Ohut

1700-luvulla tulivat Eurooppaan sateenvarjot ja päivänvarjot, joita oli käytetty jo muinaisessa Niinivessä ja Egyptissä  - ja tietenkin Kiinassa, kaikenlaisten keksintöjen kotimaassa.  Kuvasin Sinebrychoffin museon oppaan kesällä 2007.

Osallistun näillä kuvilla Pieni lintu-blogin järjestämään Makrolinky-haasteeseen 'Ohut'.



1700-luvulla sateenvarjoja pidettiin Euroopassa huvittavina. Pietarissa sijaitsevan Dostojevski-museon sateenvarjoteline kertoo siitä, että 1800-luvulla sateensuoja oli valloittanut Euroopan Pietariin asti. Nykyajan päivänvarjot ja sateenvarjot ovat yleensä kevyitä. Ennen oli toisin, sateenvarjo oli raskas.




Ohut päivänvarjo antaa kaivattua varjoa torikahviloissa tai kirpputorilla tuntikausia auringonpaahteessa oleskeleville. Kuvassa Hietalahden kirpputori. Päivänvarjo voi olla pelkkä koriste-esine.




Päivänvarjo ja viuhka olivat naisen koriste-esineitä ja kaunistajia Viktorian ja Edwardin ajalla.  Viuhkaa käytettiin myös antamaan sanattomia viestejä. Nille oli oma merkkikielensä.




1900-luvun alun päivänvarjo Splitin kaupunginmuseossa Kroatiassa.




Auroralla on päivänvarjo mukanaan, kun hän lähtee Kanadaan vuonna 1903. Matti Amnellin kuvitusta kirjoihini Aurora ja Molly 1999 ja yhteisnide Vaahteralaakson Aurora 2014.

Tämä kertoo päivänvarjojen synnyn syyn: ihoa täytyi suojella auringonvalolta, joka vanhensi ihoa ja aiheutti ihosyöpiä. Sekä miehet että naiset käyttivät leveälierisiä hattuja ja kovassa paahteessa päivänvarjoja.

Oikea päivänvarjo oli todella suojaava. Siinä oli monta kerrosta kangasta kuten nykyajan parhaissa leveälierisissä hatuissa. Japanissa miehetkin käyttävät päivänvarjoa, kertoi poikani, joka oli kuukauden matkalla Japanissa ja toi minullekin mustan japanilaisen päivänvarjon. Kun käytän sitä, tulee toisinaan vastaan japanilaisia turisteja, ja me vilkutamme toisillemme iloisesti ja kohteliaasti.