Aurora on siirtolainen ja paluumuuttaja

Eräänä päivänä hakkasin Torontossa keittiön pöydän ääressä punaista kirjoituskonettani ja näin mielessäni kolmiulotteisena, kuin monivärisenä hologrammina vaalean tytön, joka pyyhki pölyjä viktoriaanisessa kartanossa. Annoin tytölle nimen Aurora ja aloin kirjoittaa. Muutimme takaisin Suomeen yhdeksän vuoden siirtolaisuuden jälkeen ja jatkoin kirjaani uudesta suomalaisesta Aurorasta, sortovuosien tytöstä, joka joutuu muuttamaan vuonna 1903 Kanadaan etsimään Suomesta karkotettua isäänsä. Syntyi Aurora vaahteralaakson tyttö (1991, 2. Painos)

5.5.2015

Kevätmyrsky. Springstorm

Johanneksenpuisto

Olin eräänä aamuna kuudennessa kerroksessa sijaitsevan asuntomme avoimen ikkunan ääressä, kun edessäni olevassa Johanneksen puistossa nousi yhtäkkiä myrsky. Ensin kuului, kuinka tuuli yhtäkkiä kiihtyi. Puut alkoivat heilua, kuin joku olisi ravistellut niitä. Näytti siltä,  kuin puut olisivat nousemassa ylös juuriltaan ja nousisivat ilmaan.  Äkkiä yksi puista kaatui rytisten ja kuului huuto. Sitten myrsky oli hetkessä ohi. Suljin ikkunan ja juoksin aamutakkisillani alas puistoon katsomaan, oliko kukaan jäänyt puun alle. 
Onneksi paikalla ei ollut ketään. Mutta Helsingin kaupungin puisto-osaston miehet tulivat melkein samassa ja pohdimme yhdessä, miten hirveää jälkeä olisi tullut, jos puistossa olisi ollut paljon  ihmisiä, vaikkapa tulossa konsertista Johanneksen kirkosta. 
Siirsin tämän kokemuksen muunneltuna toiseen kirjaani Terijoelle:

Eivät Olga ja Elisabet pelänneet enää myrskyä, vaan katselivat usein sen alkamista parvekkeeltaan . Ensin linnut lentelivät levottomina edestakaisin puitten yläpuolella. Sitten tuuli alkoi kieputtaa kuivuneita lehtiä ja oksia ja nosti niitä yhä ylemmäksi aivan puitten latvoihin asti. 
  Kun puut alkoivat huojua ja taivas muuttua synkäksi, oli aika rynnätä sisään. Tytöt polvistuivat ikkunan edessä olevalle sohvalle ja toisiinsa nojaten ihailivat salamoita ja kuuntelivat kaatosateen ropinaa katolla.
(Aurora ja Pietarin serkut, 1993,  kaikki Aurora-kirjat nyt myös yksissä kansisssa: Vaahteralaakson Aurora 2014)


Niagara Falls_1986_July_024


Myrsky on juonen alkuun paneva voima kolmannessa Aurora-kirjassa  Aurora ja villikyyyhkysten aika (1995), joka tapahtuu kokonaan Kanadassa. Myrsky alkaa myyttiseltä Niagaralta -  jossa on usein nykyäänkin myrskyjä - ja mullistaa laakson reunalla olevan talon ihmisten elämän. Ollaan edelleen 1900-luvun alussa, ensimmäiseen maailmansotaan ja vallankumousten aikaan on vain muutama vuosi. (Niagara-kuvan otti nähtävästi poikani eräällä monista matkoistamme Niagaralle.)

Kevätmyrsky lähti liikkeelle Niagaralta ja pyyhälsi vaahtopäät aallot kintereillään Ontariojärven toiselle puolen Torontoon. Se repi kattopeltejä, kiskoi puita juurineen ja ravisteli kaupungintalon kellotornia niin kovaa, että kivinen koira irtosi tornin seinämästä ja loikkasi villinä vapauteen. 


St John's Church and the Hotel Torni (Tower) in Helsinki
[Johanneksen kirkon tornissa on täsmälleen samanlaiset gargoilit kuin Toronton vanhan kaupoungintalon tornissa!)

St John's Lutheran Church, Helsinki

Nämä  gargoilit tuijottivat minua kahdenkymmenen vuoden ajan Ullanlinnassa joka päivä.

Sininen maisema

Myrskytuuli riensi sitten kaupungin ulkopuolelle vihreille kukkuloille ja sukelsi syvälle tummaan laaksoon.  Kuvassa laakso Krk-saarelta. Toronton laaksot ovat myös hyvin suuria, niiden pohjalla virtaa Don-joki sivuhaaroinen. 

Kyhmyinen villiomenapuu natisi rajuilmassa, muutama kiemurainen oksa taittui ja lensi laakson pohjalla juoksevalle purolle, mutta omenapuu ei murtunut. Se oli kokenut pahempiakin myrskyjä.
  Ukkonen jyrisi ja salamoi. Korkeat sokerivaahterat huojuivat laakson reunoilla, vanha hemlokki kaatui rytisten ja puitten juurilla pesissään kyyhöttävät pesukarhut ja haisunäädät vapisivat pelosta.

Huvila Tukholman saaristossa

 Salamat välähtelivät ja valaisivat laakson reunalla kohoavaa isoa kartanoa. Myrsky alkoi riehua tuulen ja sateen pieksämissä suipoissa torneissa. Valot sammuivat kartanosta. Myrskytuuli kolisutteli kattoa ja kieppui parvekkeilla.
Tämän kartanon kuvasin laivalta Tukholman saaristosta. Se muistuttaa Pohjois-Amerikan viktoriaanisia taloja.

Valurautapenkki
 Se lennätti ilmaan kokonaisen pilven kuivia oksia ja lehtiä puutarhasta ja kasvimaalta, heitti ne verannoille ja valurautapenkeille ja pujahti sitten alastomien marmorikerubien kannattelemaan sementtiruukkuun nauttimaan kaatosateesta.
(Aurora ja villikyyhkysten aika, 1995)
Viktorian ajalle tyypillinen valurautapenkki Pyhän Laurin kirkon hautausmaalta Vantaalta. 


Miksi olen kuvannut myrskyä Aurora-kirjoissani? Siinä on selvästi tietoistakin symboliikkaa: 1900-luvun alun yhteiskunnan myrskyisä muutos tai oikeammin sen tulon tietoisuus kirjoittajan ja lukijan alitajunnassa on keskeinen näissä kirjoissa. Olen käyttänyt näissäkin kuvauksissa sekä omaa kokemustani että faktoja 1900-luvun alun kulttuurista. 

Anna Amnell:  Vaahteralaakson Aurora. Aurora 1-3, yhteisnide 1990-luvulla ilmestyneistä kirjoistani. Myös eKirja.  Sisältää kirjat Aurora Vaahteralaakson tyttö 1991 (2. painos 1992), Aurora ja Pietarin serkut 1993 ja Aurora ja villikyyhkysten aika 1995.

p.s. Faktaa: Myrskyt ovat edelleen usein hyvin rajuja Niagaralla ja Toronton laaksoissa, jotka ovat oikeastaan enemmänkin rotkoja (ravines).
Kattopellit repeilivät ja katu halkesi ensimmäisen opiskelija-asuntoni vieressä kadulla Rööperissä.
 Kun myrsky riehui Rööperissä. Ja minä vain nukuin!

Katso Toukokuu-kuvat Pieni lintu-blogissa

23 kommenttia:

  1. Hui, onneksi ei käynyt myrskyssä pahasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä säikähdin. Silloin tällöin jää joku ihminen kaupungeissakin kaatuvan puun alle.

      Poista
  2. Myrskyjä onkin nyt keväällä ollut tavallista enemmän, täälläkin puut kaatuivat ja oksat lensivät pari viikkoa sitten.
    Kaunis kuvakavalkadi ympäri maailmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy purkaa näitä traumaattisia kokemuksia myös blogeissa. Sitähän nämä ovat: vuodatusta..:) Tuo kuvassa oleva oksa lensi puusta muistaakseni viime vuonna.

      Poista
  3. Todella kauniita kuvia. Myrskyissäkin on oma tunnelmansa, kun muistaa varoa. Alimman kuvan penkki on aivan ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo penkki on suoranainen aarre. En ole nähnyt yhtä aitoa monesti.

      Poista
  4. 1890 rakennettu Villa Kivi on hienostunut esimerkki 1800-luvun huviloista.

    http://aurorakirjat.blogspot.fi/2008/06/villa-kivi-1890.html

    VastaaPoista
  5. Hieno vastaus. Kokemasi tapahtuma pysyy varmaan mielessä ainba. Etenkin, kun olet taltioinnut sen kuvin ja sanoina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein on niin, että ihminen tajuaa erikoisen tapahtuman vasta myöhemmin ja pystyy käsittelemään menneisyyttään pala palalta.

      Poista
  6. Upea kokonaisuus - tässä kuvakertomuksessa on hieno rytmi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Flunssaisen kooste.:)

      Poista
  7. Niin upeaa katsottavaa kuin myrsky sisätiloista seuraten onkin, saattaa sille olla ulkonaliikkujalle kohtalokkaat seuraukset. Onneksi ei tällä kertaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi en ole minäkään joutunut koskaan ulkona myrskyyn. Täällä Helsingissä saattaa tuuli yltyä niin voimakkaaksi, että se saattaa jalankulkijan vaaraan.

      Poista
  8. Mielenkiintoinen postaus! Tekstiäsi on mukava lukea. Jospa kesällä lukisin vaikka tuota Aurora-sarjaa!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkista, onko niitä alkuperäisiä Aurora-kirjoja (1991-1995) lähikirjastossasi. Jos ei ole, tee tilaus Vaahteralaakson Aurorasta (2014), jotta kirjasto hankkii sen, jos eivät ole vielä hankkineeet. Siinä ovat kolme ensimmäistä kirjaa yksissä kansissa. Aurora ja Molly (199) on alakoululaisille tarkoitettu versio ensimmäisestä kirjasta. MOnet pitävät siitäkin. Se on kirjoitettu pienen palvelustytön näkökulmasta, vaikka siinä on osia ensimmäisestä osastakin.

      Poista
  9. Hyvä postaus ja mielenkiitoiset kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. .Ihmeesti niitä löytyi. Käytin Kanadassa asuessani paljon lähdekirjallisuutta ja 1900-luvun alun kuvia apuna. Nämä ovat omia kuvia, ja Tukholman saaristossa oleva huvila oli varsinainen löytö. Se vastaa kovasti kuvitelmaani Vaahteralaakson kartanosta.

      Poista
  10. Hui! Ja olipa ihana lukea tarinasi..kirjaasi olekin lukenut aina kun aika antanut myöden, ihanasti kirjoita, mielenkiintoisesti! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mielipiteesi ilahduttaa.

      Poista
  11. Hui, kun kova myrsky. Ne ovat kyllä pelottavia ja vaarallisiakin, jos liikkuu ulkona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi ollut kamalaa myös se, jos joku olisi jäänyt sen kaatuneen puun alle.

      Poista
  12. Upeat kuvat ja mielenkiintoinen teksti.
    Onneksi myrskyssä ei käynyt pahemmin... eli kukaan ei saanut katkeavaa oksaa päälleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kamalinta on, että Jiohanneksen kirkon vieressä olevassa puistossa koko mahtava puu kaatui! Se makasi puistossa kuin jätttiläisen riuhtaisemana.
      Tuo pieni oksa lensi monta vuotta myöhemmin täällä Töäölössä kadulle, kun myrsky heilutteli keskenkasvuisia lehmnuksia,.

      Poista