Tyttökirjat ja Halloween: Kartanossa kummittelee

Aurora ja villikyyhkysten aika, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Iloista Halloween-päivää!
Tämän päivän Helsingin Sanomat kertoo, että lapset pitävät Halloween-juhlasta-.

Mutta voiko tyttökirjoissakin olla kauhua ja jännitystä? Miten kirjoitin kummitusjutun?

Vanha kaunis Helsinki

24480033, a photo by Brin d'Acier on Flickr.

Suurin osa Helsingin vanhoista kauniista rakennuksista on valmistunut 1800-luvun lopulla tai 1900-luvun alussa.

Nizhny Novgorod

"Nizhny Novgorod", a photo by Anna Amnell on Flickr.

Pankkirakennus Nizhny Novgorod (1913) Kuva: Joonas Heiskanen

Nizhny Novgorod oli Venäjän keisarikunnan kaupallinen keskus 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Henry Ford rakensi sinne tehtaan. Siellä pidettiin suuria messuja, joissa kävi joka vuosi miljoonia vieraita.

Messukeskus rakennettiin 1800-luvulla

Helsinki sumussa

Helsinki sumussa, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Tämä kuva on otettu eilen, mutta voisi olla yhtä hyvin sadan vuoden takaa.


 

Näyttivätköhän kaasuvalot samannäköisiltä kuin sähkövalot sumussa?

Kaponieeri: Vuosisadan takaista Berliiniä - 17

Kaponieeri: Vuosisadan takaista Berliiniä - 17: 109. Berlin, Friedrichstrasse, Panopticum. Toinen poikkeama Unter den Lindeniltä vie meidät liikennettä kuhisevalle Friedrichstrasselle...

Aurora-kirjat

Aurora-kirjat, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Kaikki eri näköä ja eri kokoa. Olisin halunnut niiden olevan samanlaisia tai edes samaa kokoa. Ehkä uudet painokset ovat. Ensimmäisestä Aurorasta se olisi kolmas painos.
1991 (1992), 1993, 1995, 1999

Ihania vanhan ajan valokuvia

Ihmiset ovat aina rakastaneet kuvia: maalanneet niitä luolien seinille, huonekaluihin, tauluiksi, leikkanneet paperista varjokuvia. Jo varhain alettiin myös ottaa valokuvia.

Ihaile vanhoja pyöreitä valokuvia. Niissä on tunnelmaa.
Täällä lisää vanhoja valokuvia.

Kansainvälinen naistenpäivä: Suffragetit

Englantilainen suffragetti vuonna 1910 vaatii naisille äänioikeutta.
Aurora-kirjoissa suomalainen koulutyttö Aurora Koivu lähtee Kanadaan ja joutuu 
palvelustytöksi torontolaiseen kartanoon. Kartanon tytär Vanessa on suffragetti tai 
oikeammin aikoo suffragetiksi.

Viimeisenä iltana Sveitsissä sisäoppilaitoksessa Vanessa ja hänen ystävänsä olivat istuneet
 takan ääressä seurusteluhuoneessa ja tehneet jaloja päätöksiä. He olivat sanoneet yhteen ääneen:

Kautta Alppien me lupaamme:

- kerran suffragetti aina suffragetti.

- emme mene naimisiin.

- menemme opiskelemaan yliopistoon.

 - opetamme ainakin yhden palvelijan lukemaan ja teemme hänestä nykyaikaisen naisen.

Äiti oli lähettänyt Vanessan tyttökoulun jälkeen Sveitsiin, jotta hänestä tulisi hieno nainen, 

samanlainen kuin äiti itse. Mekaaninen kaunis nukke, joka siirtyisi paikasta toiseen hymy 
huulillaan. Tietäisi aina mitä sanoa, miten liikkua, miten syödä, osaisi laulaa ja soittaa, puhua 
ranskaa ja saksaa.

Mutta - - Vanessasta oli tullut Sveitsissä todellinen sinisukka.

 Kaikki tytöt palvoivat englanninopettajaansa Miss Henrietta Westiä, joka oli suffragetti. 
Hän kertoi tytöille ihmeellisestä puolalaisesta Marie Curiesta, joka eli pelkällä leivällä 
pariisilaisessa ullakkokamarissa, kun pääsi opiskelemaan kemiaa Sorbonneen.

Henrietta kertoi myös Emily, Charlotte ja Anne Brontësta, jotka asuivat Englannin karulla

 nummiseudulla yksinäisessä kylmässä talossa puolihullun pyssyllä paukuttelevan
 pappi-isänsä ja juopon veljensä kanssa ja kirjoittivat siitä huolimatta hienoja kirjoja. 
Samoin kauniista sveitsiläisestä

 Angelica Kauffmannista, josta tuli kuuluisa taidemaalari.

 - Jonain päivänä kirjoitan kirjan merkittävien naisten saavutuksista. Siitä tulee paksu kirja, 
vakuutti pullea hiirimäinen Henrietta, jonka likinäköiset silmät säteilivät pyöreiden silmälasien
 takana.

 - Henrietta, olemme uskollisia sinulle, ajatteli Vanessa katsellessaan peilistä suomalaista tyttöä, 
joka harjasi hänen hiuksiaan. Miten saan tuon tytön tajuamaan, etten tarvitse niinkään palvelijaa 
vaan oppilaan. Hän ei näytä tyhmältä. Hän on ollut ennenkin työssä hienossa perheessä, hän ei 
töllistele vaatteitani 

eikä pianoani eikä silkillä päällystettyä divaaniani.

Anna Amnell:  Aurora. Vaahteralaakson tyttö. 1991, sivut 149-150.

 (2. painos 1992) julkaistu nimellä Pirkko Pekkarinen, Kirjapaja
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora  2914 yhteispainos Aurora-kirjoista

Dostojevskin Pietari

Dostojevski, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Monille meistä Pietari on 1800-luvulla eläneen Dostojevskin Pietari. Mitä sanoikaan Dostojevski Pietarista:

"Pietarin arkkitehtuuri on aina saattanut minut hämilleni. Se kuvastaa kaupungin täydellistä luonteettomuutta ja omaleimaisuuden puutetta historiansa alusta alkaen. ---tässä mielessä ei ole toista Pietarin kaltaista kaupunkia. Rakennustaiteellisesti se on maailman arkkitehtuurin kirjo: se heijastelee kaikkia aikakausia ja muotivirtauksia, jokainen niistä on lainattua ja omalla tavallaan vääristeltyä." F. M. Dostojevski: PIeniä kuvia, 1873. *

Kovaa puhetta, mutta totta. Pietari on kuitenkin kaunis kaupunki. Minäkin olen ihastunut siihen kahden matkan jälkeen, oltuani siellä yhteensä yli kaksi viikkoa, kahtena syksynä vuosina 2012 ja 2013.

* Löysin tekstin Paavo Rintalan kirjasta St. Petersburgin salakuljetus (1987), joka kuvaa Pietarin menneisyyttä ja lähihistoriaa.

Katso The Dostoyevski Memorial Museum -kansioni Flickrissä. Dostojevskin viimeinen koti Pietarissa. Dostojevskin patsas on lähellä Dostojevski-museota.