Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

11.2.2010

Näin aika kuluu: Kohta 20 vuotta ensimmäisestä Aurora-kirjasta
















Irja Båsk: "Aurora-tyttökirjatkin osallistuvat piikakeskusteluun" ilmestyi Hesarin Kaupunki-sivuilla 18.syyskuuta 1996, jolloin Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa oli avattu näyttely "Piikatyttöjä ja herrasneitejä vuosisadan alun Helsingissä ja Torontossa". Se kertoi Aurora-kirjoista ja niiden taustoista. Klikkaa kuvaa ja lue haastattelu.

Julkaisin ensimmäisen Aurora-kirjan vuonna 1991. Vuonna 1995 niitä oli ilmestynyt jo kolme, ja seuraavan vuoden syys-lokakuussa oli Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa näyttely, jossa oli esillä muiden muassa Jaana Perttulin nukkeja puettuina 1900-luvun alun asuihin Aurora-kirjojen henkilöiksi.

Lasivitriinipöydässä oli "kirjailijan pöytälaatikkko", esineitä, jotka liittyivät Aurora-kirjoihini mm vaahteranlehtiä Torontosta, valokuvia henkilöistä, jotka ovat olleet esikuvina, esimerkiksi sisareni Tuula, kaukainen sukulaiseni Aino Ackte ja anoppini, häneltä Aurora sai nimensä. Olin valmistanut itselleni 1900-luvun asun, joka päälläni pidin esitelmän. Sitä tuli kuuntelemaan parikymmentä henkilöä.

Tapasin aivan sattumalta näyttelyä laitettaessa Hesarin valokuvaajan, joka oli tullut ottamaan kuvia nukeista. Hän halusi kuvan minustakin. Esillä oli onneksi hattu rekvisiitaksi. Minulla ei ollut mitään meikkiä, joten tuli aito 1900-luvun alun kuva.

Olin kirjoittanut ensimmäiset lehtijuttuni ja kirjani nimellä Pirkko Pekkarinen. Vuonna 1998 otimme koko perhe käyttöön mieheni äidin suvun nimen Amnell. Lisäsin siihen itselleni viralliseksi toiseksi nimekseni äitini etunimen Anna. "Rupesit minun kaimakseni", sanoi äitini ilahtuneena. Sain perinnöksi naisenergiaa kahdelta naiselta, jotka ovat vaikuttaneet paljon elämääni ja joista pidin hyvin paljon. Seuraava kirja "Aurora ja Molly" ilmestyi vuonna 1999 nimellä Anna Amnell.

Kuvia Jaana Perttulin nukeista. Mukana myös lehtikuva ihastuttavasta Aurora-nukesta, joka istui kirjaston lasten- ja nuortenosaston leveällä ikkunalaudalla syksyisessä maisemassa puistonpenkillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti