Vaahteralaakson Aurora 2014

Ja tässä on valmis kirja.

Blogisisko ® Anna Amnell: Lomatunnelmissa: kirjallisuudenrakkaus ja omakusta...:                                                                                                     Kuva: Wkipedia Sukupuuttoon kuollut...

Anna Ahmatova ja muut Pietarin kirjailijat. Museot

Runoilija nuorena. Maalaus on Venäläisen taiteen museossa, jossa on hätkähdyttävä kokelma taidetta eri ajoilta. Museo on Pietarin keskustassa, muutaman korttelin päässä Kazanin katedraalista ja Singerin talosta (kirjakauppa ja kahvila). Museossa kuluu hyvin kaksi tuntia, jonka jälkeen voi mennä kahvila/ravintolaan.

Anna Ahmatova -museo ja muita Pietarin kirjailijamuseoita (kuviani Flickr-kansioissa) Anna Ahmatova -museo käsittelee 1920-19540-lukua, mutta esineet ovat myös vanhemmalta ajalta. Dostojevski-museo on viktoriaanisen ajan koti.

Blogisisko ® Anna Amnell: Runollista vappua

Blogisisko ® Anna Amnell: Runollista vappua: Tytöt parhaalla paikalla vappua juhlimassa - Einon Leinon patsaan suojassa. Runollista vappua - 1900-alun alun jumaloitu runoilija oli koulutyttöjen suosikki.

Tyttöjen huoneessa 13-vuotias Olga oli lukemassa kuten aina.
- Olga, mitä sinä luet? Ai, Eino Leinoa taas, Aurora kysyi.
- Minä olen ajatellut, miltä Eino Leino näyttää, Olga sanoi äkkiä innostuen. - Hän on varmaankin pitkä ja hoikka, vähän tsaarin näköinen.
- Olga, ensinnäkin tsaari on ikivanha, melkein neljäkymmentä vuotta. Eino Leino on vain vähän vanhempi kuin Rudolf.
- Tarkoitin vain silmiä, sellaiset isot haaveelliset silmät niin kuin tsaarilla, mutta kyömynenä, sanoi Olga. - Ei pieni nykerö niin kuin tsaarilla.
- Olga, Aurora sanoi ja veti varovasti hattuneulan nutturastaan. - Eino Leino on pieni, paksu ja ainakin minun mielestäni nykerönenäinen. Hänellä on lisäksi pienet tihrusilmät. Näin hänet äsken torilla.

- Sinä olet ilkeä! Olga huusi ja tönäisten Auroraa juoksi ulos huoneesta Eino Leinon runokirja rintaansa vasten painettuna.
- Olga, älä koskaan tyrki ihmistä, jolla on hattuneula kädessään. Se on terävä kuin murha-ase! huusi Aurora hänen peräänsä.
Mutta Olga ei kuullut enää. Hän oli sulkeutunut kylpyhuoneeseen ja potki raivostuneena peltistä kuhneammetta. 

Teksti pitempänä 

(Lue kirjastani Aurora ja PIetarin serkut (1993, sitä voi olla vielä kirjastoissa) tai uudesta kirjastani "Vaahteralaakson Aurora (2014 elo-syyskuu), jossa kolme ensimmäistä Aurora-kirjaani on vihdoinkin yksissä kansissa.)