Värikollaasi: Victorians and Death

Victorians and death
Värikollaasit: Kuollut

Aurora lähtee sulhasensa Thomasin kanssa Kanadaan, sillä Thomasin isä on vakavasti sairas. Kun Kanadasta oli tullut sähkösanoma, Auroralle oli nopeasti teetetty, ostettu ja lainattu arkivaatteita, matkavaatteita ja juhlavaatteita sekä koko kirstullinen mustia vaatteita, surutaloon sopivia hillittyjä lahjoja ja pikimustia akaatista, onyksista ja kilpikonnankuoresta valmistettuja surukoruja
http://www.collectorsweekly.com/fine-jewelry/mourning
Täällä hienoja:
https://www.flickr.com/search/?text=victorian%20mourning%20jewelry

Vaahteralaaksossa pidetään ulkomailla kuolleen entisen kartanonnisännän maahanpanijaisia: 

Maahanpanijaisaamuna Aurora toivoi, että mustat vaatteet olisivat kadonneet matkalla, sillä ruma musta hattu kiristi, ja huntu kasvoilla kuumotti. Vain pikimusta kahiseva silkkileninki miellytti häntä. Se oli Sofia-tädin vanha pariisilaismekko. 




Suruviuhka Nordiska Miseet, Tukholma (korjaus)


Aurora sormeili mietteliäänä mustaa akaattirannerengasta, joka oli myös Sofia-tädin.

Auroran esiliina Jutta on huolissaan: - Eivät kai he aio pitää suruaikaa? kysyi Jutta huolestuneena. - Meillä ei ole tarpeeksi suruvaatteita. (342)
http://www.cvltnation.com/dull-black-everything-victorian-mourning-dress/




Hienoja hevosrattaita Krakovassa.

 Hautausmaan ympäristö oli täynnä hevosia ja vaunuja. Oli myös joitain automobiileilla ja jalkaisin tulleita hautajaisvieraita. Aurora ja Vanessa kävelivät Thomasin kanssa kirkkomaalla. Leveät käytävät olivat täynnä mustia päivänvarjoja, kuului silkin kahinaa. Naiset olivat ottaneet esille upeat hautajaiskorunsa. Vanhasta kivikirkosta kuului urkumusiikkia. (342)



Mirogoj

Mustiin puettu Molly tuijotti valkoista enkelipatsasta, joka seisoi pylvään päässä kädet levällään takanaan kirkkaansininen taivas. Oli hautapatsaita toinen toisensa jälkeen, hienoja kukkaistutuksia ja hohtavia mausoleumeja, jotka olivat kuin itämaisia palatseja. Molly tajusi mahtavien tammien alla kävellessään uudenlaisen kauneuden, joka pani hänen sydämensä sykähtämään ja sai hänet haluamaan kauas pois, jonnekin, jossa hän saisi kokea lisää tällaista kauneutta. (342) 
Kaunein hautausmaa, jonka olen nähnyt: Mirogoj

 - Mary, odota, kuiskasi Molly, sillä lettinauhat kiristivät ja musta olkihattu kutitti. - Jäädään vähän jälkeen. Haluan ottaa tämän hatun pois vähäksi aikaa. - Ja et varmasti. Ihmisellä pitää olla ihmistavat. Ole kiitollinen, kun päästiin näin hienoihin juhliin. Tämmöistä ei kyllä meille tapahdu toista kertaa. - Eikö voitaisi istua edes vähäksi aikaa tuohon kivipenkille? pyyteli Molly ja pyyhki hikeä otsaltaan. - Hyvä lapsi, ei siihen saa istua. Se on hautakivi. 
(343)






Värikollaasit: Kuollut