Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

13.7.2015

Kenkäveron pappila

Kenkävero. Photo: Aune Kämäräinen

Kenkäveron pappila (1869). Kuvat: Aune Kämäräinen (FB)

"selityksen nimen alkuperälle antaa nimitoimiston entinen toimistopäällikkö Eeva Maria Närhi Hiidenkivi-lehdessä 5/98. Hänen mukaansa kenkävero-nimi viittaa kirkollisveroihin. Muinaisruotsissa on ollut sana gengärp, josta käytettiin myös muotoja gengiärdh ja gingerdh. Sanalla tarkoitettiin keskiajalla mm. kuninkaan ja hänen virkamiehensä tai piispan matkakestitystä varten kerättyjä ruokavaroja ja myöhemmin näistä kehittynyttä veroa. Edellä mainituista ruotsinkielisistä sanoista gingerdh vääntyi muotoon kinkeri ja gengärp muotoon kenkä. Suomessa alettiin puhua piispankinkeristä eli piispalle kerättävästä verosta, mutta myös kinkeriverosta ja kenkäverosta. Kinkerivero-sana jäi elämään, mutta kenkävero katosi täysin muualta kuin Mikkelin Kenkäveronniemestä. Syynä tähän saattaa Närhen mukaan olla se, että kenkävero-sanan elinvoimaa ehkäisi kielessä jo käytössä ollut jalkinetta tarkoittanut sana kenkä." (Mikkelin historia/Kenkäveron pappila)

11219161_723395984449763_5735401050774077321_n

Kenkäveron kaunis puutarha

Kenkäveron pappila


Kenkävero
"Kenkäveron historia ulottuu yli 550 vuoden taakse. Ensimmäinen papin asumus rakennettiin silloiselle saarelle 1400 –luvun puolivälissä. Viimeisen kerran Kenkävero toimi pappilana 1969."

This building was a parsonage (15th century - 1969).
"Kenkävero is a magnificent tourist attraction and prides itself on having the biggest and most beautiful vicarage in all Finland, in an impressive milieu. It has something to interest everyone at all times of the year: fine restored buildings, exciting exhibitions and events, exquisite handicrafts as gifts, souvenirs or simply to enjoy. In summer it is further enhanced by a garden and handicraft workshops, and delicious food  is served in the restaurant daily all year round."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti