Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

13.7.2014

Pariisiin läksivät tytöt opiskelemaan taidetta













Riitta Konttisen tietokirja: "Taiteilijatoveruutta". Siltala 2014.
Hämeenlinnan Taidemuseon näyttely ja esitelmät samasta aiheesta

Aurora haaveili jo koululaisena siitä, että hän pääsisi opiskelemaan Pariisiin niin kuin kuuluisat suomalaiset naistaiteilijat olivat tehneet.  Aurora-kirjoissa kulkevat punaisena lankana Auroran haaveet taiteilijan urasta ja se, miten hän sen saavuttaa.

Ensimmäisessä kirjassa ovat Auroran haaveet ja piirtäminen torontolaisessa laaksossakin varhain kesäaamuina ennen työn alkamista. Palattuaan Kanadasta hän pääsee opiskelemaan taidetta Ateneumiin (jossa oli 1970-luvulle asti taidekoulu). Hän valmistaa suurta maalausta. Ahkeruudestaan ja lahjakkuudestaan hän saa palkinnon, joka yllättää iloisesti.

Viimeinen kirja - Aurora Pariisissa- jäi kirjoittamatta, sillä 1990-luvullakin oli lama ja pian sanottiin minulle myös, että ei kukaan ole enää kiinnostunut historiasta. Minulla on matkalaukullinen aineistoa 1900-luvun alun Pariisista, jopa Baedekkerin matkaopas, jota Thomaskin kuljetti mukanaan Euroopan matkalla.  Aurorasta ja Thomasista tuli taiteilijatoverit. Heidän nuoruuteensa osui ensimmäinen maailmansota, jota edeltävää onnellista aikaa Aurora-kirjat kuvaavat. Nyt sain vihdoinkin aikaan yhteispainoksen Aurora-kirjoista. Se ilmestyy elokuussa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti