Hyvää laskiaista

Clocks and festivals measure time,
Laskiainen on eräs tavoista mitata aikaa, eletään laskiaisesta toiseen.




Hyvää laskiaista!

Laskiainen




antiikkikelkka
an antique sleigh

Titanic 1912

Titanic-kuvat värilllisinä Titanic in colours. Large pictures

Huivit Suomessa

"Mummojemme aikaan naiset käyttivät usein huivia, mutta ne oli sidottu kevyesti, usein solmittu niskaan. Huivin käyttö oli erilaisissa töissä välttämätöntä, esim. ruuanlaitossa, ettei hiuksia menisi ruokaan. Sama lehmiä lypsettäessä, hygienian takia. 


Myös ulkotöissä, esim. heinäniityllä, huivi suojasi ettei tukkaan mennyt heinänkorsia tai roskia. Huivit olivat kukikkaita tai ruudullisia, värikkäitä. Hienommissa juhlissa keittiöväki käytti valkoista huivia ja esiliinaa. Vain kirkkohuivi körttiläisillä mustaa silkkiä. Ne huivit jättivät kasvot hyvin näkyviin ja myös osan tukkaa. Huivin annettiin kesäaikaan mielellään valahtaa hartioille. "




Teksti: Aune Kämäräinen Kuvat: Anna Amnell

Hyvää hiihtolomaa hoijakan kyydissä

Matti Amnellin kuvitusta Anna Amnellin kirjaan Lucia ja Luka.

Länsisuomalaiset käyttävät sanaa 'hoijakka' kieseistä. Mutta kyllä nykysuomen sanakirjani (1976, 5. painos) tuntee sanan 'hoijakka' myös 'karusellina', ja sitähän tämä napakelkka/vipukelkka jäljittelee. Se symboloi kirjassani myös hovielämää. Työnimenä kirjalleni oli 'kultainen hoijakka'. Esimerkkilauseena sanakirjassa: "sitten taas alkaisi entinen elämän karuselli, oikea hoijakka, joka kiitäisi vilisten napansa ympäri." Railo 
Ja merkityksessä sekasortoinen hälinä ja kuhina. Esim Kiannolla.

Mikä ihme on hoijakka?

Hoijakan kyydissä: 
Nauru ja iloiset huudot kohosivat järven jäältä. Hannu Olavinpoika juoksi ympyrää ja työnsi kaksin käsin vinoittain olevaa seivästä, joka oli kiinnitetty jäähän upotettuun pylvääseen. Seipään toisessa päässä oli kelkka, jossa istuivat Hannun sisar Lucia ja palvelustyttö Vehnäpää. Hoijakka pyöri huimaa vauhtia. Tyttöjen nauru ja kiljuminen innostivat Hannun juoksemaan yhä kovempaa. 
Anna Amnell: Lucia ja Luka, 2013

Lasten ja nuorten ongelmat ennen ja nyt

Ongelmia: orpous, poliittinen levottomuus, pakolaisuus, lapsityövoima (lapset palvelijoina, "nokipoikina"), koulukiusaaminen, löytölapset, lukutaidottomuus, masennus, lapset kaivostyössä.

"Nykyajan nuorella ja Auroralla on ainakin yksi yhteinen piirre: molemmat elävät turvattomassa maailmassa. Auroran ja nykyajan nuoren turvattomuuden syyt ovat tosin erilaiset."
Kati Haapakoski, Vaahteranlehti, 1992

Olin hämmästynyt, kun koululainen kirjoitti, että 15-vuotiaan Auroran elämä on helppoa. Ja kuitenkin kuitenkin Suomessa on siihen aikaan poliittista kuohuntaa, sortovuodet, Auroran äiti ja pikkuveli ovat kuolleet, isä on karkotettu Suomesta. Isä on poliittinen pakolainen. Posti on hyvin hidas ja isän kirjeet sensuroitu. Aurora ja hänen isänsä kirjeet eivät kohtaa. Aurora ei löydä heti Kanadasta isäänsä ja joutuu palvelijaksi

Venäjällä on levotonta, Elisabet-sisar on joutunut huonoon  seuraan, anarkistien joukkoon. 13-vuotias Olga on tuotu Helsinkiin kouluun, häntä kiusataan, "ryssitellään".

13-vuotias Molly on löytölapsi, ei tiedä mitään vanhemmistaan, elänyt ankeassa orpokodissa, palvelijana kartanossa, tekee töitä keittiössä aamusta iltaan, lukutaidoton. Myös muut tytöt ovat olleet lapsesta asti työssä. Maryn isä on ollut "nokipoika", pieni poika, joka nuohoaa savupiipun vartalollaan kiipeämällä ylös savupiipua. Hän on ollut myös työssä kaivoksessa lapsena.
Iida Suominen kokee seksuaalista väkivaltaa, lähentelyä työpaikassaan ja lähtee siksi Kanadaan. 
Kanadalaisen rikkaan liikemiehen poika Thomas on masentunut, kun isä ei suvaitse pojan suunnitelmia opiskella taidetta. Hän on itsemurhan partaalla.

Koululainen kysyi: Auttoivatko ihmiset tuolla tavalla toisiaan? Aurora ja Iida asuivat nimittäin tätinsä luona vaikeana aikana. Auttoivat. Vasta viime vuosikymmeniä on kadonnut sukulaisten välinen rakkaus.
Joitakin aikuisia ärsyttää optimismi. Sitä haluan antaa nuorille lukijoille.