Sivut
- ELISA: Vaahteralaakson Aurora (E-kirja)
- Anna Amnell in Amazon (lue näytesivut, tilaa)
- Nuorisokirjailijat/Anna Amnell
- Anna Amnell/Weebly.com
- Etusivu
- Anna Amnell (på svenska)
- Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos) 2014
- Aurora-kirjoista sanottua
- Kuvittaja Matti Amnell
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell: Aurora and Molly (a short English ex...
23.12.2017
Hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle 2018!
Joulutunnelmaa Auroran aikaan Pohjois-Amerikassa.
Vanhan ajan joulupukilla oli usein vihreä asu. Tämä joulupukki on kirpputorilöytö, koriste joka otetaan esille joka joulu.
Klikkaa hakusanoja ja lue joulukirjoituksia tästä blogista.
12.12.2017
Ensimmäinen kotimme
Ensimmäinen yhteinen kotimme oli Kaartinkaupunginosassa Pikku Robertinkadulla opiskelija-asuntolassa. Asuntola oli kahdessa kerroksessa. Yhteiskeitttiö oli ulko-oven yläpuolella. Seuraavat kaksi ikkunaa olivat makuuhuoneen ikkuna ja olohuone-työhuoneen ikkuna. Saman korttelin toisella puolen kulmatornissa asui Tove Jansson.
5.12.2017
Itsenäisyyspäivä 2017: Suomi 100 ja kirja evakkolapsista
Hyvää itsenäisyyspäivää! Olin sota-ajan lapsi. Vietin sotavuodet maalla mummolassa pikku evakkona niin kuin monet muutkin lapset siihen aikaan. Valokuvani otti iisalmelainen valokuvaaja Samppa Lehtola.
Olen kirjoittanut yhden luvun nimeltä "Tulva" kauniiseen kirjaan, jonka espanjalaissyntyinen Salamancan yliopistossa tutkintonsa suorittanut Carmen Tomas Martinez on kuvannut ja toimittanut sekä kirjoittanut haastattelujen perusteella sota-ajan lasten muistoista. Mukana on muiden muassa Elisabet Rehn. Kirja on vaihteleva, koskettava ja hauska. Oma kertomukseni perustuu 3-vuotiaan muistoihin. Se on osittain totta, osittain fiktiota.
Thomasin kirjassa Lapset aikasillalla on Karjalasta lähtemään joutuneiden evakkojen, Porkkalasta pois joutuneiden, sotalapsien, pikkulottien ja Suomessa kotiseuduillaan sodan kokeneiden lasten kokemuksia. Kauniit valokuvat lapsista on otettu museossa, ja lapsilla on sota-aikaa elävöittävät asut. He ovat eläytyneet rooleihinsa erinomaisesti. Ihanteellinen lahjakirja. Pyytäkää kotipaikkakuntanne kirjastoa tilaamaan se kokoelmiinsa, jotta se on mahdollisimman monen luettavissa ja katseltavissa.
Luminen puisto ja Helsingin Johanneksen kirkon vanha lyhty.
Lue myös kirjoitukseni itsenäisyyspäivä 2016 tästä blogista.
Kirjoitukseni Carmen Thomasin toimittamassa kirjassa.
Anna Amnell: Tulva. - Lapset aikasillalla sivut 120-126
3.12.2017
värikollaasi 104: Art nouveau colours
Art Nouveau - Modern Style -Jugend -värejä
Art nouveau -rakennuksia
Tässähän se olisi, jos olisi violetti taivas.
Lisää Art Nouveauta Moskovassa
Värimalli Värikollaasit 104
26.11.2017
3.11.2017
Monikulttuurisuus ja maahanmuuttajat nuortenkirjoissani
Olga, venäläisen äidin ja pietarinsuomalaisen isän 13-vuotias tytär on maahanmuuttaja, jota haukutaan ryssäksi ja kiusataan muutenkin, kun hän muuttaa Pietarista Helsinkiin ja käy Bulevardilla koulua.
Aurora kirjojen päähenkilö "Aurora [Koivu] on
usean kulttuurin ihminen, jollaisia Suomessakin tulevaisuudessa on entistä
enemmän. Auroran isä oli suomalainen kasvitieteilijä, äiti oli venäläistä
sukua." (Irja Båsk: Aurora-tyttökirjatkin osallistuvat piikakeskusteluun.
Helsingin Sanomat 18.9.1996)
Palattuaan Torontosta Helsinkiin vuonna 1905 Aurora asuu alussa äitinsä sisaren Sofian ja tämän suomalaisen miehen kodissa.
Helsingissä puhuttiin 1900-luvun alussa useita kieliä. Torilla ja Kauppahallissa Sofia täti tekee ostoksia suomeksi, ruotsiksi ja venäjäksi, rupattelee joidenkin ystävien kanssa saksaksi ja Auroran sulhasen Thomasin kanssa ranskaksi, sillä hän ei osaa englantia.
Kun aloin tutkia 1900-luvun alun Helsinkiä, hämmästyin sitä, miten monikulttuurinen kaupunki oli. Se vain unohdettiin välillä. Jopa pienessä Iisalmessa oli ihmisiä, jotka olivat muuttaneet muista maista. Heitä ei haukuttu 'mamuiksi' (hirveä sana). Heidän nimensä saattoi olla Pironetti tai jokin venäläinen tai saksalainen nimi.
Kaikissa nuortenkirjoissani on monikulttuurisuutta, siirtolaisia ja maahanmuuttajia. Myös 1500-luvun Helsingissä asui vaikkapa virolaisia ja hollantilaisia, kuten Hans van Sanden, jota on käsitellyt romaaneissaan myös esimerkiksi Pohjolan-Pirhonen.
Kanadasta kertovissa kirjoissani kerrotaan myös Amerikan mustan väestön muutosta Kanadaan. Torontossa oli mustilla oma lääkäri, oma klassisen musiikin musiikin orkesteri. Jo ensimmäisessä Aurora-kirjassa on älykäs Noah-poika. Kirjojani ei mainita, kun puhutaan siirtolaisten eli maahanmuuttajien käsittelystä. Ehkä kirjoitin liian aikaisin.
Vanhat tyttökirjat tuovat turvallisuutta
--perinteiset tyttökirjat käsittelevät lapsuuden ja aikuisuuden välimaastoa naisen elämässä. Vielä muutama vuosikymmen sitten sellainen ajanjakso oli olemassa, aika jolloin rakkaudesta, omasta kodista ja elämänurasta haaveiltiin. Tyttö siirtyi hitaasti lapsuudesta aikuisuuteen.
Sen huomaamme, kun luemme 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tyttökirjoja. Vielä 1950-luvullakin sosiologian tilastojen mukaankin lapset olivat lapsia, tytöt tyttöjä.
Nykyajan länsimaiden tyttöjä vertaisin keskiajan kuninkaallisiin lapsimorsiamiin, joiden lapsuus loppui lyhyeen, pikkuprinsessa lähti nukkekotinsa kanssa uuteen kotiin, jossa hänestä tuli yhtäkkiä seksikumppani, talon valtiatar, äiti. Nykyajassa on sokea piste, kun ei tajuta, että nykyajan lapsille ja varhaisnuorille ei anneta enää aikaa hitaaseen kypsymiseen. Ehkä siksi niin monet nykyajan nuortenkirjat kertovat mieleltään järkkyneistä nuorista. Ehkä siksi vanhat tyttökirjat ovat suosittuja: ne tuovat turvallisuutta.
(Kommenttini blogissa Maria Sinisen linnan kirjasto, lukuhaaste 2013, 3.1. 2013)
30.10.2017
12.10.2017
Tarpeetonta
Tornikello oli ennen tarpeellinen. Siitä nähtiin aika, siitä voitiin tarkistaa, oliko oma taskukello oikeassa. Jäljellä on kuitenkin kauneusarvo.
Tarpeettomaksi käynyttä tavaraa myydään kirpputoreilla.
Puotinaru ja pakettinappulat. Ennen paketti sidottiin tiukasti kiinni puotinarulla, ja siihen kiinnitettiin pakettinappula, josta sitä oli helppo kantaa ja jopa heiluttaa huvikseen.
11.10.2017
Timo Saarto kirjoittaa Vanhasta Helsingistä
Ks Kirjailijan kotisivut
Timo Saarto
http://www.timosaarto.com/wordpress/kuoleman-kuukausi/
Lisäys :
Timo Saarto on palkittu ja suosittu.
https://yle.fi/uutiset/3-10093694
Vuoden paras kotimainen dekkari sukeltaa aikaan ennen Suomen sisällissotaa
Vuoden johtolanka -palkinnon on saanut Timo Saarto romaanista Kuoleman kuukausi.
Tänä aamuna 11.3. 2018 Kirjaston kysytyimpien listalla.Kirjan sivulle
6.10.2017
Arvosteluja Aurora-kirjoista yli 20 vuotta myöhemmin
Ensimmäinen Aurora-kirja ilmestyi vuonna 1991.Tässä uunituoreet ensimmäisen painoksen tekijänkappaleet. Toinen painos ilmestyi seuraavana vuonna.
Olen lukenut yllättyneenä ja ilahtuneena vuonna 2016 kirjoitettuja kirja-arvosteluja 1990-luvun alkupuolella kirjoittamistani Aurora-kirjoista. Nythän niistä on yhteispainos Vaahteralaakson Aurora, jota saa sekä paperikirjana että E-kirjana.
Sheferijm-blogin pitäjä on hiukan pyörryksissä Aurora-kirjan historia-aineksesta. En ihmettele, sillä ainakaan meille ei kerrottu koulun historian tunneilla sortovuosista.
"Aurora on suomalainen tyttö, jonka isä on karkoitettu maasta sortokauden aikana. Eletään 1900-luvun alkua. Thomas puolestaan on rikkaan kanadalaisen liikemiehen poika. Kumpikin haaveilee taiteellisesta urasta.
Auroa - Vaahteralaakson tyttö on ihan kiva tyttöjen kirja. Romtantiikkaa ja hipppunen historiaa. Tai oikeastaan historia on vähän liian ponnekkaasti läsnä. Suomalaisuuden historian tapahtumat, jotka on ripoteltu tarinan lomaan tulevat niin yhteen syssyyn, että lukiessa alan miettiä vuosilukuja. Vuosiluvut eivät ole koskaan olleet vahva puoleni. Alan miettiä aikaa ja tapahtumia. Lisäksi tarinan kerronta on erikoinen yhdistelmä takautumaa ja nyt hetkeä, Auroralle tapahtuvaa (tai Thomasille tapahtuvaa) ja muistelua. On vaikea sanoa, kuluuko kirjan tapahtumissa vuosi vai useampi.
Aurora Vaahteralaakson tyttö
100 suomalaista kirjaa
P.S. Naistutkimusmatkailijan putoaminen 'tiikeriansaan' Afrikassa mainittiin jossain vanhassa kirjassa, jota luin Kanadassa aloitellessani tätä kirjasarjaa. Oliko Afrikassa ollut siihen aikaan tiikereitä vielä joillain seuduilla vai oliko pelkän ansan nimi tiikeriansa? Jätin blogiinkin kommentin:
Sana "tiger trap" tarkoittaa englannissa ansaa, johon pyydystettiin isokokoista riistaeläintä, joskus myös ihmisiä. Niillä seuduin, missä Kingsley kulki, oli ihmissyöjiä, ja Kingsley sai neuvottelulla pelastettua yhden afrikkalaisen joutumasta"pataan". Kirjan fiktiivisessä maailmassa Auroran isä oli kuullut tarinan mahdollisesti opiskelutovereiltaan tai joltain lähetyssaarnaajalta. Tiikerit elivät alkujaan Afrikassa, mutta niitä on nykyään luonnostaan Intiassa. Se on kirjassa tarina. Nykyään käytetään sanaa "game trap" eli suurriistan ansa.(game trap)
P.S. Tämä romaani sisältyy yhteispainokseeni Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora ISBN 978-952-286-355-3, jota saa nettikaupoista.
5.10.2017
Aurora ja Pietarin serkut (1993). Kirja-arvostelu vuodelta 2016
Sheferijm- blogista löytyi vuodelta 2016 arvostelu kirjastani "Aurora ja Pietarin serkut".
"Aurora ja Pietarin serkut oli ihan mukavaa luettavaa. Pidin tätä parempana kuin ensimmäistä osaa, jäntevämpänä ja kerronnallisesti eheämpänä. Mitä kuitenkin jäin miettimään, oli tsaarinaikainen Helsinki-kuva, joka oli taustalla yleisluontoisena ennen eläneine todellisine ihmisineen ja paikkoineen. Jotenkin minun kuitenkin oli vaikea nähdä mielessäni kaupunkikuvaa. Eläväisempi olikin henkilöhahmokuvaus. Aurora ja Pietarin serkut ajankuva on vielä sääty-yhteiskuntaa. Aurora on herrasväkeä. Vaikka Auroran perheyhteisössä tunnutaan ainakin joidenkin taholta suhtauduttavan palvelijoihin erittäin hyvin ja jopa ystävällismielisesti niin ero palvelijaluokan ja herranväen välillä tulee hyvin esille. Dialogi on raikasta ja moniulotteista .."
Lue lisää blogista Sheferijm - ajatuksia kirjoista.
Aurora ja Pietarin serkut
100 suomalaista kirjaa
P.S. Tämä romaani sisältyy yhteispainokseeni Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora ISBN 978-952-286-355-3, jota saa nettikaupoista.
Jälleen uusi kirja-arvostelu vuoden 1995 kirjastani
Kirjan kannen kuva on poikani Matti Amnellin tekemä akvarelli, kirja-sarjan yhtenä esikuvana olleen Spadina-museon palmuhuoneesta. (Kansi on muuten kustantajan tekemä ja art nouveau-tyyliä)
On aina hauska yllätys löytää uusi, kesällä 2017 kirjoitettu, kirja-arvostelu yli 20 vuotta sitten ilmestyneestä kirjastani! Kiitos, Aino! [Uudet värikollaasit] Aurora pysyy mukana!
"Eletään 1900-luvun alkuvuosikymmentä. Auroran vaiheiden myötä Pekkarinen [Amnell] on tuonut esiin Suomen historian ja maailman tapahtumien vaiheita. Tässä teoksessa ei niinkään yksityiskohtina ole historian tapahtumat, ajankuvaa ovat paremminkin luomassa pienet detaljit korseteista ja esiliinoista, joista jälkimmäinen ei toki tarkoita vaatetta, Kodakin kameraan ja San Franciscon maanjäristyksestä Kitchiin. Kitch-sana sai minut lukiessani mietteliääksi (tunnettiinko termi kyseisenä aikana - kyllä) samoin kuin Thomasin sanat, että paikka, josssa Aurora asui oli täynnä Viktoriaanista romua. Myös muutamia kirjallisuusviitteitä on sekä yleissivistävää tietoutta kuten viittaus Florence Nightingaleen uraauurtavana sairaanhoitajana. Erikoisin viite oli viittaus Apollinierin runo sähkölle.
Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta."
Lue koko arvostelu
Klikkaa kuva suureksi, niin voit lukea takakannen tekstin
Tässä teoksessa ei niinkään
yksityiskohtina ole historian tapahtumat, ajankuvaa ovat paremminkin luomassa
pienet detaljit korseteista ja esiliinoista,
joista jälkimmäinen ei toki tarkoita vaatetta, Kodakin kameraan ja San
Franciscon maanjäristyksestä Kitchiin. Kitch-sana sai minut lukiessani
mietteliääksi (tunnettiinko termi kyseisenä aikana - kyllä) samoin kuin
Thomasin sanat, että paikka, josssa Aurora asui oli täynnä Viktoriaanista
romua. Myös muutamia kirjallisuusviitteitä on sekä yleissivistävää
tietoutta kuten viittaus Florence Nightingaleen uraauurtavana sairaanhoitajana.
Erikoisin viite oli viittaus Apollinierin
runo sähkölle.
Aurora ja
villikyyhkysten aika on hieman erilainen kuin aiemmat sarjan teokset,
vaikka jatkaakin Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee
edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun
jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja
fantasianomaista otetta."
Lue koko
arvostelu
Sheferijm - ajatuksia kirjoista -blogista
100 suomalaista kirjaa
P.S. Tämä romaani sisältyy yhteispainokseeni Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora ISBN 978-952-286-355-3, jota saa nettikaupoista.
Klikkaa kuva suureksi, niin voit lukea takakannen tekstin
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)