Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3. 2014
(Kuvitus: Matti Amnell)
Jossain oli farmari menossa kaupunkiin. Aurora hypähti ylös vuoteesta ja raotti ikkunaverhoa, mutta ulkona oli vielä hämärää, sillä oli varhainen aamu. Aurora sytytti valon vihreäkupuiseen öljylamppuun ja vilkaisi peilistä kalpeita kasvojaan ja sekaista tukkaansa, joka oli purkautunut yöletiltä ja peitti hänen hartiansa kuin viitta. Aurora avasi matka-arkkunsa ja otti esille päiväkirjansa ja kirjoitusvälineensä. Hän istuutui kirjoituslipaston ääreen ja avasi uuden puhtaan sivun, kiersi mustepullon korkin auki, kastoi kynänterän musteeseen ja alkoi kirjoittaa öljylampun lämpimässä keltaisessa valossa: "Jälleen Torontossa. Olen lähempänä laaksoa kuin koskaan ennen." Öljylamppu sihisi hiljaa. Aurorasta tuntui, että hän kuuli pöllön huutavan. Hän piirsi päiväkirjaan kuvan itsestään: laihan tytön seisomassa neiti Wilkinsonin eteisessä hattu vinossa, toisessa kädessä pieni matkalaukku ja toisessa maalausteline.
Aurora-kirjoista on eniten tietoa tässä blogissa, esimerkiksi Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä? Kirjoitukseni siitä, kuinka 1900-luvun alku soi täydelliset kehykset tälle kirjalle.
