Joulua kohti

Valkea orkidea tuo mieleen lumen ja joulun.

Uudet värkollaasit. Vihreä ja oranssi

Uudet värikollaasit värimall Kalvakka aurinko




luostarin puutarhassa

Something is wrong with Blogger. I can't comment to my blog,  can't see your comments. 

Pink

My pink orchid




Rosa damascena, rose garden in Helsinki



Centifolia Muscosa
Pinkki



Pink Aurora-doll, made and owned by Jaana Perttuli



A pink house in New Orleans before the flood. Lieneekö enää tallella?

Kirja-arvosteluja: Aurora ja villikyyhkysten aika 1995

Löysin vuonna 2017 kirjoitetun kirja-arvostelun 23 vuotta sitten vuonna 1995 ilmestyneestä kirjastani! Julkaisin kolme ensimmäistä Aurora-kirjaanimellä Pirkko Pekkarinen. Kustantaja oli Kirjapaja.

”Eletään 1900-luvun alkuvuosikymmentä. Auroran vaiheiden myötä Pekkarinen on tuonut esiin Suomen historian ja maailman tapahtumien vaiheita. Tässä teoksessa ei niinkään yksityiskohtina ole historian tapahtumat, ajankuvaa ovat paremminkin luomassa pienet detaljit korseteista ja esiliinoista, joista jälkimmäinen ei toki tarkoita vaatetta, Kodakin kameraan ja San Franciscon maanjäristyksestä Kitchiin. Kitch-sana sai minut lukiessani mietteliääksi (tunnettiinko termi kyseisenä aikana - kyllä)  samoin kuin Thomasin sanat, että paikka, josssa Aurora asui oli täynnä Viktoriaanista romua.  Myös muutamia kirjallisuusviitteitä on sekä yleissivistävää tietoutta kuten viittaus Florence Nightingaleen uraauurtavana sairaanhoitajana. Erikoisin viite oli viittaus Apollinierin runo sähkölle.

Aurora ja villikyyhkysten aika on hieman erilainen  kuin aiemmat sarjan teokset, vaikka jatkaakin  Auroran ja Thomasin vaiheita ja kaipuu Pariisiin kytee edelleen nuorten mielissä. Erilaisuus tulee kummitustarinasta ja lopun jälkisanoista, jotka tavallaan luovat tarinaan legendamaista ja fantasianomaista otetta. Ehkä juuri kummitusten takia tämä osa oli hieman mukavuusalueeni ulkopuolelta. Parasta teoksessa onkin juuri tuo aiemmin mainitsemani ajankuvan ja tilanteiden kuvaaminen pienten detaljien ja arkisten askareiden kautta. --” 

Lue koko arvostelu blogista Sheferijm- ajatuksia kirjoista

Tämä kirja on yhteisniteessä Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora.
Myös Aurora vaahteralaakson tyttö  ja  Aurora ja Pietarin serkut. samassa blogi vuonna 2016.

Herrasneitejä ja palvelustyttöjä

Pienoisnäyttely "Herrasneitejä ja palvelustyttöjä 1900-luvun alun Helsingissä ja Torontossa." Aurora-kirjat ja Jaana Perttulin pukemat Iida, Pekka, Thomas ja Aurora -nuket Rikhardinkadun kirjaston lastenosastolla 1990-luvun loppupuolella. Pidin esitelmän Edwardin ajasta ja jännitin, kun lasteni rehtorikin istui kuuntelemassa.

Tässä on myös 1999 ilmestynyt lastenversio ensimmäisestä Aurora-kirjasta. Se on jo nimellä Anna Amnell. Olimme alkaneet kokoko perhe käyttää sukunimeä Amnell.



Yhteisnide Vaahteralaakson Aurora. Aurora-kirjat 1-3. BoD:n kautta sain yhteispainoksen. Editointi oli hankalaa, kun minun piti muuttaa 1990-luvun alun tiedostot nykyaikaan. 362 svua. Lopussa Kirjailijan loppusanat, jossa kerron kirjasarjan synnystä. Tätä teosta saa nettikaupoista myös E-kirjana. Huom. Tämä on nimellä Anna Amnell.
Lue myös Irja Båskin kirjoittama haastattelu Helsingin Sanomissa.
https://www.flickr.com/photos/amnellanna/11515522983/sizes/h/

Töölönlahden rannalla

Töölönlahden rannalla, Villa Kivi.


Töölönlahden ranta

Luokkatoverin muistolle

Minulle tulee aina mieleen ensimmäiseksi talvi, kun ajattelen Sirkka-Liisaa. Se johtuu eräästä muistosta. Olimme silloin kansakoulun alaluokilla. Asuin Kirkkopuistonkadun ja Riistakadun kulmassa siihen aikaan. Olin pihalla leikkimässä, kun näin Sirkka-Liisan hiihtävän Kirkkopuistosta meille päin. Hänellä oli letit niin kun aina ja hame ja villatakki päällä. Hän tuli hakemaan minua hiihtämään. Minä en voinut lähteä, sillä minun sukseni oli katkennut, kun olin ollut hiihtämässä naapurin pojan kanssa ja ylpeillyt siitä, että osaan laskea hyppyristä rantatöyräältä järven jäälle.

Toinen muisto on iloinen. Juoksen Kirkkopuiston mäkeä ylös hakemaan Sirkka-Liisaa kouluun. Hän asuu kirkon ja lyseon takana kauniissa puutalossa. Hänen isänsä on hyvin ystävällinen minulle. Sirkka-Liisa haluaa näyttää, miten hän lähtee tavallisesti kouluun, sillä se on yllätys. Seison kadulla ja odotan. Ensin aukeaa ikkuna, sitten ulos lentää koululaukku, sitten mäyräkoira ja sitten vasta Sirkka-Liisa. Hän oli mielestäni niin kuin tyttökirjan tyttö. 

Kesämuistoja ei ole. Ehkä Sirkka-Liisa vietti kesän huvilalla tai sukulaisten luona. Kun olemme jo Iisalmen tyttölyseossa, Sirkka-Liisa parsii eräänä päivänä käsityötunnilla sukkaansa, sllä hänellä ei ole muuta parsittavaa mukana. Hän kertoo samalla minulle, että hän muuttaa Helsinkiin. Hänen isänsä oli valittu Johanneksen kirkkoherraksi. Opiskeluvuosien aikana ja myöhemmin tapaamme silloin tällöin, mutta aina on helppoa keskustella, puhua suruista ja murheistakin. 

Kansakouluaikana saimme kumpikin pienet runomme iisalmelaiseen sanomalehteen. Sirkka-Liisa kirjoitti suklaavuoresta, minä kirjoitin kelloista, jotka soivat metsän keskellä. Ne soivat nyt mielessäni luokkatoverini muistolle.

Suomen kuninkaan asuintalo

Tämä Helsingissä Tehtaankadulla sijaitseva talo olisi ollut Suomen kuninkaan residenssi, jos Suomeen olisi valittu kuningas. Siinä sijaitsee nykyään Italian suurlähettilään residenssi. La Residenza dell’Ambasciatore d’Italia a Helsinki. Italian suurlähettilään virka-asunto Helsingissä. Photo: M. T.  Amnell

Friedrich Karl Ludwig Konstantin von Hessen-Kassel (1868  – 1940) eli Fredrik Kaarle

Vanhan ajan puheln

Puhelimen alkuaikoja