänessä iloa, inhoa, surua tai intoa. Kirjassa katsotaan paitsi pääkaupungin menneisyyteen ja lähihistoriaan myös mietitään, millainen Helsinki voisi olla." Arkkitehti Ville Ylönen kirjoittaa Hietsun paviljongista.
Uusi Helsinki? Millainen on Helsingin tulevaisuus, ja onko sille vaihtoehtoja?
"Tässä kirjassa eri alojen asiantuntijat kertovat rakastamastaan Helsingistä. Jokainen kirjoittaja on valinnut kaupungista jonkin osan, joka on herättänyt hänessä iloa, inhoa, surua tai intoa. Kirjassa katsotaan paitsi pääkaupungin menneisyyteen ja lähihistoriaan myös mietitään, millainen Helsinki voisi olla." Arkkitehti Ville Ylönen kirjoittaa Hietsun paviljongista.
Ihana muistelukirjoitus ja todella onnistuneet kuvat.
VastaaPoistaT. Täysin arkista
Kiitos!
PoistaKiitos postauksestasi.!
VastaaPoistaTuollaisemn pitkähihaisen ja puntullisen uimapuvun haluaisin juuri nyt omistaa.
Joitakin vuosia sitten näin kuvia pitkähihaisista ja pitkälahkeisista vartalonmukaisista uimapuvuista. Olivat oikein tyylikkäitä. Sitten vielä leveälierinen hellehattu päähän, niin saa polskia vaikka tropiikissa.:) Hattu voisi kadota sukeltaessa.:)
PoistaVau mitä ihanaa nostalgiaa!
VastaaPoistaKeksit taas meille hyvän teeman!
PoistaOlipa ihania muisteloita lapsuudesta ja kuvia. Meillä maalla vaan ei ollut tuollaisia mahdollisuuksia kun kuivan maan asukkaita olimme.
VastaaPoistaToivottavasti oli lähellä jokin joki tai lampi, johon saattoi pulahtaa uimaan. Nythän on onneksi kaikkialla uimahalleja.:)
PoistaKiitos nostalgiakierroksesta, kaunista ja muistoja täynnä
VastaaPoistaAika kultaa muistomme.
PoistaOi lapsuuden uintireissuja ja luisteluita kavereitten kanssa hämärtyvässä talvi-iltapäivässä.
VastaaPoistaMuistan yhdet musiikilliset rusettiluistelut joissa pojille ja tytöille annettiin numerolaput
ja piti etsiä oma pari. Se oli jännittävää :)
Meillä ei ollut rusettiluisteluja, mutta wieniläismusiikki soi.
PoistaOnpa ihana uimahuone!<3 Kiitos jälleen kerran sivistämisestä! Näitä on kiva lukea.:)
VastaaPoistaPidän kovasti tuosta uimahuoneesta ja olen iloinen siitä, että sitä ei ole purettu eikä tulla nähtävästi purkamaankaan, kun se oli mukana Aalto-yliopiston tutkimuksessa.
Poista20-luku on se aikakausi jonka ehkä ensimmäisenä valitsisin jos aikamatkustuskoneeseen pääsisin. Niin ja luistelu on urheilulajina mielestäni hyvin nostalginen.
VastaaPoistaVanhemmat ihmiset ovat kehuneet 1920-lukua ja 30-luvun alkua. Yksi sota oli ohi, ja toisesta ei tavallisella kansalaisella ollut vielä tietoa. Lama oli vielä monen vuoden päässä.
VastaaPoistaTunnetko kirjailija Virpi Hämeen-Anttilan blogin 20-lukua etsimässä?
https://20lukuaetsimassa.wordpress.com/2015/09/01/historiallinen-romaani-osa-1/
Nostalgiaa parhaimmillaan.. aivan ihania kuvia:)
VastaaPoistaIlahdun.
PoistaKiva tarina kuvien takana.
VastaaPoistaRakennukset kertovat tarinoita.
PoistaUimarannalta ja luistinradalta on paljon muistoja!
VastaaPoistaEnnen ne olivat harvinaista, vuodenaikaan sidottuja.
PoistaIhania muisteloita.
VastaaPoistaKittos, Noksu.
PoistaVoi mitä muistelmia ja nostalgiaa :)
VastaaPoistaLapsuus ja kouluvuodet pikkukaupungissa on nostalginen asetelma,
PoistaHauskat uimarit ja kivat muistelut :)
VastaaPoistaKirpputorilta löytyy kaikenlaista kivaa kuvattavaa.
PoistaMielenkiintoista historiallista tietoa! Kaunis rakennus!
VastaaPoistaKiitos. Pidän Helsingistä ja sen historiasta,
Poistauimalasta en tykännyt, savinen Aurajoki parempi!
VastaaPoistaOma maa mansikka, mu maa mustikka.
PoistaTuo uimaranta oli pikkulapsille ja niille, jotka halusivat kahlata syvään veteen. Ja auringonottamiseen. Lähellä oli aallonmurtaja, jossa käytiin uimassa, kun opittiin uimaan kunnolla. Myös virran uimalassa, jossa oli myös pukuhuone, mutta ei näin hieno. Sitten tuli hieno maauimala sukellustorneineen.
Hei Anna ja kiitos ihanista kuvista. 50 luvulla on monet yot nukuttu tuolla kun minun äiti piti tuota kioskia ja isä oli järven toisella puolella Olvilla toissä.
VastaaPoistaSe on hieno uimala ja kioski, kuten voit lukea arkkitehti Ville Ylösen tutkimuksestakin. Siinä on muutama minunkin ottama valokuva. Meidän lapsuutemme paratiisi on sukua Helsingin Hietalahden paviljongille, josta Ylönen kirjoittaa.
Poista