Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

1.5.2008

Kommentteja keskusteluun lasten- ja nuortenkirjoista



Eteen osui Kirsti Ellilän blogissa vuonna 2005 julkaistu kirjoitus ja sen pohjalta käyty keskustelu lasten- ja nuortenkirjoista. Kannattaa tutustua. Yli 60 kommenttia! Laitan tänne omaan blogiini talteen muutaman oman kommenttini. Tuohon aikaan käytin kommenteissani myös etunimeäni Pirkko, kutsumanimeäni.

Anna Amnell www
17.08.2005 - 12:23

Sattumalta kirjoitin juuri äsken Blogisisko-blogiini [Blogisisko 1, ensimmäiset 10 kuukautta bloggaajana] Joyce Carol Oatesin lapsuudesta ja koulusta. Oates on sitä mieltä, että Lewis Carrolin lastenkirja "Liisa ihmemaassa" oli ratkaiseva hänen elämälleen. Hän "jäi peilin taakse pysyvästi", omaksui omaksi kulttuurikseen kirjallisuuden "vastakulttuurin".

Kirjoilla voi olla suunnaton vaikutus lapseen. Voisi sanoa, että lasten- ja nuortenkirjailijalta vaaditaan vielä enemmän kuin aikuisten kirjailijalta.

Ensinnäkin lapsiyleisö on armoton. Jos kirja on tylsä ja huonosti kirjoitettu, lapsi ei lue sitä. Hän ei lue jotain kirjaa ollakseen sivistynyt, koska kirja on saanut hyvät arvostelut, kirjailija on tunnettu, osatakseen keskustella siitä yms syistä, joista aikuinen monesti pakottautuu lukemaan jotain tylsää ja huonosti kirjoitettua kirjaakin.

Lastenkirjoja voi olla monenlaisia. Onneksi onkin.

Mitä moraalisia sääntöjä pitäisi lastenkirjalle asettaa? Jokainen on varmaankin sitä mieltä, että lastenkirja ei saa yllyttää rikokseen, neuvoa rakentamaan pommia, olla pornografinen, rasistinen tai ihannoida pedofiliaa jne. On siis olemassa moraalisia sääntöjä, joita asetamme lasten ja aikuistenkin kirjallisuuteen. Samalla lastenkirja voi olla hyvin epäsovinnainen ja käsitellä arkaluontoisiakin aiheita.

Useimmat aikuiset ovat sitä mieltä, että lastenkirjojen pitäisi kuitenkin olla optimistisia, antaa lapselle uskoa tulevaisuuteen.

Jokaisella kirjailijalla on oma maailmankuvansa, joka heijastuu jollakin tavoin kirjaan. Lapsi ja nuori oppii kirjoja lukiessaan tutustumaan erilaisiin ihmisiin. Hänen arvostelukykynsä kehittyy. Jos lapsi lukee paljon, ei haittaa vaikka jotkut kirjat ovat ns roskaakin. Hän oppii kyllä erottamaan jyvät akanoista.

Paras kiitos, jonka lastenkirjailija voi saada, on nähdä oma kirjansa kirjastossa loppuun kulutettuina, jopa tahraisina (niitä on luettu syödessäkin!), rakastettuina niin kuin vanha nalle. Siis ahkerasti lainattuina.

Lapsilla ei ole varaa ostaa itselleen kirjoja samalla tavalla kuin aikuisilla. Siksi myyntiluvut jäävät yleensä alhaisiksi.

Lasten- ja nuortenkirjat ovat koko kulttuurin perusta. Useimmat ahkerat lapsilukijat siirtyvät pian muuhunkin kirjallisuuteen ja lukevat sitä lasten- ja nuortenkirjojen rinnalla. Monet meistä nauttivat edelleenkin lasten- ja nuortenkirjoista.

Terveisin Blogisisko eli Pirkko, joka viihtyy sekä kukkahatussa että renessanssibaretissa

Anna Amnell www
17.08.2005 - 15:20
Kirsti, kiitos siitä, että avasit tämän keskustelun blogissasi.

Mielestäni lastenkirjallisuuden vähäinen arvostus johtuu meidän kulttuurimme nuoruudesta. Meillä on kollektiivinen heikko itsetunto. Kaiken pitäisi olla varman päälle arvokasta ja aikuismaista.

Kun ehdotin aikoinaan estetiikan professorille, että tekisin gradun C.S. Lewisin Narnia-kirjoista, hän närkästyi: Eiväthän nyt lastenkirjat ole sopivia yliopistolliseen tutkimukseen. Ottakaa aiheeksenne C.S.Lewis kirjallisuudentutkijana. Lewis, Tolkienin ystävä, oli silloin Cambridgen yliopiston keskiajan ja renessanssin kirjallisuuden professori. Estetiikassa sain tukea vain Maija Lehtoselta, joka oli tehnyt lisensiaattityön saduista.

Englannin laitoksella professori Kingsley Hart oli innoissaan. Sain tehdä työni Narnia-kirjoista kirjallisuutena, ei kieliopillisena työnä.

Meidän yhteiskuntamme arvostaa rahaa. Kun lastenkirjallisuuden kirjallisuuspalkinnot ovat kasvaneet, on myös sen arvostus noussut.

Hanhensulalle: Ainakin Tove Jansson kuuluu maailmankirjallisuuteen. Näin pienestä maasta ei löydy monta kirjallista eikä muutakaan neroa.

Paljon hallaa tekee myös se, että arvostuksen puutteen vuoksi moni sellainen kirjailija, joka onnistuisi parhaiten nimenomaan lastenkirjailijana, kirjoittaa "aikuistenkirjoja". Vrt. Andersenin sadut ovat suurta kirjallisuutta, hänen "aikuisten" runonsa eivät.

Kuten Prospero ajattelen, että jos rakastaa itse (edes yhtäkin) lastenkirjaa, arvostaa lastenkirjallisuutta myös kirjallisuudenlajina.

Yritän tehdä edes jotain asian hyväksi. Olen aloittanut blogin, joka käsittelee lapsille kirjoittamista sekä lasten- ja nuortenkirjoja, joiden aiheena on 1500-luku tai 1900-luvun alku. Tietenkin aloitan narsistisesti (ja käytännöllisesti) itsestäni, mutta tarkoitus on laajentaa valikoimaa - kunhan opin edes laittamaan kaikkien kirjoitusten otsikot esille. Tarkoitus on koota linkkejä kirjoihin ja kirjoittajiin. Alkua on jo L.M. Montgomerysta ja Louisa May Alcotista. Tunnen tarvitsevani ainakin itse sellaista varastoa. Toivon, että siitä on vähitellen hyötyä muillekin. Tekniikka tuotta vielä ongelmia.
[edellä mainittu blogi lopetettu, aineisto jaettu kahteen osaan nimittäin tähän Aurora-blogiin ja 1500-lukuaiheiseen Lucia Olavintytär -blogiin,]

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti