Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

23.6.2014

Historialliset nuorisoromaanit henkitoreissaan



Vuonna 2014 yhteispainos Aurora-kirjoistani: Vaahtetalaakson Aurora. 2014 Kliikkaa kuva suureksi!

Vielä vuonna 2002 kirjoitettiin: 
“Suomessa historiallinen romaani on varsin suosittu laji, mutta suosio on vaihdellut melkoisesti. Etenkin toisen maailmansodan jälkeen laji tuntui olevan henkitoreissaan (ks. esim. Syväoja 1984; Ihonen 1992). Missään tapauksessa laji ei näyttäisi olevan kuolemassa, ja historiallinen nuorisoromaani voi hyvin. Historiallista nuorisoromaania ovat viime aikoina pitäneet yllä muun muassa Maijaliisa Dieckmann, Yvonne Hoffmann, Kaisa Ikola ja Pirkko Pekkarinen (Anna Amnell). “ [Kirjoitin kolme ensimmäistä Aurora-kirjaa nimellä Pirkko Pekkarinen]
Markku Ihonen: Tavallista sitkeähenkisempi? Pohdintaa historiallisen romaanin lajin jatkuvuudesta. - vielä kerran: mikä on historiallinen romaani. – Teoksessa Merkkejä ja symboleja. Esseitä kirjallisuudesta ja sen tutkimuksesta. Toim. Markku Lehtimäki. 2002 Tampere University Press
https://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/65420/merkkeja_ja_symboleja_2002.pdf?sequence=1

Vuonna 2014 kirjoittaa FT Päivi Heikkilä-Halttunen blogissaan:
"Historiallisten lasten- ja nuortenromaanien määrä on vähentynyt viime vuosina: Amnellin lisäksi tästä lajityypistä pitää huolta tällä hetkellä vain Maijaliisa Dieckmann ja Kari Vaijärvi." 
Hän mainitsee, että fantasiaromaanit käsittelevät historiaa. Vrt IHosen kirjoituksen osuus postmodernista historiallisesta romaanista. Ihonen kirjoittaa myös siitä, miksi marksilaisuus suhtautuu väheksyvästi historiallisiin romaaneihin, "marxilaisessa perinteessä on yleensäkin kritikoitu ajatusta ajattomista lajeista".







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti