Kamera Auroran aikaan

22.12.1907 Uusi Suometar no 297A/Suomen historian harrastajat

Villa Ensi Eirassa

Villa Ensi

Viktorian ajan joulu

"Korkean joulupuun latvasta tuijotti Auroraa iso enkelinukke sinisine lasisilmineen. Sen läpikuultavat tyllisiivet huojuivat hieman, kun lämmin ilma nousi ylöspäin, ja vaaleansininen silkkimekko kahisi. Enkelin alapuolella riippui koristeina pieniä puisia rumpalipoikia, lampaita, nukkeja, viulua sekä huilua soittavia kerubeja ja pitsireunaisia paperitötteröitä, jotka olivat täynnä makeisia. Puuhun oli ripustettu myös lahjoja: värikkäitä silkkihuiveja, seitinohuita pitsikoristeisia nenäliinoja, viuhkoja, helminauhoja ja muutamia pieniä kirjoja. Koristeiden väliin oli pujotettu kulta- ja hopeanauhaa, ja oksille oli ripoteltu kimaltelevaa hopeasadetta, joka sai joulupuun loistamaan kuin pyrstötähti. Puun alla oli röykkiöittäin lahjapaketteja, jotka oli kääritty kulta- ja hopeapaperiin ja sidottu leveillä silkkinauhoilla."
Ote kirjastani Anna Amnell: Vaahteralaaksoin Aurora 1-3. 2014

Nämä kuvat ovat Doverilta ostetuista kirjoista, jotka olen ostanut ja saanut samalla oikeuden käyttää niissä olevia kuvia.

Kuningatar Viktorian puoliso Albert toi Englantiin saksalaisen joulunviettotradition, johon oli kuulunut kaupungin torilla oleva joulukuusi jo ennen Lutheria, joka kuvattiin perheensä kanssa viettämässä joulua kuusen ympärillä. Kuvat Viktorian ja Albertin perheestä joulunvietossa loivat englantilaisen joulun.

Kuningatar Elisabet II mainitsee tämän vuoden joulupuhessaan Viktorian ja Albertin, jotka toivat tavan juhlia perheen kanssa joulukuusen keralla Britanniaan.

Elizabeth II Christmas speech 2015
https://www.youtube.com/watch?v=eoCty3E3xu0

Kun katolinen kirkko lakkautettiin Englannissa Henrik VIII:n toimesta 1500-luvulla, vanha kulttuuri romahti. Luostareissa oli opetettu lapsia, ne olivat olleet majapaikkoja matkustavaisille ja hoitopaikkoja sairaille ja vanhuksille. Kesti kauan ennen kuin tilalle syntyi vastaava protestanttista kulttuuria. Joulukin muuttui, rappeutui vähitellen niin paljon, että puritaanit kielsivät kokonan moisen remujuhlan.

Uusi joulukulttuuri syntyi vasta 1800 -luvulla. Kun 19-vuotias kuningatar Viktoria meni naimisiin samanikäisen serkkunsa, sivistyneen saksalaisen prinssin Albertin kanssa, syntyi myös uudenlainen joulun kulttuuri, joka vaikuttaa edelleen kaikkialla maailmasa. Siinä on paljon vaikutteita saksalaisesta protestanttisesta joulunvietosta, joka ei olut hyllännyt keskiaikaisia katolisen ajan juuriaan samalla tavalla kuin protestanttisuuteen pakotettu Britannia. Viktoria ja Albert lapsijoukkonsa kanssa juhlivat joulua, johon kuuluivat pienet joulukuuset pöydillä lapsille, joulumusiikki, ruoat ja koristeet.

Mukaan jouluun tulivat pakanallisen ajan koristelut kuten esimerksi misteli. Sen alla mies saa suudella naista. Tavalla on taustalla legenda muinaisista sotapäällikösitä jotka sovinnon tehtyään syleilivät toisiaan mistelipuun juurella.

Piikkupaatsama eli holly oli saanut jo aikaisemmin kristillisen merkityksen, piikit ja punaiset marjat merkitsivät Jeesuksen kärsimystä.

Piikkipaatsama on suosittu koriste. Sitä käyteään myös jouluvanukkaan koristeena.

Kuvaan Aurora-kirjoissa sekä köyhän että rikkaan perheen joulua 1900-luvun alun Torontossa. Viktoria oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin, mutta joulunvietto ei ollut ehtinyt paljon muutt

Joulukertomus : Aurora kokee jouluaaton köyhän ajurin perheessä ja joulun kartanossa joulupäivä - keittiön puolella

Ks. myös BBC:
Victorian Christmas (BBC, historiaa, kuvia)

Vanhan ajan joulu

Kahdessa ensimmäisessä Aurora-kirjassa, Aurora, Vaahteralaakson tyttö 1991, 2. painos 1992 ja Aurora ja Pietarin serkut 1993 sekä yhteisniteessä Vaahteralaakson Aurora 1994  on useita joulukuvauksia. Torontossa vuonna 1903 jouluaatto köyhän hevosajurin perheessä ja Auroran ankea joulupäivä Vaahteralaakson rikkaassa kartanossa vuonna 1903 ja joulu Helsingin Bulevardin varrella puutalossa Auroran tädin kotona vuonna 1905. Blogin otsikkokuva kertoo 1900-luvun alun joulutunnelmasta: Dover

Joulukirjoituksia tässä blogissa ja muissa blogeissani.

Joulukissa, kissamme Tiina pääsi kirjaan, kuvaukseen joulusta ajurin perheessä.: Joulukissa (kissablogissani)

Thomas tulee kosimaan Auroraa. Luminen Helsinki 1900-luvun alussa.

Aurora ja Molly on lastenversio Auroran tarinasta

Lapsi palvelijana. Matti Amnellin kuvitusta ensimmäisen Aurora-kirjan kansilehdessä 1991. Siinä Molly miettii, uskaltaako pyyhkiä pölyjä hienosta maljakosta. Mutta Aurora-kirjoihin kuuluu myös erillinen Molly-kirja, neljäs Aurora-kirjani. (Loppuunmyyty, vain kirjastoissa)

Anna Amnell: Aurora ja Molly. Kirjapaja 1999 Lukutoukka-sarja.  105 sivua. Kuvitus: Matti Amnell. Tämä "pikkutyttöjen Aurora-kirja" sai hyviä arvosteluja ja pääsi Hesarin eniten myytyjen lastenkirjojen listalle. Se on ollut jo kauan loppuunmyyty, mutta sitä on kirjastoissa. Kuvia on käytetty yhteisniteessä, jossa Mollyn tarina on eri vaiheissaan kahdessa kirjassa. 

"Kirjassa käydään läpi matka Helsinkiin, laivamatka Atlantin yli ja saapuminen maahan, joka ulottuu valtamerestä valtamerelle. - - Molly, kirjan toinen nimihenkilö on pieni, orpo piikatyttö, jonka suurin haave on oppia lukemaan. Molly on kömpelö ja arka, mutta Auroran ja Maryn hellässä hoivassa hän rohkaistuu ja oppii lukemaan. - - Aurora ja Molly saattaa innostaa nuorta lukijaa tarttumaan Aurorasta kertovaan trilogiaan ja sukeltamaan tyttökirjojen ihanaan maailmaan." Marketta Härkönen, Virikkeitä 1/99, s. 22. Ibby Finland.

"Lastenkirjallisuuden mittakaavassa Amnell onnistuu kuvaamaan luokkayhteiskunnan rujoutta siinä missä laaksomaiseman romanttista pehmeyttäkin." Loivamaa, Ismo: Nuortenkirjojen kevät oli ilmeeltään iloinen. – Ilkka 17.6.1999.

Lue myös kirjoitukseni Orvot, suojatit ja palvelustytöt tässä blogissa. 
Mollylle palvelustytöksi pääseminen oli parempaa kuin orpokodissa oleminen:

"Parasta oli, että Mary ja Aurora puhuttelivat häntä nimeltä. Molly maiskutteli omaa nimeään 'moli, moli, moli' kuin suklaaleivosta, jonka hän oli saanut eräänä päivänä Marylt. Orpokodissa hän oli ollut vain 'sinä tyttö siinä' tai 'O'Connor', kun häntä harvoin puhuteltiin." 

Ja lopussa Mollysta tulee suojatti, jota odottaa koulutusmahdollisuus ja hyvä tulevaisuus. 

Aurora-kirjoissa on myös afrikkalaisten historiaa

Aurora ystävystyy kartanon mustan puutarhurin lapsenlapseen, pikkupoikaan, joka haaveilee tulevansa lääkäriksi. Eräs toimittaja moitti minua kirjan ilmestyttyä radiohaastattelussa jo siitä, että olin laittanut mustan pojan lukemaan kirjaa. Eikö mustien pitänyt olla Amerikoissa puuvillapelloilla?  Mutta minähän kirjoitin Kanadasta.

Auroran ystävä Noah Washington käy mustien lasten koulua Torontossa ja kartanon vanha kotiopettajatar antaa yksityistunteja lahjakkaalle pojalle ja opettaa "soittamaan pianoa, fysiikkaa, puhumaan ja kirjoittamaan ranskaa ja muuta sellaista, mitä ei opeteta mustien lasten koulussa. Siellä opetetaan vain lukemista, kirjoittamista ja vähän laskentoa", kuten Noah kertoo Auroralle. 

Samaan aikaan, kun aloin suunnitella esikoisteostani, oli silloisessa kotikaupungissani Torontossa näyttely Toronton mustien historiasta. Siellä oli paljon kuvia 1800-ja 1900-lukujen vaihteesta: mustien klassisen musiikin orkesteri, "Tuomo setä", joka oli muuttanut Torontoon ja toimi pappina, torontolainen musta lääkäri. 

Kun kirjani sitten ilmestyi, olin palannut Suomeen, jossa kirjoitettiin 1990-luvulla nuortenkirjoistakin paljon kirja-arvosteluja, niin minunkin kirjoistani, mutta yhdessäkään niistä ei kiinnitetty huomiota siihen, että kirjoitin esikoisteoksessani myös Pohjois-Amerikkaan tuotujen mustien historiasta. Päähenkilöt ovat keksittyjä, mutta historiallisesti totta.

 Aurora kertoo Thomasille: 

 Tiedätkö, että Noah'n vanha isoisä oli Afrikassa heimopäällikön vanhin poika. Hänestä piti tulla kuningas! Eräänä päivänä hän oli metsästämässä toisten poikien kanssa, ja vihollisheimon orjakauppiaat tulivat ja ottivat hänet kiinni. Hänet lähetettiin New Orleansiin ja myytiin orjamarkkinoilla. 
 - Tuota minä en tiennyt, Thomas sanoi. He kävelivät vierekkäin tietä pitkin.

 - Se tapahtui kauan sitten. Hän on hyvin vanha. Amerikassa hän rakastui tyttöön, joka oli samasta heimosta kuin hän. He puhuivat salaa omaa kieltään. Eräänä päivänä joku kuuli heidän puhuvan sitä kieltä, ja Noah'n vanha isoisä myytiin heti toiselle plantaasille, vaikka he olivat naimisissa. Iso-ukki - tietysti hän ei ollut silloin vielä iso-ukki - joutui kävelemään monta kymmentä kilometriä, kun sai mennä tapaamaan kerran kuussa perhettään.
 - Tuohan on kuin Tuomo-sedän tuvasta.
 - Tiesitkö, että Noah'n isoisä tunsi oikean Tuomo-sedän? Tuomo-sedästä tuli pappi ja hän asui täällä Kanadassa.
 - Noah'n perhe on asunut täällä jo ennen meitä. Isosetäni omisti tämän talon. Hänen vaimonsa ja lapsensa kuolivat, ja hän jätti omaisuutensa perinnöksi isälleni. Isosetäni vaimo auttoi Amerikasta paenneita orjia. Noah'n iso-ukki pakeni hänen avullaan tänne maanalaista rautatietä. Orjia kuljetettiin salaa paikasta toiseen taloihin ja kirkkoihin, joita sanottiin asemiksi. Täällä Kanadassa heistä tuli vapaita. 

 Aurora. Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), 112-113) ja yhteispainos Vaahteralaakson Aurora (2014) sivut 73-74. 

 P.S. Kirjaani vaikutti myös se keskustelu, jonka kävin Torontossa puhujakiertueella olevan Nelson Mandelan vanhimman tyttären Maki'n ja hänen silloisen aviomiehensä kanssa. Siitä olen kirjoittanut jo aikaisemmin.

Lisäys: Kerron  myös fiktiivisten vanhan kotipettajattaren ja fiktiivisen mustan puutarhurin nuoruuden 
ihastumisesta sekä tosiasioihin perustuvan tarinan siitä, kuinka varakkaan mustan torontolaisperheen  tytär Minnie Minks ryöstettiin petoksen - avioliittolupauksen -  avulla Yhdysvaltoihin ja myytiin siellä orjaksi. Sillä tarinalla oli onnellinen loppu, Minnien löydettiin ja vapautettiin.




Vrt mustan nuorukaisen kuva Eremitaasissa.
Tänään Helsingin Sanomat:
"Historiassa on monia hahmoja, joiden tarina kuulostaa kiehtovuudessaan keksityltä, mutta on silti täyttä totta." Tommi Uschanov: "Afrikkalainen orja on osa historiaamme" [Pushkinin äidin isoisä oli afrikkalainen]
http://www.hs.fi/sunnuntai/a1449199106271

Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta

pikkukuvassa kirjan ensimmäinen painos vuodelta 1993

Kirjoitukseni on tässä blogissa. Linkki tuli vahingossa tännekin. :)
Vaahteralaakson Aurora: Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta: Matti Amnell, kannen kuva (yksityiskohta/detail) "- Kasimir-setä, onko totta, että Suomessa naisetkin saavat kohta äänestää? kysyi...

Aurora-kirjat kertovat myös suurlakkovuodesta

Matti Amnell, kannen kuva (yksityiskohta/detail)

"- Kasimir-setä, onko totta, että Suomessa naisetkin saavat kohta äänestää? kysyi Olga.

  - Totista totta.

  - Silloin minä kyllä muutan aikuisena asumaan Suomeen, sanoi Olga."

Näin sanoo pietarinsuomalainen Olga kirjassani Aurora ja Pietarin serkut(1993), joka on osa yhteispainosta Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora, 2014. 

Vasemmistolaispiireissä kirjastani ei pidetty eikä pidetä varmaan vieläkään. Se johtunee mun muassa tästä:
"  - Sitä minä en ymmärrä, miksi eivät kaikki olleet iloisia senaatintorilla? Olga kysyi. - Eivät ottaneet edes hattua päästään.
  - Ne olivat sosialisteja, kapteeni Kockin miehiä. He eivät olleet vielä tyytyväisiä, mutta se on kokonaan toinen juttu, sanoi Kasimir-setä vakavana. - Toivokaamme, että kaikki jää tähän ja mennään sovinnolla eteenpäin. Maamme ei ole ollut koskaan näin hyvässä asemassa.
Vaahteralaakson Aurora, kirjan Aurora ja Pietarin serkut lopussa.
Myös e-kirjana http://www.adlibris.com/fi/e-kirja/vaahteralaakson-aurora-9789522867247

Myös e-kirjana

Kirjani Aurora ja Pietarin serkut (1993) kertoo suurlakkotalvesta 1905 taideopiskelijan ja koulutytön näkökulmasta. Kirja on on nyt osa yhteispainosta Anna Amnell: Vaahteralaakson Aurora. 2014 BoD.
http://www.bod.fi/…/vaahteralaakson-auro…/9789522863553.html

Kirja-arvostelujaAurora-kirjoista

http://amnellanna.blogspot.fi/2014/08/vaahteralaakson-aurora-on-yhteispainos.html

Helsingin Sanomat kertoo suurlakosta

http://www.hs.fi/paivanlehti/05122015/a1449208211924

http://aurorakirjat.blogspot.fi/2014/07/vaahteralaakson-aurora-on-yhteispainos.html

Villa Hjelt: Fit for a king

Tästä rakennuksesta olisi tullut Suomen kuninkaanlinna. Villa Hjelt, Italian Suomen suurlähettilään residenssi. Tehtaankatu, Eira. (Gustaf Erlander) Lue Jukka Petäjä: "Suomen kuninkaan koti Tehtaankadulla" HS/Kulttuuri 5.12.2015. 

Kun olimme nuoria, asuimme vastapäätä tätä taloa. Istuin sisareni kanssa illalla ikkunalaudalla, ja katsoimme kuinka lähetystön juhliin meni iltapukuisia ihmisiä. Pikkusiskoni kävi lukiota Helsingissä.

Katso lisää kuviani tästä Gustaf Erlanderin suunnittelemasta huvilasta. 

 https://www.flickr.com/…/amnellanna/albums/72157661970112366

Kaksikielinen teos (italiaksi ja suomeksi)
http://baldi.diplomacy.edu/diplo/texts/Helsinki_Ambasciata.pdf

Art nouveau detail

Art nouveau -kahvilan ulkokoristeita

Kahvilan mekaaninen piano




Toinenkin kuva löytyi. Ei ihan samaa sävyä.:)

Uudet värikollaasit 13

Laura Ingalls Wilder

Kanadan vuosina osuimme eräällä lomamatkoistamme Yhdysvalloisssa Missourin osavaltiossa sijaitsevaan pieneen kylään, johon Laura Ingalls Wilder ja Almanzo Wilder muuttivat. Laura ja Almanzo olivat pieniä kooltaan, ja Almanzon rakentama ihastuttava valkoinen talo on kuin nukkekoti. Se on kauniissa ympäristössä Ozark-vuoristossa. Laura ja Almanzo olivat hyvin aktiivisia kyläyhteisössä. He lähettivät ainoan lapsensa Rosen sukulaisten luo suurkaupunkiin, jotta tämä saisi hyvän koulutuksen.
Laura alkoi muistella lapsuuttaan tyttärensä Rosen innostamana, ja Almanzo rakensi hänelle talon kylkeen pienen kirjoitushuoneen. Laura oli jo kuusikymppinen kirjailijanuransa alussa. Ensimmäinen kirja ei kelvannut alussa kustantajille, vaikka toimittajatytär Rose oli hankkeessa mukana. Pieni talo preerialla -kirjoja pidetään Yhdysvalloissa historiallisina romaaneina, joissa on kansatieteellisesti merkittävää aineistoa. Uskon, että tästä Ingalls-museon linkistä voi olla iloa Pieni talo preerialla -kirjojen ja -elokuvien ystäville.

--äskettäin Laura Ingalls Wilderin kirjoista on ollut monenlaista kohua, muun muassa se, että ne olivat alkujaan paljon realistisempia, mutta kustantaja sensuroi niitä. Lapsuuden aikana saatu kuva näistä kirjailijoista on kokonaan muuttunut, kun olen lukenut heistä paljon. 



Ingallsin kotimuseossa oli eräs hauska paikka, autotalli, jonka seinälle Almanzo oli naulannut talteen kaikkien heidän autojensa rekisterilaatat. Niitä oli monta.Museossa oli myytävänä eräs Pieni talo preerilla -kirjoista myös suomeksi, ja optimistinen mieheni osti sen minulle ja kirjoitti siihen 'omalle kirjailijalleni-- '. Se oli paljon ennen kuin aloin kirjoittaa kirjoja. 

Lauran talon kuva on matka-albumista pimeänä päivänä kuvattu :)

Laura Ingalls Wilder -kotimuseo

Sensuroimaton versio näistä kirjoista on ilmestynyt.
Guardian kirjoittaa vuonna 2015
http://www.theguardian.com/books/2015/jan/08/pioneer-girl-laura-ingalls-wilder-review-little-house-prairie

1990-luvun Aurora-kirjat nyt yksissä kansissa

Vuosi 1991 oli merkittävä vuosi Euroopan historiassa. Silloin ilmestyi myös ensimmäinen Aurora-kirjani, joka kertoo teini-ikäisen taiteilijaksi haluavan Aurora Koivun (filtiivinen henkilö) elämästä 1900-luvun alun Suomessa ja siirtolaisena Torontossa.
Suuri koko: lue

Lue Irja Båskin haastattelu vuodelta 1996, jolloin Aurora-kirjoista oli näyttely Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa. Esillä olivat myös Jaana Perttulin Aurora-kirjojen henkilöistä tekemät nuket.




Vuonna 1991: Kun tulin työstä kotiin, löysin kolme pinoa kustantajalta tulleita Aurora--kirjoja ruokasalin pöydällä, ja niiden vieressä oli kimppu vaaleanpunaisia Cadillac-ruusuja, jotka mieheni oli ostanut esikoisteokseni ilmestymisen kunniaksi.

Kirjoitin Aurora-kirjat 1990-luvulla nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora, Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995. Vuonna 1999 Auroran tarinasta ilmestyi pienemmille lukijoille Aurora ja Molly. Sen julkaisin jo nimellä Anna Amnell, sillä olimme ottaneet koko perhe käyttöön sukunimen Amnell, joka on mieheni äidin tyttönimi.

Koska Aurora-kirjojen ensimmäiset painokset olivat jo loppuneet ja lisäksi silloinen kustantajani Kirjapaja oli lopettanut historiallisten nuortenkirjojen julkaisun, kokosin kolme ensimmäistä kirjaa vuonna 2014 kauniiksi yhteispainokseksi ja julkaisin sen omakustanteena Books on Demandin kautta. Kirjan lopussa on Kirje lukijalle, jossa kerron kirjan taustoista. Yhteisnidettä on myös e-kirjana nettikaupoista. Lue: Kirjatiedot ja tilaus BoD:n sivulta

Vaahteralaakson Aurora on koko perheen kirja.
Jos lähikirjastosi ei ole vielä tilannut sitä, pyydä tilaamaan
Vaahteralaakson Aurora on valtion vuoden 2015 ostotukilistalla

lue vielä
Lue lisää tämän blogin sivulta : kirjatiedot ja otteirta arvosteluista
http://aurorakirjat.blogspot.fi/p/esikoisteokseni-ilmestyi-vuonna-1991.html

Tekijä: Amnell, Anna

Teoksen nimi: Vaahteralaakson Aurora/Anna Amnell ; kuvitus: Matti Amnell, Institute of  Migration Archive

Julkaisutiedot:  Helsinki: Books on Demand, 2014 (Norderstedt, Saksa: Books on Demand, 2014)

ISBN: 978-952-286-355-3
e-kirja 978-952-286-7247

Huomautus: Yhteispainos ilmestynyt ensi kerran vuonna 2014

Sisältö: Aurora – Vaahteralaakson tyttö; Aurora ja Pietarin  serkut ; Aurora ja villikyyhkysten aika  
Huomautus: Ilmestyneet aikaisemmin nimellä Pirkko Pekkarinen: Aurora – Vaahteralaakson tyttö (1991, 2.p 1992); Aurora ja Pietarin  serkut (1993); Aurora ja villikyyhkysten aika (1995) 
Kieli: suomi
Aineistolaji: KIRJA/BOK
Ulkoasu: 362 s. ; kuv. ; pehmeäkantinen; 14,8 x 21
ja klikkaa alla olevaa kuvaa suureksi

Iida Aalberg

Iida Aalbergin lapsuudenkoti toimii museona
"Leppäkosken ratamestarin talo on täydellinen harvinaisuus rautatierakennusten joukossa. Se on vanhimman radan ensimmäisen vaiheen aikana rakennettu ja siellä asui jo v.1862 silloinen ratamestari Antti Ahlberg. Hän oli tulevan suuren diivan, näyttelijä Ida Aalbergin isä. Talo oli Ahlbergien hallussa 1900-luvun alkuun asti. Rakennuksessa on ollut Ida Aalberg-museo vuodesta 1976 alkaen."

Iida Aalberg (1857-1915) 
Ida Aalberg Pietarissa vuonna 1901 Hedda Gablerina  Wikipedia

" -- Ida Aalbergin ihmeellinen ääni ––. . Niin suggeroivaa ääntä en ole maailmassa kuullut kellään. Hän tuli näyttämölle ja hänen mukanaan jokin taikavoima.'" 
Kansallisteatterin johtaja Eino Kalima nähtyään opiskelijana Moskovassa Iida Aalbergin esiintymisen.  Kaila opiskeli Moskovassa (1904–1907) ja Pietarissa (1907–1908). 
P.S. Näin omana opiskeluaikanani viimeisiä Kaliman ohjaamia Tsehovin näytrelmiä. Ne toivat viestin suomalaisen teatterielämän suurista vuosista, joiden suuri tähti oli Iida Aalberg.

Tuula

Sisareni Tuula kuoli vuonna 2007 syöpään. Hän oli minua yhdeksän vuotta nuorempi, rakas pikkusisko. Tuula oli ulkomuodoltaan esikuvana Auroralle.

Kuten Aurora Tuula suunnitteli myös taideopintoja, mutta tuli kotiin kesken Ateneumin karsintakurssien, kesken päivän, kun eräs - vielä sisareni kuolinvuonna valtionpalkinnon saanut  -  miesrunoilija ja kääntäjä piti opiskelijoille poliittista propagandaa uhkuvan puheen marksilaisuudesta. Se oli myös sortoaikaa, niin kuin Auroran aika, varsinkin Helsingissä, josta Tuula monien lailla muutti pois.

Sisareni kuoleman jälkeen en pystynyt kirjoittamaan moneen vuoteen. Haluan muistaa tänään erityisesti Tuulaa.
Donne: Death, be not proud-- (English & suomeksi)
www.luminarium.org/sevenlit/donne/sonnet10finnish.php

Vaahteralaakson Aurora kirjamessuilla

Vera Wunderlich ja kirjani Vaahteralaakson Aurora ja Lucia ja Luka (2013) -kirjamessuilla

Vera Wunderlich, Markkinointi & PR BoD Suomi

Books on Demand GmbH

Vasemmalla näkyy myös Vaahteralaakson Aurora (2014).  Corinna Wolff ja Vera Wunderlich olivat yhdyshenkilöni, kun tein kirjoja BoD: n kanssa. He tekivät kannen painoteknillisen toteutuksen ja kirjan taiton. Corinna Lucia ja Luka -kirjaan ja Vera Vaahteralaakson Aurora-kirjaan.
Kiitos, Vera, yhteistyöstä!
Kuva: Matti T. Amnell

Sunrise in Helsinki

Photo Friday: Panorama
Aurora= aamurusko, sunrise

Nostalgiaa: uimaranta ja luistinrata

Kesällä uimala, talvella luistinrata olivat pikkukaupungin lapsille ja koululaisille paratiisi. Kuvassa olevat ovet vievät Iisalmen uimalan pukusuojarakennukseen. Siellä laitettiin kesällä päälle uimapuvut ja talvella jalkaan luistimet. Kioskista ostettiin jäätelö ja limonaadia.

Osallistun tällä kirjoituksella Pieni Lintu-blogin Nostalgia-haasteeseen. 

Arkkitehti Eino Pitkäsen suunnittelema funktionalistinen Iisalmen uimarannan kioski- ja puhuhuonerakennus vuodelta 1934 edustaa samaa aikakautta kuin Helsingin Hietarannan pukusuojarakennus.Tämä uimala on mukana arkkitehti Ville Ylösen Hietsun paviljonki -tutkimuksessa esimerkkinä saman ajan uimarannan pukusuojarakennuksesta.

”Pukusuoja liittyy myös sosiaalihistorian vaiheeseen jolloin kaupungit ja kunnat alkoivat parantaa yleisten uimarantojen palvelutasoa vapaa-ajan vieton yleistyessä keskiluokan parissa." (Ville Ylönen Hietsun paviljonki - tutkimuksensa tiivistelmässä.)

Uljaita uimareita Hietalahden kirpputorilla Helsingissä.

Luvussa Rakennuksen tyyli ja aikakausi Ylönen kirjoittaa: ”Erityisesti 1920-luvulla kesänvietto sai uusia piirteitä; varjoisat puistotiet vaihtuivat hiekkarannalla loikoiluun ja leikkiin. Ilmaisten uimarantojen suosion kasvaessa tyhjenivät rannalle rakennetut uimahuoneet. Näissä suljetuissa ja maksullisissa rakennuksissa ihmiset olivat aiemmin vaihtaneet vaatteensa ja uineet rajatulla alueella."

 

"Julkisten uimapaikkojen perustaminen siis liittyi 1920- ja 1930-lukujen ruumiinkulttuurin ihailuun, mutta myös kansanterveydelliseen edistystyöhön – erityisesti taisteluun tuberkuloosia vastaan." (2.3.2. Kansankulttuurin murroskausi)

Katso kaikki kuvat lapsuuteni paratiisista. Iisalmi: uimala, beach





Lapsuuden luistinrata ja talvinen pikkukaupunki ovat vain muistoissa. Järven jäälle oli aurattu luistinrata, kovaäänisistä kuului tunnelmallista musiikkia, ja me lapset syöksyimme luistimilla suoraan korkeisiin lumikasoihin, joita oli kerääntynyt luistinradan ympärille. Iloisina ja posket punaisina kävelimme luistimet jalassa pukuhuoneeseen ja riisuimme luistimet. Vain harvoilla tytöillä oli kaunoluistimet. Yleensä meillä oli monoihin kiinnitettävät luistimet tai isommilla tytöillä hokkarit, jotka oli saatu vanhemmilta sisaruksilta tai serkuilta. Kadut olivat lumisia ja korkeiden lumikinosten reunustamia. Ilma oli puhdas ja raikas.
Olen ottanut tunnelmallisen talvikuvan Porvoossa Pariisin Ville -hotellissa 21.12.2012. 

Mukaan arkkitehti Ville Ylösen tutkimukseen ovat päässeet Iisalmen Haukiniemen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus ja tässäkin kirjoituksessa olevat kaksi valokuvaani siitä (toinen ja kolmas kuva):

Lue lisää blogistani
blogisisko.blogspot.com/2012/02/hietsun-paviljongista-hel...


Tutustu tutkimukseen:

Ylönen Ville: Hietsun paviljonki  (PDF)- Hietarannan vanhan pukusuojarakennuksen korjaus- ja muutossuunnitelma kylätaloksi. Diplomityö. Aalto-yliopisto Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu Arkkitehtuurin laitos 24.1.2012

Arkkitehti Ville Ylönen SAFA, (kuvat ja tekstit)
Iisalmen Haukiniemen uimarannan kioski- ja pukuhuonerakennus esiintyy sivulla 23 (ks. Kuvalähteet E: Anna Amnell)

Huom!

Uusi Helsinki?   Millainen on Helsingin tulevaisuus, ja onko sille vaihtoehtoja?

"Tässä kirjassa eri alojen asiantuntijat kertovat rakastamastaan Helsingistä. Jokainen kirjoittaja on valinnut kaupungista jonkin osan, joka on herättänyt hänessä iloa, inhoa, surua tai intoa. Kirjassa katsotaan paitsi pääkaupungin menneisyyteen ja lähihistoriaan myös mietitään, millainen Helsinki voisi olla." Arkkitehti Ville Ylönen kirjoittaa Hietsun paviljongista.