Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

4.12.2009

Unissakävely, aaveiden kuvaaminen



1900-luvun alun ihmiset olivat hyvin kiinnostuneita kaikesta mahdollisesta erikoisesta ja yliluonnollisesta. Aurora-kirjoissani esiintyvän Thomas Austinin eno Edward on tyypillinen edwardiaaninen joutilas nuori mies. Hän ei kuvittelisikaan tekevänsä työtä. Se olisi epämukavaa ja miksi viedä leipä jonkun köyhemmän miehen suusta! (tyypillinen selitys sen ajan joutilailla rikkailla)

Edwardilla on harrastuksia, mm autot ja valokuvaaminen. Kirjassani "Aurora, vaahteralaakson tyttö" Thomas raahaa enonsa valokuvausvälineitä, kun he ovat vuoden kestävällä Euroopan kierroksella. Kirjassa "Aurora ja villikyyhkysten aika" Edward yrittää kiihkeästi saada valokuvan kartanossa ja sen mailla liikkuvasta kummituksesta. Hän uskoo, että saisi sellaisella valokuvalla ensimmäisen palkinnon Lontoossa järjestettävässä valokuvauskilpailussa.

Kummituskirjassa voi tarkkaavainen lukija huomata myös freudilaisen ajattelun alun. Siinä kerrotaan myös unissakävelystä. Saman aikakauden kuuluisin unissakävelijä oli varmaankin ruhtinas Jusupov (eräs Rasputinin murhaajista), joka käveli poikana jopa palatsien katoilla täydessä unessa!

Miten syntyy kummitusjuttu?

Voiko tyttökirjassa olla kauhua ja jännitystä?

(Kirja on julkaistu nimellä 'Pirkko Pekkarinen' ja se ilmestyi vuonna 1995)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti