Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. painos 1992.)

8.1.2012

1900-luvun alun nainen

1900-luvun alun nainen by Anna Amnell
1900-luvun alun nainen, a photo by Anna Amnell on Flickr.
Tyypillinen asu. Museo, Split, Kroatia


a parasol

Päivänvarjo oli todella suojaava Splitin kuumassa auringonpaisteessa. Siinä oli monta kerrosta kangasta.

pikkuesineitä

Naisen elämän pieniä mutta tärkeitä esineitä: katolisen naisen rukousnauha, Oikealla ylhäällä rukousnauha. Pienet kirjat ovat mielestäni ranteessa nauhalla kiinni pidettyjä miniatyyrikirjoja (dance card, carnet de bal), joihin pojat ja miehet kirjoittivat tanssiaisissa, minkä tanssin halusivat varata kultakin tytöltä tai naiselta. Minullakin oli tuollainen tanssivarausvihko, pieni kirja Amerikassa vaihto-oppilaana ollessani, kun olin mukana koulun ja golfklubin järjestämissä iltapukutanssiaisissa, joissa oli hyvin muodolliset säännöt.

2 kommenttia:

  1. Tuo puku on kaunis!

    Olen kirjoista lukenut noista tanssivarausvihoista...

    VastaaPoista
  2. Ai, tanssivarausvihko se on nimeltään? Minulla oli oikein pieni antiikinvalkoinen vihko, jossa oli kauniit kannet. Siitä riippui nauhan päässä pieni lyijykynä. Harmi, kun se ranssivarauskirjanen on hävinnyt. Sitä se jatkuva muuttaminen tekee.

    VastaaPoista