Jännittävä talo

Tornitalo Kalliossa.

Vanhat talot Helsingissä

Talo Tehtaankadulla Eirassa pakkasella varhain aamulla.

Joulukirjoituksia

Lasten joulupöytä kanadalaisessa kartanomuseossa

Joulukissa eli joulu ajurin perheessä 1900-luvun alun Torontossa.

Aurora-kirjoissa kuvataan kanadalaista joulua. Joulusta Helsingissä vuonna 1905 on vain muutama lause:

Tuli joulu, ihana ja tunnelmallinen suomalainen joulu. Sen hohtoa lisäsi se, että juhlittiin koko suku yhdessä ja nyt viimeistä kertaa ratsumestari Friskin vanhassa puutalossa, jonka tilalle nousisi uhkea kivilinna.

(Vaahteralaakson Aurora. Osa Aurora ja Pietarin serkut)

Lue lisää  joulukirjoituksia ja kuvia tässä blogissa ja muissa blogeissani.


Joulu keskiajalla Lucia Olavintytär Turun linnassa, kuvia ja kirjoituksia keskiajan joulusta




Lucia Elisabet I:n hovissa vuoden 1559 Lontoossa (Kirjassa Kyynärän mittainen tyttö)

Linnuille joululahja

Linnuille laitettu kauralyhde kuului entisajan jouluun.

1900-luvun alun Jugend-lamppu

Kaunis vanha art nouveau -lamppu helsinkiläisen antiikkikaupan ikkunassa.



Tämäkin kaunis lamppu on 1900-luvun alun tyyliä.

Kaponieeri: Aikoinaan hyvin kuuluisa näyttelijä Adolf Lindfors...

1900-luvun alun huonekaluja
Kaponieeri: Aikoinaan hyvin kuuluisa näyttelijä Adolf Lindfors...: Vanha valokuva Turun linnasta kertoo kyseessä olevan aikoinaan hyvin kuuluisan näyttelijän Adolf Lindforsin kalustein sisustettu huone. H...

Suomen suosituimmat lelut: käpylehmistä tablettipe...

Blogisisko ® Anna Amnell: Suomen suosituimmat lelut: käpylehmistä tablettipe...: Klikkaa kuva suureksi Kaikkien leikkikalujen historiasta kiinnostuneiden kannattaa rynnätä kauppaan ja ostaa uusin Suomen Kuvalehti. Sii...

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/infografiikka/muistatko-nama-lelut-sadan-vuoden-suosikit-ryhmakuvassa/?shared=64523-ce24335d-999

Aili Nupponen kirjoitti arvostelun kirjastani Vaahteralaakson Aurora

Oli hauska yllätys  saada tänä syksynä ilmestyneelle Aurora-kirjojen yhteispainokselle Vaahteralaakson Aurora (2014) kirja-arvostelu, sillä aikaisemmat Aurora-kirjoja koskevat arvostelut ovat  ilmestyneet1990-luvulla.:) Talonemäntä, runoilija, kirjailija ja kyläaktiivi Aili Nupponen kirjoittaa blogissaan muun muassa näin:

”Aurora on nykyaikainen tyttö, hän haluaa opiskella ja hankkia ammatin. Thomaksen vanhemmat eivät pidä siitä, että heidän poikansa seurustelee köyhän tytön kanssa.

--

Ajankuvaus on hyvä romaanissa. Historiallista tietoa yli sadan vuoden takaisesta ajasta on ollut runsaasti saatavilla. Myös ihmiskuvaus on hienosti tehty, henkilöt ovat luontevia. Matti Amnellin kuvitus sekä värillisenä että mustavalkoisena on myös hieno. Valokuva kirjailijasta sivulla 357 on Aune Kämäräisen ottama.

Mainittakoon, että Pirkko Pekkarinen [Pirkko Anna Amnell]  asui perheineen Kanadassa yhdeksän vuotta. Perhe muutti Suomeen takaisin vuonna 1988. Lisäksi nuorena tuleva kirjailija oli vaihto-oppilaana Kanadassa, joten tietoutta maasta on paljon. Sivulla 357-362 kirjailija kertoo Aurora-kirjojensa synnystä.

Toivotan lukuiloa Aurora-kirjan parissa sekä tytöille että vähän vanhemmille naisille!

Lue lisää Ailin blogista                             

Kaunis karusellihevonen

Joulutorin retrokarusellin hevoset ovat jalon näköisiä kuin satujen ratsut.

Retrokaruselli

Vanhan ajan karuselli on Helsingissä Senaatintorilla.
Klikkaa kuva suureksi.

Kukkien kulttuurihistoriaa

Turun museokeskuksen uusin julkaisu, Kukkien lumoa. 2014.  Lue lisää Turun museokeskuksen tutkijan Kari Hintsalan Kaponieeri-blogista.

Aurora-kirjat: Paikat. Kaivopuiston-Huopalahden huvilasta tuli Terijoen huvila

Haagan Pappilantie 2, a photo by Anna Amnell on Flickr.

Asuin tässä talossa opiskelijana. Kuvassa etualalla sisareni Tuula [myöh. Heiskanen], joka asui lukioajan meillä ja kävi Munkkivuoren Yhteiskoulua. Kuvassa myös vanhimmat lapseni-  Matti,  tuleva taiteilija, joka on kuvittanut kaikki kirjani sekä Mimi, joka istuu lastenvaunuissa. Kuvan on ottanut Aune Kämäräinen vuonna 1967.

Tästä talosta tuli 25 vuotta myöhemmin Terijoen huvila kirjaani Aurora ja Pietarin serkut (Kirjapaja 1993),  joka kertoo (fiktiivisen) Aurora Koivun suomalais-venäläisen suvusta 1900-luvun alussa. Huom. Kirja on myös yhteispainoksessa:  Anna Amnell: "Vaahteralaakson Aurora. Aurorakirjat 1-3," 2014 ISBN 978-952-286-355-3. On myös eKirjana.

"Olgan isä Fredrik Grahn oli pietarilainen, mutta ei venäläinen. Hänen sukunsa oli suomalaista. Hän oli mennyt naimisiin tummasilmäisen, lempeäluonteisen Anna Mihailovan kanssa, jonka suvussa oli suomalaisia, saksalaisia ja ruotsalaisia.

  Heti avioiduttuaan oli Fredrik Grahn ostanut perheelleen Terijoelta kesähuvilan eli datshan. Suuri osa huvilan kalusteista, kuten kristallikruunut, tummat raskaat barokkikaapit ja sametilla päällystetyt sohvat ja nojatuolit, olivat tulleet talon mukana. Fredrik Grahn oli antanut huvilalle uuden nimen Annala vaimonsa mukaan.

  Olgan kesäkoti Kannaksella oli kaunis vaaleansininen kolmikerroksinen huvila, jossa oli monta suippoa tornia, puuleikkauksin koristettua verantaa ja parveketta. Sen ympärillä oli oma rehevä puisto, joka ulottui Suomenlahden rantahiekkaan asti.

--

Muutin huvilan siniseksi. Koristeleikkakset puuttuvat, ne oli poistettu huvilaa siirrettäessä. Ehkä ne olivat näyttäneet liian koristeellisilta.  Ylimmän kerroksen ikkunarivi kuului makuuhuoneeseemme. Siitä näki Huopalahden aseman ja junat, mikä ilahdutti pientä poikaamme (joka teki opiskelijana kansikuvat Aurora-kirjoihin). Pitsikoristeinen parveke oli vasemmanpuoleisessa päädyssä. Siitä näki punatiilestä tehtyjä kerrostaloja, jollainen on nyt tämänkin talon paikalla.

Kerta toisensa jälkeen Olgan mieleen palasi viimeinen onnellinen aamu kesähuvilalla.

--

 Ylimmän kerroksen keskimmäinen ikkuna, Olgan huoneen ikkuna, oli auki, ja tuuli heilutti hiljalleen valkoisia pitsiverhoja. Pääskyset visersivät taukoamatta ja lentelivät edestakaisin räystään alla oleviin pesiinsä viemään ruokaa suut ammollaan odottaville poikasilleen.

  Huvilan pihalta kuului yksitoikkoinen ääni. Olga kurkisti ikkunasta ulos. Vanha renki Aleksei tallusteli hitaasti piippu suussa pihalla ja lakaisi ruutukuvioita koivukujalle vievään sorakäytävään.

  Vanha Aleksei, entinen maaorja, vartioi ovea, meni nukkumaan viimeisenä ja heräsi ensimmäisenä, nukkui eteisen portaitten alla olevassa syvennyksessä, kulki talossa ja puutarhassa äänettömänä kuin kotitonttu."

Meidän asunnostamme tuli tyttöjen kerros, jossa olivat Auroran Pietarin serkkujen Olgan ja Elisabetin huoneet.

"
Kaupunkikodissa Olgalla ja hänen sisarellaan Elisabetilla oli omat huoneet, mutta huvilassa heillä oli kuin oma asunto, jossa kummallakin oli oma huone ja lisäksi yhteinen iso huone, jota sanottiin tyttöjen saliksi.
Isossa huoneessa oli korkeat pieniruutuiset ikkunat ja ikioma pieni parveke, jossa oli valkoiseksi maalatut koristeelliset kaiteet. Parveke oli ruokasalin vieressä olevan lasiseinäisen vilpolan yläpuolella, ja sieltä näki kauas Suomenlahdelle."


Tässä huoneessa tapahtui kirjassa dramaattinen kohtaus, joka pani liikkeelle kirjan juonen: Elisabet melkein onnistuu karkaamaan kotoaan naapurin Sashan kanssa, josta on tullut yliopistossa anarkisti. Mutta onneksi äidin kamarineidon hammasta särkee yöllä ja hän kuulee, etä jotain outoa on tapahtumassa. Elisabet viedään ulkomaille kouluun ja Olga lähetetään tädin luo Helsinkiin, jossa häntä kiusataan venäläisyyden vuoksi.

Lisäys: Olen muokannut Aurora-kirjoista yhteispainoksen. Siitä tulee myös BoD-omakustanne,  sillä silloinen kustantajani lopetti jo viime vuosituhannella nuortenkirjojen julkaisun. (Myös eKirja)

Lue Aurora ja Pietarin serkut on rakkaudentunnustus vanhalle Helsingille