Hauskaa vappua!

Ivan Timiriasevin kuva 1900-luvun alun vapusta.

Vuonna 1905 suomalaiset olivat yksimielisiä

 

Eetu Isto's painting Attack was extremely popular in Finland in the beginning of 20th century. Photo: Anna Amnell

Vuoden 1905 suurlakkoa muistellaan Suomessa harvemmin. Silloin suomalaiset olivat yksimielisiä ja halusivat edetä rauhanomaisesti.

Eetu Iston "Hyökkäys" oli 1900-luvun alun kuuluisin ja suosituin suomalainen maalaus. Se pelastettiin sensuurin kynsistä, vietiin rullalle käärittynä Ruotsiin, jossa siitä painettiin julisteita. Ne levisivät suurin piirtein joka kotiin Suomen suuriruhtinaskunnassa. Kirjassani Aurora ja Pietarin serkut (1993) Auroran serkku Ottilia kuljettaa julisteita Ruotsista korsettinsa sisällä.

Samaa maalausta käytettiin monilla tavoin, esim kortteina ja vaikkapa puuterirasiaan kaiverrettuna.

 Aurora ja Pietarin serkut -kirjani kuvaa suurlakkovuotta paluumuuttajakoulutyön Olgan ja taideopiskelija Auroran näkökulmasta. Lopussa suomalaiset  juhlivat Senaatintorilla näin:

 " Kun [marraskuun manifestin] julistus oli luettu Senaatin portailta, kajahti riemuhuuto, miehet ottivat lakit päästään, ja laulettiin Maamme-laulu ja virsi. Sitten käveltiin Porilaisten marssin tahdissa kotiin."

 Kotona Bulevardin puutalossa  Olga kysyy tätinsä mieheltä, vanhalta kaartin ratsumestarilta, miksi kaikki eivät olleet iloisia Senaatintorilla, eivät ottaneet edes hattua päästään.

 " - Ne olivat sosialisteja, kapteeni Kockin miehiä. He eivät olleet tyytyväisiä. Mutta se on kokonaan toinen juttu, sanoi Kasimir-setä vakavana. - Mutta toivokaamme, että kaikki jää tähän, ja mennään sovinnolla eteenpäin. Maamme ei ole ollut koskaan näin hyvässä asemassa."
Aurora ja Pietarin serkut
(Julkaisin kirjan nimellä Pirkko Pekkarinen)

 Kirjan julkistamistilaisuudessa minulle, vasta Kanadasta palanneelle naiselle täysin tuntematon nainen tuijotti minua vihaisesti pöydän toiselta puolen. Sain kuulla myöhemmin, että hän oli Helsingin Sanomain vasemmistolainen kirja-arvostelija. Hän kehottikin minua seuraavan kirjani kritiikissään kirjoittamaan "seuraavaksi kansalaissodasta".  Maaseutulehtien ym arvostelut olivat toisenlaisia, myönteisiä.

 En päässyt Kirjailijaliittoon ennen kuin vasta vuonna 1998, vaikka olin hakenut sinne monta kertaa samoilla kirjoilla.
 Erään kirjallisen järjestön tilaisuudessa minulle siihen asti täysin tuntematon vasemmistolainen kirjailija käyttäytyi verbaalisesti hyökkäävästi ja nälvi minua sen jälkeen jatkuvasti muissakin tilaisuuksissa. Päättelin sen jälkeen, että on parempi olla kotona ja seurustella ystävällisempien ihmisten kanssa.
 Yhteisnide  Vaahteralaakson Aurora 2015 BoD, myös e-kirjana
P.S. Kirjani tarkastavat aina asiantuntija. Tämän kirjan tarkasti eräs demaritutkija, joka oli tehnyt väitöskirjan 1900-luvun alun politiikasta.

Aurora ja Molly

Kuvitettu lasten versio Aurorasta ja hänen ystävästään Mollysta, pienestä palvelustytöstä, joka haluaa oppia lukemaan.
Anna Amnell: Aurora ja Molly. 1999 (kuvitettu, helppolukuinen, kirjastoissa)
Tämä kirja oli ilmestyessään Helsingin Sanomien kymmenen myydyimmän kirjan listalla.

Ulkomainen adoptio on ollut suosittua Suomessakin. Lapsen maailma  muuttuu, kun hänet adoptoidaan turvallisiin olohin, hän saa huolenpitoa ja koulutusta. Vanhoina aikoina hyväsydämiset ihmiset ottivat orpoja tai kotoaan karanneita tai pois lähetettyjä lapsia kasvateiksi tai omiksi lapsikseen. 

Myös palvelijaksi pääseminen oli pelastus monelle lapselle.Tämän näkökohdan lapsityövoimaan opin historian luennoilla. Lapsityövoima oli tavallista 1900-luvun alussa. Kun tyttö pääsi palvelustytöksi, hän sai parempaa ruokaa kuin kotonaan. Se merkitsi usein nälkäkuolemalta pelastumista sekä tytölle itselleen että hänen pienille sisaruksilleen, sillä ruokittavien määrä kotona väheni ja usein tyttö antoi ainakin osan palkastaan kotiin. 

Palvelustyttö oppi laittamaan ruokaa ja hoitamaan kotia ja saattoi säästää rahaa tulevaa perhettään varten. Useimmat ihmiset kohtelivat palveluskuntaansa hyvin.
Lue lisää:
Orvot, suojatit, palvelustytöt
http://aurorakirjat.blogspot.fi/2015/03/aurora-ja-molly-orvot-suojatit-ja.html

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Loivamaa, Ismo: Nuortenkirjojen kevät oli ilmeeltään iloinen. – Ilkka 17.6.1999.

Uudet värikollaasit: Praha

Kollaasissa on mm. Prahan kaunis synagoga. Eräs niistä

                                       uudet värikollaasit 75 (2017)

Viktorian aika on taas esillä

Tämä kirjoitussarja perustuu omaan lehtiartikkeliini. Pirkko Pekkarinen (= Pirkko Anna Amnell): Viktorian tyyli palaa jälleen. - Kotiliesi (maaliskuu/1985).

Koti oli tärkein asia Viktorian ajan ihmisille. Luin juuri suomalaisesta lehdestä, että tällaisena levottomana aikana kodin merkitys kasvaa. Näissä kirjoituksissani käsittelenkin nimenomaan viktoriaanista kotia. Olen siirtönyt artikkelin toisesta blogista ja linkit ja kuvat ovat kadonneet.


Viktoriaanisella tyylillä voidaan tarkoittaa kaikkea, mikä oli muodissa Englannissa ja Amerikassa kuningatar Viktorian hallitessa Englantia ja neljäsosaa maailman väestöstä vuosina 1837-1901.

Tosiasiassa tänä aikana oli vallalla useita tyylejä, jotka vaikuttivat samanaikaisesti. Elettiin kertaustyylien aikaa. Samanaikaisesti tapahtui teollistumisen läpimurto ja tehtiin paljon uusia keksintöjä. Poliittinen ja taloudellinen valta oli siirtynyt Euroopassa Napoleonin sotien jälkeen yläluokalta keskiluokalle, joka nyt ostajien enemmistönä saneli maun.

Viktorian ajan ihmiset haluisivat saada itselleen kaiken, mikä oli ollut ennen heitä. Huonekalujen suunnittelijat kopioivat, jäljittelivät ja yhdistelivät aineksia eri tyylilajeista välittämättä suuresti mittasuhteista tai tarkasta ajoittamisesta. He suorastaan villiintyivät teknologian mahdollisuuksista. Alettiin valmistaa sarjatuotantona tavaroita, joita vain harvat olivat voineet hankkia käsiteollisuuden aikana.

Maailmannäyttelyt ja mallikirjat tekivät uuden aikakauden tuotteet tunnetuiksi laajoille joukoille ja toivat paljon vaikutteita kaukaisistakin maista. Kaikissa sen ajan tuotteissa oli oma viktoriaaninen leimansa, mutta uutta luotiin vähän.

Tämä kirjoitussarja perustuu omaan lehtiartikkeliini. ( Pirkko Pekkarinen: Viktorian tyyli palaa jälleen. - Kotiliesi

Victorian costume movies. Suosittelen: esim. Viattomuuden aika, Bram Stoker's Dracula ja tietenkin Mrs. Brown.

Viktoriaaninen aika oli yltäkylläisyyden aikaa varakkaille, mutta köyhille usein slummeissa asumista ja yksitoikkoista työtä pienellä palkalla. Tuona aikana keksitty valokuvaus tuo eteemme vakavailmeiset ihmiset korkeissa huoneissaan. [Pitkän valotusajan vuoksi kuvattavan oli pysyttävä ilmeettömänä. ]

Nuo ihmiset olivat kiihkeän innostuneita teknologian saavutuksista, mutta samalla he tunsivat niistä myös suurta vastuuta. Ongelmana olivat suuret nälkäiset kansanjoukot, joiden pelättiin nousevan kapinaan ja vallankumoukseen. Tehtaat saastuttivat kaupunkien ilman, liikemaailma ja teollisuus koettiin rumana ja ihmistä raaistavana. Koko kulttuuri tuntui romahtavan.

Mies ja nainen

Kaiken tämän vastakohtana, puhtauden, sivistyksen ja moraalin vartijana, tuli olla kodin, josta tuli eräänlainen porvarillinen pyhäkkö. Sen luominen oli naisen tehtävänä. Ajalle tyypilliseen keskiajan ihailuun liittyi naisen palvonta.

Naiseen kohdistettiin suuret odotukset kulttuurin ja moraalin ylläpitäjänä, mutta hänelle annettiin vain mitätön koulutus. Maaseudulla keskiluokankin nainen teki työtä aamusta iltaan, mutta kaupunkien porvariskotien naisista tuli miehen statuksen joutilaita symboleja.

Miestä pidettiin villinä ja kesyttömänä, ja naisen tuli houkutella mies kotilieden lämpöön. Naisen piti vaikuttaa asioihin epäsuorasti. Hänen ainoat aseensa olivat kaunis ulkomuoto ja viihtyisä koti.

[lisäys myöhemmin: Mm. Agatha Christie on kertonut siitä, että naisilla saattoi olla hyvin suuri vaikutus yhteiskuntaan ja politiikkaan tällä epäsuoralla, epävirallisella tavalla. Vrt. "Viattomuuden aika" -elokuvan nuoren vaimon tilanne.]

kuvateksti:
Keskellä huonetta on paksun liinan peittämä pöytä, pöydällä valokuvia ja malja käyntikorteille. Kuvioita yhdisteltiin. Kaikkialla oli paljon valokuvia ja maalauksia. Takan reunalla on kuivattuja kukkia lasikuvun alla. Huom. pehmustettu keinutuoli.

Kodin keskipiste oli sali. Se kuvasi perheen varallisuutta, arvoa ja sivistystasoa. Usein salia käytettiin vain perhejuhliin, papin vierailuihin ja naisten kutsuihin. Viktoriaanista salia leimasi kodikkuus, yltäkylläisyys ja eksoottisuus.

Huonekalut olivat tummansävyisiä ja sirosti kaiverrettuja, hienosti kiillotettua ruusupuuta, pähkinäpuuta tai mahonkia, joskus sysimustaa ebenpuuta. Erityylisiä huonekaluja yhdisteltiin.

Sohvakaluston tulo

Keskeisenä oli salissa sohvakalusto, joka oli keksitty 1800-luvun alussa. Se oli usein uusrokokoota ja verhoiltu kirkkaanpunaisella satiinidamastilla. Suosittu oli myös kaarevalinjainen medaljonkiselustainen sohva, joka oli päällystetty kiiltävällä mustalla jouhikankaalla.

Pikkutuolien lisäksi sohvakalustoon kuuluivat ns. herran ja rouvan tuolit. Isännän tuolissa oli korkea selusta ja mukavat käsinojat. Se oli kuin valtaistuin. Emännän tuolissa ei ollut yleensä käsinojia, ja siinä oli matalampi selkänoja. Nainen istui tuolin reunalla leveine hameineen kädet sievästi sylissä tai ahkerasti käsityötä tehden.

Kotiin hankittiin jatkuvasti uutuuksia: pehmustettuja emmatuoleja, muhkeita turkkilaistyylisiä laiskanlinnoja rimpsuineen, kahden istuttavia sohvia (love seat), S-kirjaimen muotoisia rupattelusohvia (Tĕte-á-tĕte) ja "pyörtymissohvia" eli divaaneja, joille tiukkiin korsetteihin nyöritetty nainen sai vaipua huonosti tuuletetussa salissa.

Myös amerikkalaisten oma keksintö, keinutuoli, sai tuolloin pehmustukset ja hapsut verhokseen. Huonekaluja ei enää sijoitettu seinustoille, vaan huoneen keskelle seurusteluryhmiksi.

Sali oli täpötäynnä tavaraa

Oli kirjoituspöytää, kokoon taitettavia ja pieniä kääntölevypöytiä, käsityötelineitä, lintuhäkkejä, koruompelein koristettuja jakkaroita ja kaltevia "kihtipalleja". Vuosisadan puolivälissä tuli käyttöön soikea marmoripintainen kreikkalaistyylinen keskuspöytä, jossa oli tukeva tassuiksi laajentuva jalka. Pöydällä oli valkokupuinen kerosiinilamppu ja takan reunustalla Staffordshiren koirien välissä komeat kynttilänjalat. Kattokruunussa paloi kaasuvalo.

Uudet kemialliset menetelmät olivat luoneet aivan ennennäkemättömiä värisävyjä. Sisustuksessa olivat muotivärejä voimakkaan punaisen lisäksi luumu ja kastanja. Huoneet olivat hämäriä, sillä ikkunoissa riippuivat raskaat damasti-, silkki- ja pitsiverhot pitivät poissa kylmän mutta myös valon. Raitista ilmaa ja päivänvaloa ruvettiin arvostamaan vasta 1800-luvun lopulla.

Tervetuloa Viktoriaaniseen taloon huone huoneelta (salissa sohvakalusto)
Victorian parlour – 360 astetta (linkki ei toii enää)

Tavallisen keskiluokan perheen sali saattoi olla täyteen ahdettu.

Viktorian aika elää vielä ainakin Englannissa, jossa on paljon viktoriaanisia taloja. Niihin hankitaan aidon viktorian tyylin mukaisia huonekaluja.

Koti kuin museo

Viktoriaaninen koti oli kuin pienoismuseo, joka oli täynnä mitä ihmeellisimpiä esineitä eri puolilta maailmaa. Ajan suosituimpia huonekaluja olivat erilaiset hyllyköt (what not) ja kaapit koriste-esineitä varten.

Niissä saattoi nähdä lasisia paperipainoja, kuivatun venetsialaisen merihevosen, roomalaisen raunion pienoismallin, japanilaisia veistoksia, upeasti sidottuja ja kuvitettuja kirjoja, joita luettiin salissa.

Ajan uutuuksia olivat dagerrotypiakuvat ja perhevalokuvat, joita pidettiin salin pöydällä albumeissa sekä seinillä ja pöydillä pähkinäpuisissa soikeissa kehyksissä.

Tekstiilien paljous

Naisen tehtävänä oli verhota koneiden ja teollisuuden luomat kovat muodot eli peittää huoneen arkkitehtuuri ja huonekalujen mahdollisesti kauniitkin linjat tekstiileillä. Pianon ja pöytien päällä, takan reunustoilla ja verhotangoissa oli koruompeleita, turkkilaiskuvioisia liinoja ja tilkkutöitä.

Kaikkialla oli kasoittain raskasta brokadia, silkkitupsuja ja koristeellisia tyynyjä. Pienet pitsiset liinat suojelivat tuolien ja sohvien selustoja hiusvoiteelta, jota ilman arvonsatunteva viktoriaaninen herra ei astunut makuuhuoneestaan.

Lapsikuolleisuus oli yleistä kaikissa yhteiskuntaluokissa.Eksotiikka ja kuolema
Kaukaisista maista tuotujen koriste-esineiden lisäksi kodeissa suosittiin muutakin eksotiikkaa. Muuten yksinkertaiseen ruokasaliin emäntä saattoi maalata egyptiläisaiheisia kuvia sablonien avulla. Kaikissa huoneissa oli seinillä kuvia kaukaisista maista. Kuvitetut matkakirjat olivat suosittua luettavaa. Astioissa ja sermeissä oli kiinalaisia aiheita.

Yhä useammalla isännällä oli turkkilainen tupakkahuone, jossa hän istui turkkilaisaiheinen tupakointimyssy päässään sikaria tai piippua tuprutellen. Naisväki järjesti johonkin alkoviin turkkilaisen nurkkauksen, jossa sai lojua pehmeällä selkänojattomalla sohvalla ja tutkia rei'itetyn haaremilampun valossa uusimpien naistenlehtien muotikuvia tai kirjoittaa kirjeitä sukulaisille.

Aikana, jolloin nainen hallitsi maailmanhistorian suurinta imperiumia - jossa aurinko ei koskaan laskenut - tavallinen nainen oli alistettu ja turvaton. Hän joutui useimmiten purkamaan ahdistuksensa käsitöihinsä, jotka olivat hänelle pakoa todellisuudesta ja pianonsoiton ohella ainoa keino taiteelliseen ilmaisuun.

Kodikkuutta ja kuolemanläheisyyttä

Viktoriaanisen ajan naiset valmistivat taitavasti monenlaisia koriste-esineitä, joiden teko piirtämisen ohella kuului yleissivistykseen. Lapset seurasivat vierestä ja oppivat vähitellen myös valmistamaan vahahedelmiä ja kukka-asetelmia höyhenistä, simpukoista ja kuivatuista kukista. Tunnelma askarrellessa oli varmaankin kodikas: uunit ja takkatuli lämmittivät, soittorasiasta kuului kaunista musiikkia ja huoneessa oli suloinen tuoksu, joka tuli pienessä keramiikkamökissä palavasta tuoksupilleristä.

Omia erikoisuuksiaan koriste-esineiden joukossa olivat suruesineet. Sureminen oli sallittua ja jopa muodissa, surihan Viktoriakin vuosikymmenet rakasta Albertiaan, joka kuoli vuonna 1861 vain 42-vuotiaana. Kuolema vieraili usein Viktorian ajan perheissä. Vainajien muistoksi ommeltiin koruompeleita, maalattiin muotokuvia ja tehtiin hiuksista taidokkaita seppeleitä ja koruja.

Koristeaiheita luonnosta

Luonnon ja maalaiselämän ihailu yhdisti Viktorian ajan ihmisiä. Luonto tarjosi paon todellisuudesta, joka oli ruma ja epäoikeudenmukainen. Joseph Paxtonin suunnittelema Kristallipalatsi ( jossa pidettiin Lontoon suuri maailmannäyttely vuonna 1851) osoitti että luonto voidaan tuoda sisälle lasin avulla. Viktoriaaniseen kotiin ilmestyivät ranskalaiset ikkunat, viherhuoneet, kaari-ikkunat, kuistit ja lasiverannat. Koti oli puutarha, jossa äiti helli lapsiaan ja kukkiaan.

Luontoaiheita oli koristeina kaikissa tyylisuunnissa, materiaaleissa ja esineissä. Kukat ja lehdet koristivat makuuhuoneiden messinkisänkyjä ja posliinisia pesukannuja, lastenhuoneiden ja verantojen korihuonekaluja. Pihalla ja sisälläkin käytetyissä valurautatuoleissa oli kiemuraisia lehtiä ja rypäleitä.

Erityisen hyvin kukkakoristelu sopi paperimassaan, josta tehtiin tarjottimien ja pikkupöytien lisäksi jopa makuuhuoneen kalustoja ja isoja teräksellä vahvistettuja kaappeja, joita koristeltiin myös helmiäisellä.

Luontoaiheita myös kapinatyyleissä

Suosituimpia eläinaiheita olivat viktoriaanisia hyveitä, ahkeruutta ja järkevyyttä, symbolisoivat orava ja pöllö. Loistavan värinen riikinkukko ja tyylitellyt kukat ja lehdet olivat suosittuja myös ajan kapinatyyleissä, jotka vähitellen johtivat kodinsisustuksen uusille urille.

Kalustus keveni, huoneet tulivat valoisammiksi ja linjat yksinkertaisemmiksi. Viktorian ajan huonekalut hylättiin ja myytiin jopa polttopuiksi, mutta tilavien talojen ullakoilla säilyi paljon tavaraa, josta aika on tehnyt jo antiikkia. Näitä tavaroita nykyajan ihminen voi kouliintuneella maulla ja huumorintajulla käyttää kotinsa kaunistamiseen.

Artikkelini "Viktoria tyyli palaa jälleen" ilmestyi Kotiliedessä (maaliskuu/1985).

Aurora-blogissani on pysyvät linkit Viktorian aikaan ja kirjoituksia 1800-luvun loppupuolesta ja vuosisatojen vaihteesta. Aurora-blogi kertoo Viktorian ajasta ja 1900-luvun alusta eli myös EDwardin ajasta.
http://aurorakirjat.blogspot.fi
http://aurorakirjat.blogspot.fi/search/label/Viktorian%20aika
Katso myös muut hakusanat Aurora-blogin pohjalta

Katse ylös

Johanneksenpuisto keväällä 2007, jolloin oli asunut jo 13 vuotta Johanneksen kirkon vieressä. (Muutimme kesällä 2009 Töölöön,)
Helsingin vanha keskusta on säilynyt miltei samanlaisena kuin se oli oli. Tämä näkymä voisi olla kuvattu yhtä hyin 1900-luvun alussa, jolloin fiktiivinen päähenkilöni Aurora Koivu käveli tätinsä Bulevardilla olevasta puutalosta kohti Kaivopuistoa. Johanneksenkirkko oli valmistunut 1800-luvun loppupuolella.  Sen ympärillä ei ollut korkeita puistolehmuksia. Korkeavuoren kadun varrella oli matalia käsityöläisten puutaloja.
Katse ylös makrokuvat



Lokit Esplanadipuistossa




Eino Leino Esplanadipuistossa

(Ensimmäinen opiskelija-asuntoni oli Iso Roobertinkadulla (17-9),
sitten Pikku Robertinkadulla, Merimiehenkadulla ja Tehtaankadulla)