Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

23.2.2017

Hyvää hiihtolomaa hoijakan kyydissä

luonnos


Matti Amnellin kuvitusta Anna Amnellin kirjaan Lucia ja Luka.

Länsisuomalaiset käyttävät sanaa 'hoijakka' kieseistä. Mutta kyllä nykysuomen sanakirjani (1976, 5. painos) tuntee sanan 'hoijakka' myös 'karusellina', ja sitähän tämä napakelkka/vipukelkka jäljittelee. Se symboloi kirjassani myös hovielämää. Työnimenä kirjalleni oli 'kultainen hoijakka'. Esimerkkilauseena sanakirjassa: "sitten taas alkaisi entinen elämän karuselli, oikea hoijakka, joka kiitäisi vilisten napansa ympäri." Railo 
Ja merkityksessä sekasortoinen hälinä ja kuhina. Esim Kiannolla.

Mikä ihme on hoijakka?

Hoijakan kyydissä: 
Nauru ja iloiset huudot kohosivat järven jäältä. Hannu Olavinpoika juoksi ympyrää ja työnsi kaksin käsin vinoittain olevaa seivästä, joka oli kiinnitetty jäähän upotettuun pylvääseen. Seipään toisessa päässä oli kelkka, jossa istuivat Hannun sisar Lucia ja palvelustyttö Vehnäpää. Hoijakka pyöri huimaa vauhtia. Tyttöjen nauru ja kiljuminen innostivat Hannun juoksemaan yhä kovempaa. 
Anna Amnell: Lucia ja Luka, 2013

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti