Porraskäytävän "lohikäärme" on kotoisin Toronton yliopistosta

Anna Amnell:: Aurora ja Molly  1999. Kuvitus Matti Amnell

Toronton yliopiston University Collegen eräässä portaikossa on kaiteen päässä outo otus. Portaita sanotaan lähikäärmeportaiksi, mutta otus voisi olla gargoili, griffin tai Loch Nessin merihirviö (Cadborosaurus willsi). Kaikki lapseni opiskelivat tässä yliopistossa, nimenomaan tässä collegessa, myös Aurora-kirjani kuvittanut Matti.

Taiteilijaksi aikova Aurora ihailee hienoa veistosta:

"Porraskaiteen alapäähän oli kaiverrettu lohikäärme, jolla oli kiemurainen häntä. Mary inhosi sitä ja käänsi kasvonsa poispäin, mutta Aurora siveli kauniisti veistettyä lohikäärmettä pölyrievulla hitaasti ja hartaasti. "
 "Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos Aurora 1-3) 2014 
Katso kuvaa lohikäärmeportaikosta Toronton yliopiston University Collegen sivulta, klikkaa linkkiä.

Tupakansavu leijaili 1900-luvulla

"Billiard room" by SimonP - Own work. Wikipedia. Spadina-museon biljardihuone entistettynä

Sikarin tuoksun lehahdus katuvilinässä tuo mieleeni isoisän. Tupakkanostalgiaa on vieläkin, vaikka kukaan perheessäni ei polta. Tupakointi ei tartu, mutta haju tarttuu vaatteisiin, ja kadulla tai pihalla tupakoivien tupakansavu nousee yläkertaan jopa neljänteen ja kuudenteen kerrokseenkin ja on pakko sulkea ikkuna varsikin jos on allerginen tupakansavulle.

1900-luvun alussa tupakka kuului arkeen ja juhlaan. Olen kuvannut Aurora-kirjoissa sitäkin puolta elämästä. Kuvassa on biljardihuone Spadinan museosta, entisestä Spasina-nimisestä kartanosta, josta olen lainannut monia huoneita tai yksityiskohtia Aurora-kirjoihin.

"Thomas meni biljardihuoneeseen ja sytytti valot. Seiniä kiertävät maalaukset näyttivät aavemaisilta. Puut olivat kuin rivi haamuja, jotka tanssivat pimeällä kedolla.

Lapsena Thomas oli toivonut usein olevansa aikuinen mies, joka saisi seisoa tupakansavun täyttämässä biljardisalissa paitahihasillaan kuubalainen sikari suupielessä ja nauraa kovalla äänellä muiden isopartaisten ja tuuheaviiksisten miesten kanssa.

Joskus hän hiipi salaa alakertaan ja kuunteli biljardihuoneen oven takana, kuinka katosta riippuvat pisterenkaat kolahtivat, kun joku pelaajista sai pisteen ja siirsi kepillään rengasta. Lastenhoitaja keskeytti aina hänen haaveensa, antoi korvapuustin ja raahasi hänet yläkertaan lastenhuoneeseen."

Aurora, vaahteralaakson tyttö 1991 (1992 2. painos, loppuunmyyty), sivuilla 176-177. 

Vaahteralaakson Aurora (yhteispainos Aurora-kirjoista) 2014, sivuilla 115-116. 

Näkikö Aurora villikyyhkysen?

Virallisesti viimeinen villikyyhky nähtiin Ontariossa 1800-luvun lopulla. Niitä oli vielä Amerikan puolella. Näkikö Aurora vuonna 1906 keväällä muuttolintujen joukossa muutaman villikyyhkyn? Fiktiossa on kaikki mahdollista:

"Puiden latvat olivat mustanaan muuttolintuja. Ne olivat tulleet etelästä Ontariojärven yli. Joitain kauniita sinertävänharmaita oranssirintaisia variksen kokoisia lintuja tepasteli nurmikollakin pitkää pyrstöään heiluttaen. Villikyyhkysiä. Aurora oli nähnyt kuvan villikyyhkysistä."

ja vähän myöhemmin:

 "  - On villikyyhkysten aika, sanoi Aurora. - Näin niitä tänä aamuna. Ihanat villikyyhkyset! Vapaita niin kuin mekin!  

  Thomas ei halunnut kertoa Auroralle näin juhlapäivänä, että muuttokyyhky eli villikyyhkynen oli kuolemassa sukupuuttoon. Oli ihme, jos Aurora oli nähnyt niitä. Ennen niitä viipyi muuttomatkallaan miljoonittain Toronton laaksoissakin. Kaikkien mielestä niitä oli ollut silloin aivan liian paljon. Villikyyhkyslauma saattoi syödä kaiken siemenviljan pelloilta. Siksi farmarit pyydystivät niitä verkoilla ja veivät ne luodinruuaksi ampumakerholle. Nyt niitä ei oltu nähty enää moneen vuoteen."

Huomautus: 1980-luvulla, jolloin aloin kerätä aineistoa Aurora-kirjoihin Torontossa asuessani, ei vielä tiedetty yhtä paljon kuin nyt villikyyhkyistä. Siksi olen tehnyt tekstiin muutaman pienen muutoksen. Tarkkaavainen lukija havainnee ne.

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Aurora ja villikyyhkysten aika: Villikyyhkyset kuo...

Aurora. Anna Amnell: Aurora-kirjat: Aurora ja villikyyhkysten aika: Villikyyhkyset kuo...: Villikyyhky eli muuttokyyhky Muuttokyyhky herätetään henkiin DNA:n avulla Niin myös Aurora-kirjani, joissa muuttokyyhky vielä nähdään...

Vaahteralaakson Aurora on yhteispainos kolmesta Aurora-kirjasta

362 sivua Auroran tarinaa ..

Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora [yhteispainos, alkuteokset 1991 (1992), 1993, 1995]

2014, 362 sivua, kuvitettu, pehmeäkantinen

ISBN 978-952-286-355-3

Merkintä L842 puuttuu kannesta, sillä BoD laittaa vain ISBN:n.

Kuvituksena on poikani Matti Amnellin kuvitusta kirjasta Aurora ja Molly (1999)  sekä Matin tekemiä Aurora-kirjojen kansikuvia. Mukana on myös Insitute of Migration Instituten lainaama siirtolaisen postikortti ja Aune Kämäräisen ottama kirjailijakuva loppukirjoitukseni Lukijalle alkuun.

Kirjatiedot ja tilaus Books on Demand
https://www.bod.fi/kirja/anna-amnell/vaahteralaakson-aurora/9789522863553.html

Pyydä kirjastoasi tilaamaan tämä kirja, niin muutkin saavat sen lukea! Se on vuoden 2015 valtiontukilistalla.

Mitä Aurora-kirjoista sanottiin niiden ilmestyessä:

1990-luku:

"Rasismista ja kansallisesta itsekkyydestä on mahdollista ohjata ulos näin kiehtovalla tavalla."
Anna-Maija Raittila [Aurora - Vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992]

"--kertojanansiot ovat miljöökuvauksessa, lähes visuaalisissa Kanadan luonnon ja maisemien tunnelmissa."  Kerttu Manninen [Aurora - Vaahteralaakson tyttö 1991,1992]

"Vuosisadan alun pikkuporvarillinen pääkaupunki juhlineen, juoruineen ja kommelluksineen on elävänä läsnä. - - Henkilöistä Olga on aidoin. Hän on juuri niin raikas, raju ja mököttävä, kuin vain murrosikäinen tyttö voi olla." Eila Jokinen [Aurora ja Pietarin serkut]

"Kokonaan oma suvaitsevaisuuden ja ihmisarvokysymysten problematiikka kätkeytyy romaanien herrasväen ja palveluskunnan välisiin suhteisiin. Tämä on kummankin romaanin keskeisiä teemoja."
Salla Korpela [Aurora-vaahteralakson tyttö 1991 ja Aurora ja Pietarin serkut 1993]

"Osäkerhet, men även framåtande och äventyrslust samsas inom de tre böckernas pärmar. Olika åldersgrupper serveras internationell underhållning. Här finns möjlig historisk förankring, miljökännedom och insikt i den föräldralösa 18-åringens livsöde och trots det 100-åriga perspektivet tangerar den beresta pedagogen --många dagsaktuella problem. "
Majlis Qvickström, HBL [Aurora ja villikyyhkysten aika 1995]

"Kirjan kerronta on sujuvaa ja mukaansatempaavaa, jännitystäkin löytyy. Sopii hyvin nykynuorten luettavaksi kielenkäyttönsä ansiosa, sillä kirjan kieliasu on loistava." Outi Lievonen, Kirkko ja kaupunki

"Nuortenkirja on tavallisesti kevennetty versio elämän ongelmia, pelkoja ja vastuksia, mutta onnellisesta lopusta pidetään huolta. Sama koskee Auroraa, mutta vanhassa kaavassa ei ole mitään pahaa. On hyvää tekevää pelätä, jännittää ja rentoutua myönteisen lopun riemussa."

Tuula Hortamo, Iisalmen Sanomat

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Ismo Loivamaa [Aurora ja Molly 1999]