Blogisisko ® Anna Amnell: Ainakin miljoona käyntiä: Nämä kukat olivat blogissani tapaninpäivänä 2005. Olin aloittanut bloggaamisen kesäkuussa ja saanut mieheltäni lahjaksi ensimmäisen digika...
(Aurora-blogissa on ollut vuodesta 2010 noin 200 000 kävijää.)
--Nykyisiä suosikkeja -- suureksi ilokseni myös bloggaus Aurora-kirjojen yhteisniteestä Vaahteralaakson Aurora, joka on syrjäyttänyt joulupukinkin.
Sivut
- ELISA: Vaahteralaakson Aurora (E-kirja)
- Anna Amnell in Amazon (lue näytesivut, tilaa)
- Nuorisokirjailijat/Anna Amnell
- Anna Amnell/Weebly.com
- Etusivu
- Anna Amnell (på svenska)
- Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos) 2014
- Aurora-kirjoista sanottua
- Kuvittaja Matti Amnell
- Anna Amnell's historical novels
- Anna Amnell: Aurora and Molly (a short English ex...
28.2.2017
26.2.2017
Hyvää laskiaista
Clocks and festivals measure time,
Laskiainen on eräs tavoista mitata aikaa, eletään laskiaisesta toiseen.
Hyvää laskiaista!
antiikkikelkka
an antique sleigh
25.2.2017
24.2.2017
Huivit Suomessa
"Mummojemme aikaan naiset käyttivät usein huivia, mutta ne oli sidottu kevyesti, usein solmittu niskaan. Huivin käyttö oli erilaisissa töissä välttämätöntä, esim. ruuanlaitossa, ettei hiuksia menisi ruokaan. Sama lehmiä lypsettäessä, hygienian takia.
Myös ulkotöissä, esim. heinäniityllä, huivi suojasi ettei tukkaan mennyt heinänkorsia tai roskia. Huivit olivat kukikkaita tai ruudullisia, värikkäitä. Hienommissa juhlissa keittiöväki käytti valkoista huivia ja esiliinaa. Vain kirkkohuivi körttiläisillä mustaa silkkiä. Ne huivit jättivät kasvot hyvin näkyviin ja myös osan tukkaa. Huivin annettiin kesäaikaan mielellään valahtaa hartioille. "
Teksti: Aune Kämäräinen Kuvat: Anna Amnell
23.2.2017
Hyvää hiihtolomaa hoijakan kyydissä
Matti Amnellin kuvitusta Anna Amnellin kirjaan Lucia ja Luka.
Länsisuomalaiset käyttävät sanaa 'hoijakka' kieseistä. Mutta kyllä nykysuomen sanakirjani (1976, 5. painos) tuntee sanan 'hoijakka' myös 'karusellina', ja sitähän tämä napakelkka/vipukelkka jäljittelee. Se symboloi kirjassani myös hovielämää. Työnimenä kirjalleni oli 'kultainen hoijakka'. Esimerkkilauseena sanakirjassa: "sitten taas alkaisi entinen elämän karuselli, oikea hoijakka, joka kiitäisi vilisten napansa ympäri." Railo
Ja merkityksessä sekasortoinen hälinä ja kuhina. Esim Kiannolla.
Mikä ihme on hoijakka?
Hoijakan kyydissä:
Nauru ja iloiset huudot kohosivat järven jäältä. Hannu Olavinpoika juoksi ympyrää ja työnsi kaksin käsin vinoittain olevaa seivästä, joka oli kiinnitetty jäähän upotettuun pylvääseen. Seipään toisessa päässä oli kelkka, jossa istuivat Hannun sisar Lucia ja palvelustyttö Vehnäpää. Hoijakka pyöri huimaa vauhtia. Tyttöjen nauru ja kiljuminen innostivat Hannun juoksemaan yhä kovempaa.
Anna Amnell: Lucia ja Luka, 2013
13.2.2017
Lasten ja nuorten ongelmat ennen ja nyt
Ongelmia: orpous, poliittinen levottomuus, pakolaisuus, lapsityövoima (lapset palvelijoina, "nokipoikina"), koulukiusaaminen, löytölapset, lukutaidottomuus, masennus, lapset kaivostyössä.
13-vuotias Molly on löytölapsi, ei tiedä mitään vanhemmistaan, elänyt ankeassa orpokodissa, palvelijana kartanossa, tekee töitä keittiössä aamusta iltaan, lukutaidoton. Myös muut tytöt ovat olleet lapsesta asti työssä. Maryn isä on ollut "nokipoika", pieni poika, joka nuohoaa savupiipun vartalollaan kiipeämällä ylös savupiipua. Hän on ollut myös työssä kaivoksessa lapsena.
Iida Suominen kokee seksuaalista väkivaltaa, lähentelyä työpaikassaan ja lähtee siksi Kanadaan.
Kanadalaisen rikkaan liikemiehen poika Thomas on masentunut, kun isä ei suvaitse pojan suunnitelmia opiskella taidetta. Hän on itsemurhan partaalla.
Koululainen kysyi: Auttoivatko ihmiset tuolla tavalla toisiaan? Aurora ja Iida asuivat nimittäin tätinsä luona vaikeana aikana. Auttoivat. Vasta viime vuosikymmeniä on kadonnut sukulaisten välinen rakkaus.
Joitakin aikuisia ärsyttää optimismi. Sitä haluan antaa nuorille lukijoille.
"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre:
molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti, 1992
Olin hämmästynyt, kun koululainen kirjoitti, että 15-vuotiaan Auroran elämä on helppoa. Ja kuitenkin kuitenkin Suomessa on siihen aikaan poliittista kuohuntaa, sortovuodet, Auroran äiti ja pikkuveli ovat kuolleet, isä on karkotettu Suomesta. Isä on poliittinen pakolainen. Posti on hyvin hidas ja isän kirjeet sensuroitu. Aurora ja hänen isänsä kirjeet eivät kohtaa. Aurora ei löydä heti Kanadasta isäänsä ja joutuu palvelijaksi
Venäjällä on levotonta, Elisabet-sisar on joutunut huonoon seuraan, anarkistien joukkoon. 13-vuotias Olga on tuotu Helsinkiin kouluun, häntä kiusataan, "ryssitellään".
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti, 1992
Olin hämmästynyt, kun koululainen kirjoitti, että 15-vuotiaan Auroran elämä on helppoa. Ja kuitenkin kuitenkin Suomessa on siihen aikaan poliittista kuohuntaa, sortovuodet, Auroran äiti ja pikkuveli ovat kuolleet, isä on karkotettu Suomesta. Isä on poliittinen pakolainen. Posti on hyvin hidas ja isän kirjeet sensuroitu. Aurora ja hänen isänsä kirjeet eivät kohtaa. Aurora ei löydä heti Kanadasta isäänsä ja joutuu palvelijaksi
Venäjällä on levotonta, Elisabet-sisar on joutunut huonoon seuraan, anarkistien joukkoon. 13-vuotias Olga on tuotu Helsinkiin kouluun, häntä kiusataan, "ryssitellään".
13-vuotias Molly on löytölapsi, ei tiedä mitään vanhemmistaan, elänyt ankeassa orpokodissa, palvelijana kartanossa, tekee töitä keittiössä aamusta iltaan, lukutaidoton. Myös muut tytöt ovat olleet lapsesta asti työssä. Maryn isä on ollut "nokipoika", pieni poika, joka nuohoaa savupiipun vartalollaan kiipeämällä ylös savupiipua. Hän on ollut myös työssä kaivoksessa lapsena.
Iida Suominen kokee seksuaalista väkivaltaa, lähentelyä työpaikassaan ja lähtee siksi Kanadaan.
Kanadalaisen rikkaan liikemiehen poika Thomas on masentunut, kun isä ei suvaitse pojan suunnitelmia opiskella taidetta. Hän on itsemurhan partaalla.
Koululainen kysyi: Auttoivatko ihmiset tuolla tavalla toisiaan? Aurora ja Iida asuivat nimittäin tätinsä luona vaikeana aikana. Auttoivat. Vasta viime vuosikymmeniä on kadonnut sukulaisten välinen rakkaus.
Joitakin aikuisia ärsyttää optimismi. Sitä haluan antaa nuorille lukijoille.
Kirja-arvostelu esikoisromaanistani
On mielenkiintoista verrata sitä, miten kirjat koetaan eri aikoina.
Mitä Aurora-kirjoista on ajateltu 1990-luvulla ja nyt? Minusta on erityisen kiinnostaa lukea yli 25 vuotta kirjojen ilmestymistä kirjoitetut kirja-arvostelut- Kiitos! Kirja-arvosteluista oppii.
Lyhyitä otteita kirja-arvosteluista.
http://amnellanna.blogspot.fi/2014/01/lyhyesti-anna-amnellin-kirjoista.html
Myös 2016:
Mamman maailma-blogissa Unelma. kirjoittaa Aurora-kirjoista äänikirjoina Celian äänikirjoista 2/2016
Löysin kirja-arvostelun viime vuodelta aiheena esikoiskirjani . Ainon kirjablogista Sheferiim - Ajatuksia kirjoista. Kirja-arvostelu on pitkä huolellisesti ruodittu, ja siitä löytyi jotain aivan uutta. Ks blogikirjoitus. Kirja herätti lukijan kiinnostuksen historiaan
Samassa blogissa myös Aurora ja Pietarin serkut.
Voita Siperiasta? Kyllä vaan. Kaikki faktat ovat kirjoissani oikein.:)
Ja Suomesta vietiin voita Tanskaan ja Englantiin.:)
P.S. Kannattaa muistaa, että Lucy Maud Montgomeryn kirjat eivät ole historiallisia romaaneja. Hänen ei tarvitse selittää arkielämän yksityiskohta. Sen ajan lukija tietää, millaista kaikki oli.
Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 BoD on yhteisnide kolmesta ensimmäisestä Aurora-kirjasta. Myös e-kirjana
Tiedossani olevia kirja-arvosteluja 1991- 2018: Aurora-sarja. Aurora-kirjat. Luettelo
10/2018 päivitetty lista
(Kyynärän mittainen tyttö ja Pako Tallinnaan kirja-arvostelut Lucia Olavintytär -blogissa)
Kirjoittajien nimen/blogin nimen mukaan aakkostettu luettelo. Jos kirjoittamaasi kirja-arvostelua ei ole tässä luettelossa, ole hyvä ja ilmoita siitä minulle tai lähetä se valokopiona tai sähköpostissa.
Ahola, Suvi: Rakkautta ja sortoa. – Helsingin Sanomat 13.3.1994.
Alanärä, Marja-Leena: Pirkko Pekkarisen Aurora ja Pietarin serkut. – Ilkka 74. 17.3.1994.
Anon.: Kirjasyksy uutuuksia pullollaan. Lahjakirjoja vauvasta vaariin. – Lieksan lehti 21.11.1991.
Anon: Uusi mielenkiintoinen tyttökirja ilmestynyt. – Diaspora 1/1992.
Anon: Tyttöromaani parhaasta päästä. – Aaltopituus 6-7/1993.
Anon: Kiehtova mennyt aika. – Joulukirjat: Hauskaa ja hyvää perheen nuorille. Kodin Kuvalehti 9.12.1993.
Anon: Idyllinen tyttökirja. – Kotimaa 26.11.1993.
Haapakoski, Kati: Nuori vuosisadan alusta. – Vaahteranlehti 4/1992 [Suomi-Kanada -seura]
Hortamo, Tuula: Romantiikkaa vuosisadan vaihteen Helsingissä. – Iisalmen Sanomat 30.12.1993.
Hortamo, Tuula: Pirkko Pekkariselta, entiseltä iisalmelaiselta, jälleen Aurora. – Iisalmen Sanomat 11.11.1995.
Huhtala, Liisi: Anna-kirjojen maailmasta. – Helsingin Sanomat 20.12.1991.
Härkönen, Marketta. – Virikkeitä 1/1999, s. 22.
Immonen, Väinö: Puhdashenkisyys – totta ja unelmaa. – Savon Sanomat 25.1.1994.
Inkeri 13: Pekkarinen, Pirkko: Aurora ja villikyyhkysten aika. – Tyyris tyllerö 5/95.
Jokinen, Eila: Puutalojen Helsingissä ja Skotlannin nummilla. – Etelä- Suomen Sanomat 10.7.1994.
Jokisaari, Jussi: Vaahteralaakson Auroran kokemuksia. – Pohjalainen 17.7.1993.
Kuparinen, Marja: Tosielämää, ei mitään satuja. – Hokki 2/1992, 26-27.
Kyläkoski, Kaisa: Lotta, Aurora ja Kaisa. - Sukututkijan loppuvuosi -blogi . Kirja-arvostelussa mm Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut. 29.1.2015
Lagerstedt, Anne: Pakolaisuutta ja romantiikkaa. – Uusi tie 22.1.1992.
Lievonen, Outi: Kartanossa kummittelee. – Kirkko ja kaupunki 18.10.1995.
Loivamaa, Ismo: Nuortenkirjojen kevät oli ilmeeltään iloinen. – Ilkka 17.6.1999.
Manninen, Kerttu: Lastenkertomuksen ja nuortenromaanin välimaastossa. – Lapsen maailma 3/1992.
Mamman maailma-blogissa Unelma. kirjoittaa Aurora-kirjoista äänikirjoina Celian äänikirjoista 2/2016
Manninen, Kerttu: Historiallisia kertomuksia. – Lapsen maailma 4/1996.
Multanen, Kati: Lue. – Länsi-Savo 11.12.1993.
Nupponen, Aili: Aurora ja villikyyhkysten aika blogissaan Aili-mummon arkea 26.3. 2012 (Lue myös kommentit, joissa keskustellaan kanadansuomalaisista, myös niistä idealisteista, jotka lähtivät NL:oon.]
Nupponen, Aili: Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos) 18.12.2014 UUSI
Pelttari-Mohammed, Tuula: Kirjat kiikarissa. – Lempäälän-Vesilahden Sanomat 15.1.1996.
Pelttari, Tuula: Kirjat. – Lempäälän-Vesilahden sanomat 2.8.1999.
Raittila, Anna-Maija: Kirja Aurora-tytöstä antaa paljon tietoa. – Kotimaa 17.12.1991.
Sheferijm - ajatuksia kirjoista. - [Anna Amnell] Pirkko Pekkarinen: Aurora-Vaahteralaakson tyttö 1991. Arvostelu 15.5.2016
Sheferijm - ajatuksia kirjoista. - [Anna Amnell] Pirkko Pekkarinen: Aurora ja Pietarin serkut 23.7.2016
http://sheferijm.blogspot.fi/2017/06/pirkko-pekkarinen-aurora-ja.html
Sonja, 13 v.: Pekkarinen, Pirkko: Aurora ja Pietarin serkut. – Tyyris tyllerö 5/95.
Suokas, Maria: Aurora. – Hyvä kirja on vähän niin kuin Dallas. Iltalehden lastenraati 21.12.1991.
Tast, Heini-Mari: Suomalaistyttö sortovuosia paossa. - Kymen Sanomat 29.12.1999.
Tuhansia-sivuja -blogi: Aurora Vaahteralaakson tyttö
17.joulukuuta 2015
Varonen, Jouko: Kuningas Päätalon lisäksi on muitakin mahdollisuuksia. Herrasväen metkut. – Kaakkois- Suomen sanomat 19.12.1999.
Viuhko, Jaana: Vanha kunnon tyttökirja. – Iisalmen Sanomat 23.12.1991.
Qvickström, Majlis: Tuffa unga kvinnor. – Hufvudstadsbladet 9.9.1996.
Aurora-kirjani on kirjoitettu 8-13 -vuotiaiden luettaviksi. Mutta niitä ovat lukeneet aikuisetkin. Niitä on käytetty oheislukemistoina kouluissa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)